Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävyydestä aikuisiällä vielä...
23.08.2010 |
Meitä taitaa olla useampiakin, jotka koemme, ettei meillä ole ystäviä. Mulla on ollut paljonkin tuttavia (vanhoja koulukavereita yms) ja meitä oli melko tiiviskin piiri, mutta jotenkin vain yhteydenpito vaikean vauvavuoden aikana jäi. Nyt, kun olen toipunut ja haluaisin jälleen mukaan kuvioihin, niin ei ainakaan minun ystävät enää vastaa yhteydenottopyyntöihin. Olen siis koittanut soitella/järjestellä tapaamista.
En tiedä, mitä heidän elämässään on tänä aikana tapahtunut, mutta tuskin kaikille on tullut yhtäkkinen kriisi, jonka vuoksi taas he eivät halua olla minun kanssa tekemisissä.
Mitä neuvoisitte? En haluaisi heittää vuosien muistoja hukkaan ja itselleni oli todella suuri kynnys ottaa heihin yhteyttä pitkän ajan jälkeen. Nyt, kun en saa vastakaikua heistä yhdeltäkään, niin tunnen oloni kyllä todella kurjaksi.
Kommentit (3)
Mutta ovat kaikki minuun verrattuna niin aktiivisia pienten kanssa, että olen kai sitten liian erilainen joukkoon. Mulla ei riittänyt voimia muuhun kuin selviytymiseen päivittäisistä hommista. Tätä ei ystävät vissiin ymmärtäneet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten teon myötä. Osalla on lapsia heistä, osalla ei. Ystävistä tuli kavereita. Elämät vain ns. erkanivat. Mutta parasta kaikesta, olen mm. harrastuksista, naapurista, työpaikalta saanut aivan ihania tosiystäviä, jotka ovat ensitapaamisesta lähtien tuntuneet läheisemmiltä kuin nämä entiset ystävät.
Alue: Aihe vapaa
tilanne mulla. :O Ihan kuin olisin tuon itse kirjoittanut. Olen ns. kypsemmällä iällä saanut iltatähden, enkä ole jaksanut kauheasti järjestellä ihan pikkuvauva-aikana tapaamisia, varsinkin kun silloin oli talvi ja pimeä ja liukkaat kelit ja pitkät ajomatkat (asumme maalla nykyään). Nyt ei sitten ystävät enää vastaa kännykkään eikä sähköposteihin. :(