Alle 2-vuotias EI kuulu päiväkotiin!!!

alle 2-vuotias kaipaa vielä tuttua ja turvallista vanhemman läheisyyttä. Eikä edes vaadi toisten lasten seuraa aktiivisesti...

Eiköhän valtaosa perheistä osaa ihan itse arvioida sen mikä on HEIDÄN lapsilleen juuri paras vaihtoehto.Miten nuin mustavalkoista ajattelutapaa edes nykyään enää on...hohhoijaa....Boring....

Alle 2veen tarpeet suhteessa äitiin ovat kaikilla samat koska ovat vielä täysin avuttomia ilman äidin apua ja läsnäoloa. Jos on perheitä ja vanhempia jotka ovat näkevinään lapsessaan jotain isomman lapsen ominaisuuksia on tämä joko ymmärtämättömyyttä tai toiveajattelua, taaperot ovat aina taaperoita oli sitten perheen tilanne ja tarpeet minkälaisia.

mä olen vaikka persaukisena siihen asti, että nuorimmaiseni on sen 2vuotta kotona, mut mun mielestä lapset ei kuulu pieninä hoitoon. ystäväni sanoi, että hänellä hajoo pää jos jää kotiin alle vuoden ikäisensä kanssa.. joo, tässä tapauksessa on todellakin hyvä, että äiti ei ole kotona(huutaa päivittäin pienelle lapselleen), MUTTA..

Kyllä surettaa jo nyt, kun joudun laittamaan oman vauvani 9-kuukauden ikäisenä päiväkotiin. :( toinen lapsi on reilut 2-vuotias. Sinne vaan, päiväkotiin.



Kyllä, kotona pää hajoaa, jos ei ole mitään omaa ja rahat ovat kokoajan loppu. En jaksa enää kuunnella itkua ja lasten kitinä, jos en pääse mihinkään leputtamaan aivoja. Lapset vaistoaa, jos äiti on hermona. Ja arvatkaa haluaisinko olla tällainen? En!! Alan räyhäämään lapsilleni, olen aivan kauhea äiti! Ja voi, olisi niin kiva jos joku lahjoittaisi vähän rahaa!



Mutta rakastan lapsiani enemmän kuin mitään. Niin niin rakkaita. Tuovat sisältöä elämään!



Ai miksi en opiskellut ennen lasten 'tekoa'? Siksi, koska löysin ihanan miehen, jonka kanssa halusimme perheen, ja haluamme edelleenkin. Ja haluamme ison perheen, mutta kyllä sitä omaakin elämää saa olla, vaikka on lapsia! Ja pitääkin olla! Ja vaikka minulla hajoaakin pää välillä, en siltikään haluaisi vain yhtä lasta!



Ja sekin on harmillista, että raha ei kasva puussa, vaan joillakin se täytyy todellakin tienata ja ansaita. Kun äitiysrahatkin ovat minimit, niin ei auta kuin lähteä vielä töihin koulun ohessa. Miehellä valitettavasti erittäin surkea palkka, vaikka raataakin niska limassa töitä.



Vaikka ei se raha onnea tuo, niin ei sitä ilmankaan voi elää. Kaikki eivät vaan ole syntyneet kultalusikka suussa, eikä näy käyvän meidänkää lapsille. Toiset eivät voi tajuta, ettei kaikilla vain ei voi olla niin helppoa!



Mutta ap, olet ihan oikeassa, pienet lapset eivät kuulu päiväkotiin! Mutta minkäs teet? sinne niitä vain menee, äidit itkee ja lapset itkee. Mikä siis vikana? Te, joilla on mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa, nauttikaa. Toisille se sopii, toisille ei.



Ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia tässäkään asiassa.

alle 2 v paikka on oman vanhemman kanssa. Ei niin pieni jaksa isossa ryhmässä pitkää päivää. Se riittää että näkee kavereita pari kertaa viikossa vähän aikaa. Ei se lapsi niitä kavereita tarvi 8 h päivässä 5 päivää viikossa...



Käy SÄÄLIKSI niitä lapsia jotka on joutunut päiväkotiin laitoshoitoon! Äidit on niin urakeskeisiä nykyään.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. On liian rankka hoitomuoto noin pienelle, eikä se ole "seuraa" että viisitoista samanikäistä huutaa hoitajilta huomiota yhtäaikaa. :(



Koska kuitenkin tuon ikäisten vanhemmat usein menevät töihin, pitäisi olla riittävästi lempeämpiä hoitovaihtoehtoja (esim. pph voi huomioida pientä aivan eri tavalla) saatavilla.

ihan aidosti hoitaisivat ne mukulat kotona, niin meille veroja enemmän maksaville työssäkäyville olisi tarjolla hoitopaikkoja.

Nyt ei niitä ole, ja lapsen saa raahata 15 km päähän hoitoon!



