Voiko kukaan antaa neuvoa joka vielä rohkaisisi toivomaan

mihin ne 6 lastasi kuolivat...?

jos miehesi on mennäkseen, hän kyllä menee vaikka päälläsi seisoisit.



Kannattavampaa olisi rakentaa itseäsi, omaa itseäsi varten, ei miestäsi eikä toisia ihmisiä varten.

Luin eilen illalla vuodelta 1930 peräisin olevia naistenlehtiä, ja tuli vaan mieleen laittaa yksi hyvin tavanomainen kysymyspalstan kysymys tänne luettavaksi. Oikeastaan odotin että saan vain yhden ainoan vastauksen, jossa lukisi suurin kirjaimin PROVO ;)



Mutta oli miten oli, " kärsivä vaimo" oli saanut asiantuntijalta vastauksen, joka kuuluu näin:



" On hyvin vaikeaa ja edesvastuullista antaa tässä asiassa neuvoa. Kun emme tunne miehenne luonnetta ja suhtautumista teihin, emme osaa edes osapuilleen olla oraakkelina. Mutta yrittäkää tehdä samoin kuin teki Syrjäytetty Vaimo siinä Tosikertomusten kertomuksessa jonka nimi oli Pelasin Korkeata Peliä. Älkää myöntäkö olevanne huonompi kuin toinen nainen missään suhteessa! Kaunistakaa itsenne, olkaa välinpitääämätön miehestänne, olkaa salaperäinen -- vaikkei olisi syytäkään. Ehkä sitten jonain päivänä miehenne huomaa jotain --

-Kaapro-setä- "





Eli kuuden lapsen kuoleman jälkeen pitäisi jaksaa keikistellä uskottomalle miehelle... No, eipä tuolla enää ole merkitystä.





AP

Ajattelinkin, että tämä on aika outo...

aika paksua! Kertoo meille selvin sanoin siitä miksi on tärkeää naisena että on oma ammatti ja pystyy elättämään itsensä ja lapsensa missä tilanteessa hyvänsä. Vaikka siinä että miehellä on 3 v. ollut sivusuhde ja täytyy sille sanoa että tuo nainen tai minä, valitse.



Vai vielä Kaapro-setä.

Vaikka miten joskus haikailisi " vanoja hyviä aikoja" , täytyy muistaa, ettei naisen asema ainakaan täällä länsimaissa ole koskaan ollut näin hyvä kuin nyt! Mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parantamisen varaa olisi....