Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikan käsittämätön kiire, olematon kommunikaatio ja puuttuva sosiaalisuus.
22.08.2010 |
Olen ollut melkein 20 vuotta työelämässä ja nähnyt toistakymmentä työpaikkaa. Vuoden alusta olen ollut uudessa paikassa, mistä sain viimein vakityön ja nyt olen huomannut, että tämä on ihan omalla tavallaan käsittämätön työpaikka. En oikeasti tiedä kauanko kestän, vaikka sinänsä olen iloinen vakiduunista, työ itsessään on kivaa eikä työkavereissakaan sinänsä ole valittamista, mutta...
Ensinnäkin työpaikalla on järkyttävä kiire koko ajan. Töitä yksinkertaisesti on kaksin-kolminkertaisesti mihinkään aiempaan työpaikkaan verrattuna ja lisää haalitaan. Kyseessä julkisen sektorin työpaikka, eli ei mikään omistajalleen voittoa tuottava yritys. Silti ilmapiiri on se, että meidän on oltava parhaita ja ahkerimpia kaikessa. Omia töitä on jo ihan liikaa, mutta silti johtajat haalivat vielä lisää kaikenlaisia hommia muualta ja muualla luullaan, että meillä on jotenkin liian vähän töitä ja paljon aikaa.
Valtavasta työmäärästä johtuen en ole vielä kertaakaan ehtinyt käydä työpäivän aikana syömässä ja kahvikupillisenkin yleensä juon työn lomassa samalla töitä tehden. Tämä siitä syystä, että pääsisin edes jotakuinkin inhimilliseen aikaan, eli työajan rajoissa lähtemään työpaikalta kotiin (koska lapset pitää hakea päiväkodista jne.). Kuitenkin joka ikisessä listassa tähän mennessä minulle on tullut vähintään pari tuntia ylitöitä kuitenkin.
Kauheasta työmäärästä sitten seuraa se, että työpaikalla ei ole juuri minkäänlaista kommunikaatiota työkavereiden kesken. Jos on jollekulle jotain asiaa, niin se pitää mennä vartavasten toimittamaan. Mitään sellaista hetkeä ei työpäivässä ole, että voisi esim. vapaamuotoisesti jutella työkavereiden kanssa sen kummemmin työ- kuin muistakaan asioista.
Yksi kokous työpaikalla on kerran viikossa. Osanotto on vähäistä varmaankin siksi, että porukka puurtaa muita töitä sen kokouksen aikanakin. Lisäksi kokouksessa on yleensä vain yksi luento- / esitys ja sen perään lyhyt keskustelu esityksen aiheesta, mutta ei mitään työyhteisön muihin asioihin liittyviä juttuja. Vielä kertaakaan ei ole keskusteltu mistään työasioihin liittyvistä järjestelyistä, ongelmista, muutosehdotuksista tms. eikä kukaan ole niitä ottanut esille.
Kaikki muutokset, ohjeet, suunnitelmat, jne. tulevat esimieheltä sähköpostissa ilmoitusluontoisesti. Esim. viimemmäksi on tullut ilmoitus siitä, että tahtia kiristetään entisestään, käytännössä ohjelmarunko, miten työjärjestystä muutetaan niin, että työpäivään saadaan tungettua entistä enemmän hommia.
Mitään sähköpostikeskustelukulttuuriakaan ei ole, kuten entisissä työpaikoissa, joissa tuollaisesta ilmoituksesta olisi seurannut hirvittävä sähköpostitulva ja vastaansanominen. Kukaan ei ole kommentoinut ilmoitusta mitenkään. Itse en jotenkin ole uskaltanut uutena työntekijänä olla ensimmäisenä sanomassa vastaan.
Mitä ilmeisimminkään työntekijät eivät kuitenkaan voi hyvin. Kyseisessä työpaikassa on ennenkin ollut suuri vaihtuvuus työntekijöissä ja nyt en ihmettele sitä lainkaan. Tuntuu että kaikki raatavat niska limassa ja yrittävät muuttua näkymättömiksi, jotta heille ei vain tungettaisi lisää töitä. Kukaan ei tarjoa apua toiselle, vaan juostaan pikemminkin karkuun ja yritetään piilotella jossain ettei huomattaisi.
