Siis oikeastiko melkein kaikki sekstaa

ekoilla treffeillä. =)

Ei se susta tee pihtaria.

Tykkään seksistä enkä koe, että "kauneinta kukkaa" pitäsi säästellä johonkin pyhään toimitukseen. Järvi ei soutamalla kulu ja madonnamyytit kuuluvat kirkolle.

Ihan fiiliksen mukaan olen mennyt, ja koska olen etsinyt elämän - en vain seksikumppania- niin harvoinpa olen ekalla kertaa antanut. Pitäähän se ensin tietää mikä mies on miehiään. Tapaamani kundit ovat olleet ihan normi kaksi- nelikymppisiä, eikä kukaan ole minusta ollut saamattomuudesta pahoillaan. Ja tietysti sitten seurustellessa ja myöhemmin avioliitossani olen saanut kylliksi tuntea antamisen, saamisen, haluamisen ja halutuksi tulemisen iloa. Oikeastaan, voisin sanoa, että jos oikeasti olisin jostakusta kiinnostunut niin en ikinä pelaisi korttejani niin huonosti, että antaisin heti.

minäkin juuri ajattelen. -ap-

Exälle annoin ekoilla treffeillä ja nyt olen ollut yksin jo vuosia. Olen siis yh, mutta tarve seksiin on nollassa.



Tahtoisin löytää jonkun ihmisen, jolla samat arvot ja sitten joskus seksiä, kun se ei olekaan vaan seksiä.



En tiedä, mikä mussa on vikana, mutta en tajua käsitystä "vain seksiä".



Oon varmaan avaruudesta tjtn!?

Ihan fiiliksen mukaan olen mennyt, ja koska olen etsinyt elämän - en vain seksikumppania- niin harvoinpa olen ekalla kertaa antanut. Pitäähän se ensin tietää mikä mies on miehiään. Tapaamani kundit ovat olleet ihan normi kaksi- nelikymppisiä, eikä kukaan ole minusta ollut saamattomuudesta pahoillaan. Ja tietysti sitten seurustellessa ja myöhemmin avioliitossani olen saanut kylliksi tuntea antamisen, saamisen, haluamisen ja halutuksi tulemisen iloa. Oikeastaan, voisin sanoa, että jos oikeasti olisin jostakusta kiinnostunut niin en ikinä pelaisi korttejani niin huonosti, että antaisin heti.

eikös se ole laskelmointia?

Jos on, niin koska sen pelaamisen voi lopettaa ja olla ihan oma itsensä?

Yhden illan panoille voi antaa heti, mutta treffikaverille ei???? Mikä näitä kahta erottaa...

tytön ensimmäiset treffit on hääyö.



Ehkä vähän eri sielä etelässä. Täällä kun tuvan ulkopuolelle ei ole menemistä tai...

Onneksi ei ole nyt tarvetta miettiä moisia, kun on tuo mies, mutta jos olisi, niin en menis heti sänkyyn. Ei ole mun tapaistani.

Ihan hyvin siinä kävi. Erottiin 10v myöhemmin, mutta tuskin johtui tuosta ajat sitten sattuneesta "hätäilystä".



Enpä ole sen jälkeen joutunut moista pohtimaan. Löytyisi jostain edes rohkeutta etsiä uutta parisuhdetta että yrittäisin edes niitä ekoja treffejä. Jos/kun niille joskus päädyn niin menen varmaan tilanteen ja tunteen mukana. Tuntuu vähän ikävältä ajatus että päättäisin etukäteen toimintakaavion millä treffeillä mies saa luvan koskea hiuksiin, milloin suudella, milloin mennään seksiin asti. Kait sen sitten tietää kun se tuntuu hyvältä?

Tykkään seksistä enkä koe, että "kauneinta kukkaa" pitäsi säästellä johonkin pyhään toimitukseen. Järvi ei soutamalla kulu ja madonnamyytit kuuluvat kirkolle.

Mä en vaan halua hypätä sänkyyn jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa. Ajatus tuntuu epämukavalta. Haluan tutustua ensin rauhassa.