Nyt se on sitten todistettu! En osaa kasvattaa lapsia!

Vika voi olla opettajassa, jolloin poikasi kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä. Meillä kävi näin ja syyksi löytyi se, että uskonnon opettaja nöyryytti oppilaita tunnilla, haukkui ja kohteli epäreilusti toisia oppilaita.

6. luokan vikan totarin keskiarvo oli 8,9. Seitsemännen luokan kevään totarin ka oli 8,3. Sitten jotenkin heräsin vuoden kestäneestä kapinastani ja aloin päntätä. Peruskoulun päästötodistus ka: 9,5.

On joutunut kahnaukseen monenkin opettajan kanssa, eikä vika varmasti ole vain opettajissa. Tulevaa keskiarvoahan en vielä tiedä, selviää sitten torstaina.

Paljon ollaan puhuttu koulusta ja muusta, meidän välit ihan kunnossa vaikka kiukuttelua esiintyykin

Sovittiin vielä yhteisesti kun seiska alkoi, että lapsi tekee itse kouluhommansa ja lupasi nostavansa numeroita. Tämä ehdotus siis tuli lapsen suusta ja minä suostuin " tyhmänä" . Nyt on sitten tulokset selvillä eli pieleen meni ja pahemman kerran.

Pakko alkaa vahtia koulunkäyntiä fanaattisesti ja ottaa nuo tiukat säännöt käyttöön. Vinkkejä kellään muista rangaistuksista jotka saattaisivat toimia?

Suunnitelmissa myös jos näitä uusia sääntöjä noudattaa voisin palkita ulkomaan matkalla..

Motivaatio vaan puuttuu ja on kyllä kokeiltu " rangaistuksia" että palkitsemista. Harmittaa. Kaipaisin myös neuvoja.

Koettakaa vaan päästä rauhallisen juttelun kautta käsiksi

siihen oikeaan syyhyn, miksi lapsi lyönyt koulunkäynnin

lekkeriksi. Oisko niin, että on odottanut itseltään liikaa

ja kun huomannut, ettei pystykään on keksinyt ton, ettei

teekään mitään. Eli tavallaan ei halua ajatella, että " oonpa tyhmä"

vaan voi ajatella, " että tyhmä koulu ja opet, en tee mitään" .



Syynä voi olla mikä vaan ja vain sun lapsi osaa sen kertoa. Voi

olla, ettei itsekään osaa sitä jäsennellä vaan se on kaivettava

yhdessä esiin.



Mutta jos kyseessä jääräpäinen lapsi, niin älä missään nimessä

lähde rangaistusten kautta hakemaan tuloksia. Tilanne vaan

pahenee. Ja eiköhän sille lapselle ole noissa huonoissa numeroissa

sitä rangaistusta ihan tarpeeksi, vaikka yrittää esittää, että " ei tunnu

missään" .



Laske kymmeneen, hengitä syvään ja selvitä asiaa ihan rauhallisesti

lapsen tahtiin. Voit kysellä alkuun, mutta tehdä ennen kaikkea selväksi,

että haluat kuunnella, jos lapsi haluaa puhua. Ja kun lapsi sitten

alkaa puhua, niin älä tyrmää juttuja. Eli jos lapsi sanoo, että " koulu

on ihan tyhmää" , niin älä vastaa, että " eihän ole, kun koulu on tosi

tärkeää jne." Vaan vastaa jotain tyyliin, että " susta tuntuu koulu siis

tosi tyhmälle" . Ja koeta saada lapselta itseltään niitä ehdotuksia, mitä

tilanteessa voisi tehdä.



Tsemppiä, kyllä se siitä selviää, kun muistat, että nuorten kanssa

maltti on valttia!

ja läksyt muka tehty jo välitunnilla jne. Vaikea ollut tarkistaa kun ei kirjoja kotiin enää tuo. Nyt panin myös määräyksen, että kirjat tultava joka päivä kotiin muuten ei noita " etuisuuksia" takaisin saa. Siis jos tuo kirjat ja tekee läksyt niin saa sen jälkeen mennä tietsikalle jne.

