Nyt se on sitten todistettu! En osaa kasvattaa lapsia!

En ole edellenkään ymmärtänyt miksei ole palauttanut äikän tehtävää/tehnyt. Toista noista tehtävistä teimme yhdessä useita tunteja. Nyt kuulin kuitenkin koulussa eilen, että vaihtanut kokonaan aiheen. Syytä en ymmärrä lainkaan? Oliko aihe liian henkilökohtainen? Pelottiko sen takia ettei kehtaa sitä luokalle esittää? Tehtävää oli tosi kiva tehdä yhdessä ja se mielestäni onnistui hyvin. Nyt se ei kuitenkaan kelpaa vietäväksi. Tämän olisi siis voinut palauttaa mutta ei halua.

Toista tehtävää ei ole aloittanutkaan, kyseessä on aine. Ei edes muista mitä vaihtoehtoja aineelle annettu, eli toisin sanoen ei kiinnosta pätkääkään. Ehdotin eilen että kirjottaa aineen ihan mistä vaan, vaikka ei olisikaan oikea otsikko, mitä siitä kunhan vie vaan jonkun.

Luokkakavereille ei myöskään viitsinyt soittaa ja kysyä neuvoa, on kuulemma " noloa"

Mutta kuten jo aiemmin totesin, ei tehnyt ja on ilmoittanut ettei aiokkaan tehdä!

Eli yritän mitenpäin vaan, hyvällä tai pahalla, mitään ei tapahdu! Aika neuvoton olo tässä tulee.

se, että rima on noussut liian korkealle: aineissa kun on vähän kuin kirjan tekemisessä, että koskaanhan se ei ole täydellinen ja aina pitää hioa ja hioa. Minä kyllä soittaisin opelle ja kertoisin, että työt on tehty, muttei suostu palauttamaan. Ja itse opena juttelisin tytön kanssa kehden kesken siitä, että miksi ihmeessä. Vaikka pitääkin opettaa siihen, että työt on palautettava, jotta voisi saada arvosanan, antaisin tässä tapauksessa armon käydä oikeudesta, kun on äidin sana takana. Käsittääkseni kurssimuotoisen yläasteen jakso on kesken, onko kyseessä kakkosjakson työt? Pystyykö ope antamaan numeron? siitähän tässä sopassa on kyse: jos ei ole arvosteltavia töitä, on vaikea antaa arvosanaa. Joka tapauksessa ja ihan oikeasti: aineiden kirjoittaminen on herkkää puuhaa! Tämä nyt ei tarkoita sitä, etteikö tyttärelläsi olisi muitakin koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, joita on hyvä tarkkailla. Minusta vain tuntuu, että painostat pikkuisen liikaa tulevaisuuden suunnitteluun. Seiskaluokkalaisella voi olla vaikka kuinka selkeitä tavoitteita, mutta perimmältään hän on vielä lapsi, ja hänen olisi hyvä saada elää nyt nuoruuttaa ihan rauhassa tarvitsematta miettiä koko ajan jatkokoulutushaaveitaan. Ei niitä moni lukiolainenkaan tiedä! Nyt olisi hyvä vain saada koulunkäynti sujumaan edes jollakin lailla: niin, että kouluun olis mukava tai edes siedettävä mennä. Yläasteella tapahtuu niin paljon asioita nuoren elämässä, että jatkokoulutus voi tuntua niistä kaikkein kaukaisimmalta. anna tyttäresi elää tässä ja nyt, vaikka sinä ja minä tiedämmekin, että kaksi vuotta on lyhyt aika!

Se äikän ope

teitte, piti esittää luokalle eivätkä jotkut muutkaan suostuneet? Tai entäpä, jos luokassa naureskellaan toisten esiintymiselle?

Melkein kaikilla laskee keskiarvo ylä-asteella, minullekkin kävi näin ja muutuin kapinalliseksi " typeriä" koulutehtäviä vastaan. Tänäpäivänä olen kuitenkin kasv.tiet.maisteri ja toimin opettajana:) Voi olla että tyttöösi tehoavat nuo ns.kiristyskeinot, eli saa tavata kavereitaan vasta kun läksyt on tehty, tai pelata vasta kun läksyt on tehty. Kuitenkin tämä on vain " oireen" hoitoa, ei varsinaisen syyn. Yritä luoda lapseesi keskusteluyhteys, jonka avulla voisit yrittää ymmärtää lapsesi muuttunutta käytöstä. Voi olla ettei lapsi puhu, eikä kiristyskään auta; sisareni oli niin jääräpää, ettei häneen tehonnut mikään. Siltikään sinä ET SAA antaa periksi. Olet oikealla tiellä:)

numeroa ei voi antaa koska ei ole tehtävät palautettu. Näin ollen saa siis siitä numeroksi 4.



Kiitos aivan ihanista kannustuksistanne ja vinkeistä!

Tarvitsin/tarvitsen aiheesta keskustelua ja erilaisten vaihtoehtojen pohdintaa. On helpompi mennä asian kanssa taas päivä eteenpäin kun näkee vähän kauaskantoisemmin ja monipuolisemmin, kuin itse aina osaisi ajatella. Mieleni on rajallinen..