Olin motivoitunut töihin mennessäni. Olin iloinen ja onnellinen vakityöstä ja intoa puhkuen halusin kehittää omaa osaamistani ja vaikuttaa työhöni. Ensimmäiset pari kuukautta ajattelin, että kyseessä on vain joku uuteen työpaikkaan liittyvä ahdistus ja kunhan pääsen hommaan sisälle, niin se alkaa sujua. Olin ystävällinen ja auttavainen, yritin puhaltaa yhteiseen hiileen ja luoda yhdessä tekemisen kulttuuria - ja koin, että sitä käytettiin sumeilematta hyväksi. Nyt huomaan, että alan muuttua samanlaiseksi kuin muut, yritän vain lusmuta kaikesta, minkä saan työnnettyä toisille. Katoan aina tilaisuuden tullen, jätän yhteiset hommat tekemättä ja keskityn vain niihin, jotka juuri minun on pakko tehdä jne...
Lähdenkö ennen kuin pimahdan, vai yritänkö vielä?
Kommentit (28)
millä alalla todennäköisesti olet.
Valitettavasti varsinkin yliopistollisissa sairaaloissa on paljon narsistisia esimiehiä ja "pelastajasyndrooman" omaavia lääkäreitä. Eli elää vain siitä, että auttaa toisia.
Pidä tauot. Jos on pieniä lapsia, niin hakeudu osittaiselle hoitovapaalle. Silloin viikossa max 30 h töitä.
Tai: Lähde yksityiselle. Saat elämiseesi riittävästi rahaa, vaikka tekisit vain pari päivää töitä. Vähennä elintasoasi.
Juuri muutama sairaalalääkäri tuttavani on irtisanomassa itsensä kokonaan, koska on kyynistynyt ja vihaa potilaitaan. (ystävänä ovat maailman ihanimpia ja empaattisimpia ihmisiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työlistaan laitetaan 30 tuntia viikossa, mutta töitä on ihan saman verran kuin muillakin, eli kaikki on tehtävä kuitenkin. Palkkaa tulee vähemmän, mutta työt eivät juurikaan vähene. Lisäksi tapäivystysvelvollisuus on kuitenkin, kun takapäivystystä ei lasketa työaikaan... Siis ojasta allikkoon.
Privaattiin siirtymistä olen kyllä ajatellut ihan tosissani, nimenomaan kohtuullisilla ja itse määritetyillä työajoilla saatava kohtuullinen palkkataso houkuttaa. Yrittäjyyteen liittyvät riskit, erityisesti mahdollisen sairastumisen tms. suhteen tulevaisuudessa, kuitenkin vielä hivenen epäilyttävät. Samaten yhtään ei tiedä, mikä on yksityissektorin tulevaisuus esim. 10-15 vuoden kuluttua.
ap
Julkisen sektorin yksikkö, jossa lähes pelkkiä naisia töissä. Johtaja työnarkomaani-nainen, joka valitettavasti on huono johtamaan eikä henkilöstön hyvinvointi kiinnosta kuin pyhäpuheissa.
Yksikkö on äärimmilleen lastattu kaikella isolla ja pienellä työllä. Johtaja luulee johtavansa vähintäänkin Nokian konsernia, vaikka työmäärän ja -paineen tähden yksikön toiminta pitäisi pitää yksinkertaisena ja selkeänä ja panostaa rentoon ilmapiiriin ja huumoriin, jotta ne paineet tuntuisivat vähemmän raskailta. Ilmeisesti hommaa on paisutettu johtajan omien kunnianhimojen tähden, tuntee itsensä melkein suuryrityksen johtajaksi! Hallinto on kimppaa johtajan kanssa ja tyrmää kaiken arvostelun.
Vaihtuvuus ollut suurta viime vuosina. Kukaan ei kestä pitempään.
Terveisin eräältä vuosia yksikössä työskenneeltä, jonka terveys meni kolmekymppisenä ja joka ei enää kestänyt.
Ja sen vuoksi (ne säilyttääkseen) kyllä kannattaa lähteä huonosta työpaikasta pois.
Täytyisi uudistaa työntekokulttuuria Suomessa tervehenkisempään suuntaan taas uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes lukenut aloitustasi kun aloin vastata. Aloitin 6kk sitten ja olen aivan loppu. Ilkeämielinen johtaminen, kyttäys. Tosi huonot tulokset henkilöstökyselyssä mutta niihinkään ei laajemmin kukaan tartu. Ihmiset valittavat kiirettä ja saldot paukkuvat (liukumat). Kukaan ei silti uskalla tehdä mitään kun pelkäävät. Itse olen menossa työterveyteen. En jaksa työkuormaa, ilkeyttä, huonoa johtamista jne.