Onko muiden mielestä liian tiukat säännöt?

Etuisuuksia voi siis saada takaisin vaikka joka päivä mutta edellyttää kouluhommien tekemistä kunnolla.

Aion siis valvoa läksy hommia joka ikinen päivä! Ja jos kirjat jätetty kouluun ei mennä tietsikalle, katota telkkaa jne.

Nyt ollaan puhuttu puhumistaan eikä löydy mitään muuta syytä kun, " ei huvita" , " ei kiinnosta" .

Tuntuu että jos nyt annan periksi tyylin sunhan on koulus, niin petän velvollisuuteni äitinä. Tuntuu että on pakko keksiä joku keino, millä alkaa uudelleen tehtäviä tehdä

tus on toiveiden mukainen. Muuten voi alkaa käyttämään tätä hyväkseen. Esim. jos saa matkan seiskan jälkeen niin haluaa matkan myös kasin jälkeen ja suoriutuu tahallaan kasin syksyllä huonosti...

Onko tytölläsi kaikki muuten kunnossa? Onko hankalisa ihmissuhteita tai mitään, joka voisi häntä kaivertaa?



Olin itse todella hankala murrosikäinen ja numeroni laksivat rajusti, aloin kapinalliseksi. Esim. ruotsin numeroni oli seiskan syksyllä 9, keväällä se oli 6, kasin alussa jo 5.



Omalla kohdallani uskon kaiken johtuvan sisäisestä pahasta olosta. Johonkin oli pakko purkaa kauheaa ahdistusta sisältä. Kun olin huono oppilas, sain tavallaan luvan vihdoin näyttää vihaani maailmalle pelkän kiltin tytön elämän jälkeen. Olin liian kauan pitänyt sisälläni ahdistusa ja koettanut olla kaikille mieliksi. Sitten se purkautui näin.



Itse olisin toivonut vanhemmilta valtavasti enemmän huomiota ja sitä, että minusta olisi väkisin (vaikka viikkokausia putkeen kuulustelemalla, ystävälliseen sävyyn tietysti) puristettu se syy, mikä minua vaivaa. Jos äitini kysyi, miksi teen jotakin, tietenkään en kertonut oikeaa syytä. Se tieto pitää kaivaa ulos, vaikka nuori hangoitteleekin vastaan.



Uskon, että tyttöäsi joku painaa, en usko että pelkkä paha murrosikä voi olla noin ison kapinan syynä.

Opettajille voi AINA soittaa ja he ovat iloisia, jos JOSKUS joku vanhempi oikeasti olisi kiinnostunut lapsestaan ja koulumenestyksestä. Hyvä tapa kontrolloida on olla suoraan yhteydessä opeen.

... jos unohjtaisitte hetkeksi koko koulujutun ja tekisitte jotain yhdessä. Menisitte uimaan/mäkeen/pitsalle. Mistä tyttö pitää, mitä aikoo tehdä isona, mitä ei ainakaan.



Sitten voisi ehkä keskustella koulustakin. Miten toisaalta pitää suoriutua jotta saisi haluamansa. Pahimmassa(?) tapauksessa jää koko oppivelvollisuus suorittamatta ja kiinnostus siihen löytyy vasta aikuisena.

siis komppaan tätä, itsekin olin tällainen yhdessä vaiheessa.