Ja kyllä siellä duunissa on jonkun käytävä, muuten loppuu verotulot ja sitä myötä kotihoidontuet.



Miettikääs kotiäidit tätä. Se raha ei tule tyhjästä.

pienet itkee kun päiväkoti alkaa. Sitten, kun ovat tottuneet, he viihtyvät, ainakin hyvässä päiväkodissa.

Kun vien lapseni, hän itkee aamulla hetken.Sitten kun tulen hakemaan lapseni(1,5v)hän leikkii tyytyväisenä.

EI KUULUKKAAN, asiahan on ihan järjestely kysymys, opiskelut voi hoitaa ennen lasten tekoa ja jos onnellinen vahinko käy, niin kaksi vuotta voi olla pois työ tai opiskelu paikasta.( Mie olin seitsemän vuotta kotona, nyt työelämässä) Typeriä höpinöitä ja selittelyitä!



Minttu

Meidän 1v4kk ikäinen poikamme on ollut yksityisessä päiväkodissa nyt kuukauden ajan. Minulla ei ole pahaa sanottavaa päiväkodista ja hoidon aloitus on sujunut todella hyvin. Lapsemme on 7 (8. paikka täyttämättä) lapsen pienten ryhmässä, jossa ainoastaan kaksi lapsista on alle 2 vuoden ikäisiä (kaksi alle kaksivuotiasta ainoastaan otetaan. Hoitajilla on aikaa ja tuntuvat välittävän lapsista aidosti.



Itkua ei ole ollut hoitoon viedessä eikä hakiessa. Pari kertaa hoitajat ovat kertoneet lapsen itkeneen päivän aikana mahdollisesti ikävästä ja alkuun parin viikon ajan lapsemme oli tavallista tarvitsevampi iltaisin. Nyt kun vien hoitoon, lähtee heti leikkimään leluilla ihan tyytyväisenä tädin käsipuolessa. Toki uskon päivähoidon alkuun olevan lapselle stressaava muutos, mutta hyvässä hoitopaikassa lapsi voi kokea olevansa turvassa. Ei päiväkoti siis väistämättä ole pienelle jatkuvaa itkua ja ikävää, kuten täällä palstalla tunnutaan välillä ajateltavan. Ajan myötä hoitajista tulee lapselle turvahenkilöitä.



Hyviä asioita tähän mennessä on ollut leikkien rikastuminen (hyljeleikki ja autoleikit) ja opitut sormileikit ja ylipäätään kontakti toisiin lapsiin. Toki lapsi on jo nahinoinut päiväkodin toisen pienen kanssa, kun samat lelut kiinnostava, mutta niinhän se olisi sisaruksenkin kanssa. Hoitajien mukaan seurailee kovasti isompia ja yrittää tehdä perässä samaa.



Tämä pitkähkö kirjoitus niille, jotka syystä tai toisesta joutuvat laittamaan lapsen nuorempana hoitoon ja ahdistuvat täällä palstalla näistä kauhistelukirjoituksista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta hyvän hoitopaikan löytymiseen kannatta mahdollisuuksien mukaan panostaa ja samaten päiväkodin aloitukseen.

Niin pienelle paras paikka on koti, ellei äidillä ole ongelmia kotiin sitoutumisen tai mielenterveyden kanssa.

Tärkeimmät asiat elämässä, voivat olla mustavalkoisia ja niistä on ehpä ihan hyväkin vähän ahdistua. Moni täällä vetoaa taloudelliseen tilanteeseen ja moni myös unostaa kuinka kalliiksi tuleekaan se henkinen puoli yhteiskunnan hoitaa, sitten vähän myöhemmin.



Tiedän mistä puhun, olen hoito-alalla ja pienin lapsi tuotiin seitsemänkk iässä. Alle kaksi vuotias kuuluu kotiin. Mikä helvetin uhraus se on vanhemmilta olla pienenlapsen ensimmäiset kaksi tärkeintä elinvuotta kotona?





Minttu

Sairas yhteiskunta, sairaat materialistiset vanhemmat (lelyhyllykö hoidossa lohduttaa) Sairaat lapset. Kalliiksi tulee.



Minttu

Sain nuorimmaiseni 1v. ihanaan päiväkotiin jossa omahoitajasysteemi! Vanhimman meinasin laittaa aikoinani myös päiväkotiin, mutta siellä olevat lapset näyttivät jotenkin alakuloisilta niin muutin mieleni ja jäin vielä kotiin. Nyt molemmat lapset käyvät samaa ihanaa päiväkotia ja molemmat vanhemmat voivat pyörittää taloutta. Helpotus kun ei tarvitse olla enää toimeentulotuella, huh.. Meillä ollaankin sitten tosi perhekeskeisiä ja tehdään paljon yhdessä, lapset on meille tärkeintä. Lapsia aina kehuttu ja kannustettu, ja molemmat tosi ulospäinsuuntautuneita, jo pehmeän laskun viikkona viihtyivät hyvin tätien ja muiden lasten kanssa. Ja meidän 1v. kyllä hakee ja kaipaa leikkiseuraa! Kotona harmissaan jos isompi mummun kaa ulkona. Ja kun vanhemmilla on vähemmän huolia niin se koituu lapsillekin.

muiden lasten seuraa ja iloitseekin siitä.