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuuksiahan ei vain uusita, kenkää ei tarvitse ns. antaa.
Vakituisille pätee: ei tarvitse tehdä, kun meillä ei tehdä yleensä ylitöitä vaan kaikki sisältyy ihan normaaliin työnkuvaan. Siispä ylitöistäkään ei tarvitse maksaa. Mitäs olet niin hidas...Et ole tarpeeksi tehokas...
Ihmiset hakeutuvat pois ihan itsestään, kas kummaa. Ja jos eivät tajua hakeutua, pannaan tajuamaan. Konstit on monet.
t. 2
Kuulostaa ihan mun ex työpaikalta!😄😄😄kyllä naurattaa, onneksi ei enää tarvi tommosta
Alue: Aihe vapaa
Työskentelen sairaalassa erikoislääkärinä, joten töitä on aika mahdotonta jättää tekemättä ja lähteä pois työajan päättyessä, koska siinä voidaan menettää ihmishenkiä tai ainakin tulee huomautuksia ja valituksia.
Työnantaja siis tiivistää tahtia esim. muuttamalla poliklinikka-ajat 20 minuutista 15 minuuttiin, jolloin päivään saadaan tungettua lisää potilaita, mutta ongelmat eivät tietenkään yhtään siitä helpotu tai potilaiden vaatimukset pienene, ne vain pitäisi hoitaa nopeammin.
Työaika tungetaan liian täyteen potilaskäyntejä tai toimenpiteitä ja kaikki muut työt, joille ei ole aikataulua (osaston kiertäminen, paperihommat, lausunnot, konsultaatioihin vastaamiset, sairaalalääkäreiden auttaminen, päivystyspotilaiden hoito, lähetteiden lukeminen,...) oletetaan hoituvan "siinä sivussa". Käytännössä näihin hommiin ei ole varattu siis mitään aikaa, vaan ne vain pitää hoitaa.
Jos jonkun homman jättää hoitamatta, niin yleensä valitus tulee joltain taholta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskusta tai lääninhallitusta ei tippaakaan kiinnosta, onko minulla ollut aikaa homman hoitamiseen tai paljonko sitä on ollut, vaan huomautus tulee, jos joku asia on tehty huonosti, tehty myöhässä tai jätetty tekemättä. Lääkärillä on pilvin pimein virkavelvollisuuksia, mutta jos valittaa ettei ehdi, niin syytetään vain siitä, että aina vaaditaan lisää resursseja eikä koskaan priorisoida tai mietitä miten ne työt tehdään.
Teoriassa minulla ei ole velvollisuutta tehdä ylitöitä ja minulla on oikeus pitää ruoka- ja kahvitauot, mutta käytännössä en pysty hoitamaan virkavelvollisuuksiani ilman että teen jatkuvasti ylitöitä ja jätän tauot pitämättä. Työnantajatahoa eivät henkilökunnan työolot kiinnosta, töissä on vielä liikaa niitä, jotka tekevät mukisematta kaikki illat ja viikonloput.
Niitä, jotka eivät haluaisi syyllistetään monelta taholta. Itse esim. kuulin viime viikolla kuittailua ylityöhaluttomuudestani yhdeltä hoitajalta, jolle asia ei todellakaan millään tapaa kuulu. Sanoin, etten aio jäädä yhtä hommaa ylitöinä illalla tekemään, koska lapsille ei ole hoitajaa ja hän totesi nuivasti, että "no etpä tietenkään".
Niin, ja ammattiani en kertonut alunperin, koska valitettava kokemukseni tältä palstalta on tähän mennessä ollut se, että ihmiset ovat katkeria lääkäreitä kohtaan ja lääkäri on täällä aina väärässä, ahne ja itsekäs (sekä surkea lääkäri ylipäänsä), kirjoitti mitä tahansa. Asiallisemman kohtelun saa, kun ihmiset kuvittelevat, että on jollain muulla alalla. Saa nähdä, muuttuuko keskustelun luonne tälläkin kertaa ;-)
ap