Lisäksi tuli mieleen että koulu liian helppoa, itsekin sanoit että on alisuoriutuja. Minun ei tarvinnut peruskoulussa tehdä koulun eteen yhtään mitään, osasin lukea, laskea, kirjoittaa jne jo ennen kouluun menoa, joten koulussa oli äärimmäisen tylsää enkä viitsinyt vaivautua minkään vuoksi. Yläasteella sitten numerot laski kun en tehnyt kotitehtäviä, vaikka kokeista sainkin kiitettäviä (lukematta) ja opettajien kanssa en tullut toimeen sitten yhtään, koska mielestäni koko koulu oli mälsää kun ei siellä kerran mitään uutta oppinut. Nyt vasta yliopistossa on enemmän haastetta, ja myös hankaluuksia koska kunnon opiskelutekniikka puuttuu, enkä edelleenkään osaa lukea kokeisiin vaikka nykyään olisi pakko.

Vierailija:

Onko tytölläsi kaikki muuten kunnossa? Onko hankalisa ihmissuhteita tai mitään, joka voisi häntä kaivertaa?

Olin itse todella hankala murrosikäinen ja numeroni laksivat rajusti, aloin kapinalliseksi. Esim. ruotsin numeroni oli seiskan syksyllä 9, keväällä se oli 6, kasin alussa jo 5.

Omalla kohdallani uskon kaiken johtuvan sisäisestä pahasta olosta. Johonkin oli pakko purkaa kauheaa ahdistusta sisältä. Kun olin huono oppilas, sain tavallaan luvan vihdoin näyttää vihaani maailmalle pelkän kiltin tytön elämän jälkeen. Olin liian kauan pitänyt sisälläni ahdistusa ja koettanut olla kaikille mieliksi. Sitten se purkautui näin.

Itse olisin toivonut vanhemmilta valtavasti enemmän huomiota ja sitä, että minusta olisi väkisin (vaikka viikkokausia putkeen kuulustelemalla, ystävälliseen sävyyn tietysti) puristettu se syy, mikä minua vaivaa. Jos äitini kysyi, miksi teen jotakin, tietenkään en kertonut oikeaa syytä. Se tieto pitää kaivaa ulos, vaikka nuori hangoitteleekin vastaan.

Uskon, että tyttöäsi joku painaa, en usko että pelkkä paha murrosikä voi olla noin ison kapinan syynä.

Luokanvalvojan kanssa lähes viikoittain sekä hyvässä että pahassa.. Tytöllä siis vaikea soputua uusiin ihmisiin eli kun seiskalla vaihtui koulu kurssimuotoiseksi niin ongelmat kärjistyivät. Uhmaa siis opettajille.

Käy myös kuraattorilla juttelemassa ja aiemmin oli muutaman vuoden koulupsykologin juttusilla. Vaikeutena siis juuri sosiaaliset kontaktit aikuisiin. Kotioloissa ei ole mitään muutoksia tapahtunut, ihan tasaista tallaamista ja lapsella paljon läheisiä aikuisia, jotka ovat todella kiinnostunut lapsesta. Että mistään hylkäämisestä tai riittävästä huomioimisesta ei ole kyse.

Ilmeisesti tämä kurssimuotoinen opiskelu ei hänelle sovi lainkaan. Itse kokisin sen syyksi.

Mutta enhän voi silti antaa lupaa luistaa koulutyöskentelystä!

Jostain noin raju muutos aina kielii. Yläastelaisilla on useinkin notkahduksia ja laiskoja jaksoja, mutta tuollainen romahdus on vähän kuin avunhuuto. Olen itse yläasteen ope.

Vaikea tietysti näin vaan tekstisi pohjalta olla jotakin mieltä, mutta silti sanoisin, että ei tuollainen voi olla vain uhma opettajia kohtaan.



Ja selvennän nyt, että en missään nimessä tarkoittanut, että huono ihmissuhde tai muut vaikeudet liman muuta liittyisivät teihin vanhempiin!



Itse olin lapsena hyväksikäytön uhri, noin ikävuosina 6-12. Pahantekijä oli oma isoisäni. Vanhempani eivät tienneet mitään, eivät osanneet kuvitellakaan. Vanhempani ovat mitä parhaimmat, huolehtivimmat vanhemmat. Aloin ymmärtää syvemmin kokemaani pahaa vasta yläasteikäisenä ja ahdistus nousi pintaan.



