Kertomus: Päiväkodissa hoitajat helposti kiintyvät joihinkin lapsiin,

On hienoa, että lasta huomioitiin, mutta silti sitä pitäisi saada muutkin. Joskus helppojen lapsien tulevaisuus on juuri siksi huono koska he jäävät vaille riittävää huomiota. Mieheni tasuta on tällainen, hän oli keskittyvä ja ei vaatinut mitään toisin kuin veljensä. Mies jäi vaille riittävää läheisyyttä lapsena ja hänellä on ollut siksi paljon vaikeuksia. Veljensä on pärjännyt elämässä hyvin sillä muuten tunnekylmät vanhemmat pitivät häntä siksi sylissä paljon. Lapsilla on tempperamentti eroja ja valitettavasti jos henkilökunta ei osaa tasapuolisuutta he saattavat oman mieltymyksensä takia valita joko sen vaikean tai reippaan.

Näin juuri, kaikki lapset tarvitsevat tämänkaltaista henkilökohtaista huomiota turvalliselta ja välittävältä aikuiselta. Mikä minua ihmetyttää on miksi ihmeessä äidit eivät halua nähdä että päiväkodin ryhmähoidossa on tämä liki mahdotonta.Tai sitten kyllä nähdään mutta silti lapsi sinne vaan päivästä toiseen viedään.

Vaikka kertomus kuinka olisi että päivähoidossa on huomioitu todella hyvin niin silti nämä ilkeät ja pahantahtoiset ihmiset tunkevat ketjuun pahaa mieltä lietsomaan... Onko sitä tyytymättömyyttä omaan elämään pakko levittää ympäriinsä näin urakalla?

t. Myös päivähoitohenkilökunnan lämpimään lapsisuhteeseen tyytyvinen

päiväkodin ryhmähoidossa on tämä liki mahdotonta.Tai sitten kyllä nähdään mutta silti lapsi sinne vaan päivästä toiseen viedään.

Hienoa, että pieni päivähoitoon tullut lapsi saa sen huomion ja kiintymyksen, jota hän luontaisesti hakee.



Annettakoon se näille pienille, vaikkakin pienenä nipistyksenä isompien, leikki-ikäisten, ja jo hoitopaikkaan ja kavereihin tottuneiden ajasta.



Omat juuri 3- ja 5- vuotta täyttäneeni "paita- ja peppu-pari" aloittivat viikko sitten päiväkodin, enkä ole ollenkaan pahastunut, että "yksin" hoidon aloittaneita pieniä huomioidaan ehkä vähän enemmän kuin tätä meidän tiivistä pakettia, joka kyllä pitää osapuolistaan huolen.



OK, jotkut pitävät pahana sitä, että sisarukset "laitetaan huolehtimaan toisistaan", mutta kun se on heille niin luontevaa, osa heidän lapsuttaan! "Tää on mun pikkuveli ja mä autan sitä!", "Mä meen mieluiten isosiskon syliin". Kummallakaan heistä ei muuten ole ollut ongelmia luoda kontakteja hoitajiin, mutta jos ei erityishuomion tarvetta ole, niin puuhaavat keskenään muiden lasten kanssa.

On hienoa, että lasta huomioitiin, mutta silti sitä pitäisi saada muutkin. Joskus helppojen lapsien tulevaisuus on juuri siksi huono koska he jäävät vaille riittävää huomiota. Mieheni tasuta on tällainen, hän oli keskittyvä ja ei vaatinut mitään toisin kuin veljensä. Mies jäi vaille riittävää läheisyyttä lapsena ja hänellä on ollut siksi paljon vaikeuksia. Veljensä on pärjännyt elämässä hyvin sillä muuten tunnekylmät vanhemmat pitivät häntä siksi sylissä paljon. Lapsilla on tempperamentti eroja ja valitettavasti jos henkilökunta ei osaa tasapuolisuutta he saattavat oman mieltymyksensä takia valita joko sen vaikean tai reippaan.

Näin juuri, kaikki lapset tarvitsevat tämänkaltaista henkilökohtaista huomiota turvalliselta ja välittävältä aikuiselta. Mikä minua ihmetyttää on miksi ihmeessä äidit eivät halua nähdä että päiväkodin ryhmähoidossa on tämä liki mahdotonta.Tai sitten kyllä nähdään mutta silti lapsi sinne vaan päivästä toiseen viedään.

Ei ole todellakaan tarkoitus olla ilkeä, vaan nostaa esille epäkohta johon puuttumiseen juuri tarvitaan vanhempia.Jos alle kolmevuotiaille ei pystytä tarjoamaan riittävän hyvää hoitoa yhteiskunnassamme, TÄYTYY asialle jotain tehdä.Tarkoitukseni ei myöskään ollut mitenkään syyllistää työssäkäyviä äitejä, mutta juuri heille tämän asian sydämmelle ottaminen onkin tärkeää.Ei tunnu hyvältä olla töissä ja olla huolissaan lapsesta tai sitten kieltää koko ongelmien olemassaolo.