Aivan, niin kauan kun itse olet läsnä. Kun suljet päiväkodin oven katoaaa lapsen elämästä turvallinen satama eikä mikään enää tunnu kivalta. 1v:tä kiinnostaa kaikki ympärilläolevat asiat mutta vaan niin kauan kun äidin turva ja apu on saatavilla. Tätä eivät äidit ihan kunnolla ymmärrä.

Tuota mieltä on lastenpsykiatri... Katso linkki ! Itsellä lapsi 1v 9kk aloitti maanantaina päiväkodissa, nyt keskiviikko ja jokaisena päivänä on itkenyt siellä pitkiä aikoja..

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2004/04/214380

Mutta jos mutsi on sellainen keskivertoihminen jota ketuttaa olla kotona about tyhjänpanttina ja hiekkiksellä lätkyttämässä jotain "paha kakkua", niin ei ole lapsen etu sellaisen kanssa olla kotona. Jos äiti voi paremmin ja on ihana äiti kaiket illat kun saa käydä töissä, on lapsen etu että äiti käy töissä ja lapsi käy hoidossa.

alle 2-vuotias kaipaa vielä tuttua ja turvallista vanhemman läheisyyttä. Eikä edes vaadi toisten lasten seuraa aktiivisesti...

Kyllä sen lapsensa voi pilata monella muullakin tavalla. Alkaa rasittaa tämä vänkääminen. Sinä, ap, teet niin kuin itse parhaaksi näet. Ja toiset tekee toisella tavalla, parhaaksi näkemällään tavalla myös.

Ihan ajan tuhlausta vänkyttää tätäkin asiaa vuosi vuoden jälkeen.

t. Kaksi lasta päiväkodissa ja itse työssä, jossa viihdyn

Ja lapset on molemmat ihan yli 3-vuotiaita.

Näin sanoo lto- tuttavani, joka työskentelee pienten ryhmässä päiväkodissa, ja näin sanon myös minä (pph), jolle ne pienet yleensä annetaan siinä toivossa, että hoito on kodinomaista.



Niinhän se onkin, mutta jos alle kolmevuotiaita vanhempiaan ikävöiviä, itkeviä lapsia on tuo kolme niin valitettavasti niistä vähintään yksi itkee eteisen lattialla, kun muut itkevät sylissäni.

Sen ikäinen ei ymmärrä aikaa tai määreitä. Hän ei ymmärrä, miksi nyt on täällä ja joskus myöhemmin lukuisten syöntien, ulkoilujen ja unien jälkeen taas kotona.

Teen kaikkeni lasten eteen (olen tutkinnon suorittanut pph), annan syliä ja hellyyttä, mutta se ei aina pienten kohdalla riitä, tuonikäisten vanhempien ikävää ei kukaan ulkopuolinen voi korvata.



Joten jättäkää ne opiskelut vaikka vuodeksi, kahdeksi jäihin. Venyttäkää penniä se sama aika. Se on ihan oikeasti teidän (toivottavasti) rakkaillimmille parasta.

ryhmässä kovin moni lapsi nauttivan päivästään!!

Olen nyt muutaman viikon vienyt liki 3 v lastani hoitoon, ryhmässä on lapsia alle vuoden ikäisestä juuri 3 v täyttäneisiin. Suuri osa 1-vuotiaita. Siellä juuri nämä 1-vuotiaat itkevät eniten. Ovat surkean oloisia, eivätkä todellakaan näytä nauttivan toisistaan tai mistään muustakaan!

Olin parina päivänä katsomassa hoitopaikan touhuja lapseni mukana. Kyllä vaan aikamoista on meno siellä.

Onneksi voin kysyä lapseltani miten päivä on mennyt! Nimittäin hoitajien mielestä "menee hyvin", vaikka lapsi ei ole syönyt koko päivänä, ei nukkunut tarpeeksi jne. Mutta en sitten tiedä mikä heidän kriteerinsä sille hyvin menemiselle on. Minulle se olisi se, että lapsi lähtee mielellään hoitoon ja nauttii siitä. Kertoo iloisesti päivästään.



Meillä kotona ainakin päivä on katastrofi ja huono, jos lapsi aloittaa päivän puolen tunnin itkukonsertilla, ei kiinnostu mistään ympärillään, ei suostu syömään, ei suostu nukkumaan, ei leikkimään jne, itkeskelee pitkin päivää ym ym. Epäilisin jo olevan jotain pahasti pielessä! Mutta ilmeisesti päiväkodissa menee huonosti vasta jos itkee koko päivän???