Tyttösimahdollinen ahdistus voi kummuta ihan mistä vaan. Mutta olen sitä mietlä, että syy pitäisi kaivaa esille.



t.20

Kerron vielä sen verran, että olemme käyneet nuorisopsykiatrian polilla kerran juttelemassa ja nyt odotetaan pääsyä arviointi jaksolle. Eli siellä sitten selvitellään mahdollisen terapian tarvetta ym. Että tämä henkinen puoli kyllä hoidossa..tai ainakin yritetään hoitaa. Ongelma kuitenkin on sosiaaliset kontaktit ja vähäinen kiinnostus sitä myötä ihmisiin. Pitää vain eläimiä tärkeänä.

Nyt en kuitenkaan halunnut apua tähän ongelmaan, kiitos kuitenkin näistä neuvoista ja usea teistä osuikin oikeaan.

Ammattiapua siis jo saadaan mutta haluaisinkin saada niitä vinkkejä mitä voin kotona äitinä tehdä jotta saan lapsen takaisin innostumaan koulunkäynnistä. Aiemmalle vastaajalle vielä sen verran, että lapsi oppi itsekseen lukemaan 5 vuotiaana ja teki ekalla jo tokan luokan matikkaa, että älystä ei ole puutetta.

Minkäänlaisia oppimisvaikeuksia siis ei ole ja hänelle ollut koulunkäynti helppoa. Saanut numeroita tekemättä juuri mitään...

Nyt vaan lapsen asenne et hyvä vaan jos menee koulu pieleen ja mikään ei kiinnosta siellä. Kauhea uhma koko koulu instituutiota kohtaan.

Tuosta ammatti haaveesta sen verran että halusi ennen eläinlääkäriksi, mutta nyt luopunut haaveistaan koska tietää itsekkin että tämmöisellä koulun käynnillä ei siihen ammattiin pääse. Luovuttanut siis kirjaimellisesti

Jos lapsi on saanut aiemmin helpolla numerot, voi olla, että hän

yrittää samaa yläasteella. Kyse voi olla myös siitä, että itsenäinen

tehtävien teko on otettu käyttöön liian aikaisin. Itsenäisyyttä ja

vastuuta pitäisi antaa vähitellen, ei kaikkea kerralla.

Minusta tuo nelosen saaminen on ihan hyvä oppimistilanne

lapselle: kertoo, että asioita ei tule ilman työtä. Samalla lapsi

voi kyllä nauttia vanhemmiltaan saamastaan huomiosta, saa

käyttäytyä kuin vauva ja on silmäterä. Jopa negatiivinen huomio

kelpaa silloin kun huomiota tarvitaan. Eli uskoisin, että lapsesi

oikeasti tarvitsee tai haluaa huomiota.

Esim. Oppilas oli poissa järjestämästäni kokeesta, enkä talviloman jälkeen nähnyt häntä kertaakaan, koska molemmat oppituntini sattuivat olemaan päivän viimeisiä. Oppilaalle annettiin nelosvaroitus jo hyvissä ajoin keväällä ja ehdotettiin, että mikäli hän tekee antamani tehtävät arvosanasta tulee hyväksytty. Oppilas ei ottanut yhteyttä ja kyseessä oli ysiluokkalainen :(. Oppilas oli hiljainen, minulla ei todellakaan ollut mitään häntä vastaan, enkä usko huonoon henkilökemiaankaan tässä tapauksessa.



Oppilaalle siis tarjottiin useita mahdollisuuksia suorittaa puuttuva oppiaine, mutta hän ei tarttunut niihin. Saikohan hän koskaan päästötodistusta, en tiedä? Murrosikäisen mielen polut ovat joskus tutkimattomat ja opettaja pohtii niitä vielä kymmenenkin vuoden jälkeen.

Siihen mennessä oli ollut liian helppoa?