Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Voiko jokin sairaus aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu luonteeltaan/käytökseltään?

Vierailija
24.08.2010 |

Äitini on nyt jo jonkin aikaa käyttäytynyt todella omituisesti. Aiemmin oli aina iloinen ja kaikin puolin ihana ihminen. Kyllä hän sitä vieläkin on, mutta välillä todella kiukkunen ja suuttuu nykyään todella herkästi ja käyttäytyy niin kuin ei ole koskaan aiemmin käyttäytynyt.



Olen kysynyt onko jokin vialla tai yleensäkin syytä outoon käytökseensä, mutta vastaus on, ettei ole mikään vialla. Tuota on vaan aika vaikea uskoa, en ole äitini nähnyt koskaan aiemmin käyttäytyvän noin ja puhuvan todella törkeästi välillä.



En nyt oikeen usko, että olisi vain vanhuutta, koska äitini on vasta 50v eikä ole mitään sairauksia, siis ainakaan tietääkseni. Käytös vaan muuttunut aivan totaalisesti. Mitään muutakaan ei ole tapahtunut, joka selittäisi äitini käytöstä.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä äidilläsi jokin painaa mieltä. Ei ihminen käyttäydy noin, jos kaikki on hyvin.



Kuinka paljon puhut äitisi kanssa hänen asioistaan? Vai onko suhteenne yliäänsä sellainen, että äiti voi kertoa sinulle asioistaan?



Kannattaa nyt ainakin sanoa äidillesi, että yrittää selvittää asian edes itsekseen, jottei tarvitse olla huonolla tuulella.

Vierailija
2/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun appeni alkoi saada epilepsialääkitystä, hän oli myös todella ilkeä, kun lääkityksessä löytyi tasapaino hän normalisoitui. En tiedä johtuiko tuo lääkkeistä, sairaudesta vai psyykkisistä syistä eli sairastumisen aiheuttamasta stressistä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennus esimerkiksi aiheuttaa juuri lyhytpinnaisuutta ja ilottomuutta. Ehkä äitisi kärsii lievästä masennuksesta?



Dementia myös aiheuttaa kiukkuisuutta ja lyhytpinnaisuutta - kun ihminen ei muista asioita kunnolla, lähiympäristön reaktiot tuntuvat ärsyttäviltä. Harvemmin 50-vuotias vielä kärsii dementiasta, mutta ei se nyt ihan mahdotontakaan ole.



TAI sitten ei ole tosiaan kyse mistään sairaudesta, vaan stressistä ja huolesta. Tai vaikkapa sellaisesta elimellisestä asiasta, että äitisi saattaa NUKKUA huonosti vaihdevuosioireiden tms. takia. Kysy, nukkuuko hän kunnolla! Kaikki pienten lasten äidit varsinkin tietävät, että kun nukkuu pätkissä ja huonosti, pinna palaa herkästi.

Vierailija
4/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sitä ikää ei kannata tuijottaa, esimerkiksi Altzheimer voi alkaa keski-ikäisenä.

Vierailija
5/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

diabetes tai sokeriarvojen heittely?

Vierailija
6/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hormonit heittelee eikä itse tajua hakea apua?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitisi iän huomioon ottaen yksi varsin varteenotettava mahdollisuus on vaidevuodet ja niiden mukanaan tuoma hormonaalinen höykytys.



Yksi lähisukulaiseni taas alkoi myöhäisessä keski-iässä käyttäytyä tosi oudosti ja aggressiivisesti - syyksi paljastui masennus.



Vakavampiakin syitä *sattaa* olla, mutta ne eivät ole ehkä kuitenkaan se todennäköisin vaihtoehto.



Kyseessä voi olla ihan elämänvaihekriisi, mutta toki lääkärissä kannattaa käväistä juttelemassa olosta ja voinnista.



Vierailija
8/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki johtuu hormooneista ja tähän auttaa ainoastaan hormoonikorvaushoito.

Kehoita äitiäsi käymään gynellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eivät myöskään kuule kunnolla!

Vierailija
10/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensin työterveyshuollossakin diagnosoitiin masennukseksi, niin kuin me lapsetkin epäilimme, mutta tilanne paheni, tuli muistamattomuutta ja lopulta todettiin Alzheimer.

Ikää hänellä oli silloin 58 vuotta, jälkeen päin kun mietimme, tajusimme että oireet oli alkaneet jo monta vuotta aikaisemmin.

Toivottavasti äidilläsi ei sitä kuitenkaan ole,

mutta oudon käytöksen syy olisi hyvä saada selville mahdollisimman varhaisessa vaiheessa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
24.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ja äidilläni on tähän asti ollut hyvät välit ja on pystytty keskustelemaan kaikesta ja onkin jaettu niin ilot kuin surutkin. Nyt siis tuntuu oudolta, ettei äitini yhtäkkiä haluakaan kertoa, jos jokin häntä vaivaa.



Kun en tiedä mistä on kyse niin tulee ajateltua sitä pahinta mahdollistakin vaihtoehtoa, jota ei tietenkään toivo. Täytyy vielä keskustella äitini kanssa ja yrittää saada hänet menemään lääkäriin.



ap