Ehkä olen taas vähän viisaampi ja ajattelevampi..



Tuntunut mukavalle huomata, ettei peli taidakkaan olla ihan kokonaan vielä menetetty

Mutta asiaan..

ap: Kun puhuit tuosta lomaporkkanasta, miten olisi, jos lupaat tytölle ja yhdelle hänen kaverilleen laivamatkan kun hän nostaa sen pudonneen numeron takaisin ylemmäs. Sitten kun nostaa seuraavan pudonneen numeron niin taas joku laivamatka/päivä tukholmassa tai tallinnassa/joku konsertti.. jne...

Ja sitten, ysin loppuun tähdäten, otatte yhdessä realistisen tavoitteen, että jos sinne asti jaksaa läksyt tehdä (älä puhu keskiarvoista tai numeroista vielä tässä vaiheessa ysin loppua ajatellen, aiheutat vaan lisää stressiä!) niin sitten se ulkomaanmatka!

Ihan aluksi veisin tytön vaikka joululomalla jo jonnekin, lupaat sen hänelle jo nyt ja sitten näytät että pidät lupauksesi.

Sitten kun tyttö nauttii ja unohtaa koulustressin niin lupaat että jos se äikän numero nousee yhdellä niin tehdään uusi tällainen reissu ja ysin loppuun jos teet läksyt niin sitten lähdetään ulkomaille.

Mutta siis ennen tuota teidän reissua niin kaikki kouluasiat ja läksyt huitsin nevadaan keskustelunaiheista!

Vierailija:

Ei isoja kokeita! yms yms yms. Vapaampi ilmapiiri ja enemmän vaihtoehtoja ja tapoja vaikuttaa omaan oppimiseen. Musta yläaste oli helpompi kuin ala-aste.

(sille se ikävä kyllä vaan kuulosti!) Varmasti voi ja on, mutta tarkoitukseni oli esittää vain oma kokemukseni aiheesta =)



-55-

Tietääkseni numeroa ei saa laskea yli 2 pykälää enempää

en siis oikein usko juttuusi ! niimpä,totta turiset.

olin samanlainen kuin ap:n lapsi yläasteella, ja mitä enemmän vanhempani yrittivät " auttaa" , sitä pahemmaksi tilanne meni.



omaa rauhaa, sitä kai ko. lapsi tarvitsee.

jos läksyjen teko alkaa uudelleen tammikuussa niin voitaisiin mennä katsomaan apassionata. Tuossa vaan semmoinen harmillinen puoli, että liput ostettava ajoissa ja on sitten tullut hankittua turhaan jos ei lapsi niitä läksyjä teekkään. Voisin kuitenkin ehdottaa tuota, tyttö ei meinaan ole valehtelevaa sorttia vaan sanoo kyllä heti aikooko tehdä vai ei ne läksyt..

menet sitten vaikka jonkun kaverisi kanssa tms. jotta tyttö näkee että hän jää paitsi kivasta, ellei läksyt maita..

Puhuin juuri lapsen kanssa ja kerroin että jos tekee läksyt tammikuusta alkaen pääsee katsomaan tuota apassionaattaa. Innostuneesti kyllä katseli esityksestä kuvia ja ihaili heppoja mutta sanoi kuitenkin ettei kyllä voi luvata läksyjä tekevänsä. Jätin kuitenkin asian hautumaan ja sanoin että kertoo mulle jos päättääkin alkaa tehdä läksyjä niin heti liput tilataan. Esitys on siis helmikuussa että olisi ollut tuollainen välipalkinto mutta ei tainnut toimia sekään.

Kertakaikkiaan tuntuu että mikään ei nyt oikein auta, kun on päättänyt ettei tehtäviä tee, haluaa olla jääräpäinen ja pysyä kannassaan.

Ei auta kuin odotella ja katsoa loman jälkeen, että purevatko aiemmin mainitut pakotteet sekä palkitseminen.

Nyt on jo koulussa sovittu että menee kerran viikossa pienryhmään ja käy kuraattorilla kerran viikossa. Tällä tavalla yritetään estää ettei ainakaan lintsaaminen alkaisi.

vaan vaihtoi aihetta ja se jäi tekemättä.



Kerroit että sinusta oli kiva tehdä sitä yhdessä? Oliko se tytöstä kivaa?

Annoitko tytölle vapaat kädet ja vastuun työstä vai puutuitko liikaa, yrititkö laittaa omia ideoitasi läpi? Kokiko tyttö kenties, ettei työ ollutkaan enää " hänen" ?



Monet vanhemmat tekevät tuota tajuamatta sitä itse, ja tuon ikäinen tyttö on varsin herkässä iässä ja kokee asiat " liiankin suurina" (esim. jo pienen puuttumisen)

Naureskeltiin oikeen kunnolla ja hauskaa oli. Tuohon en osaa sanoa varmaa vastausta puutuinko liikaa? Ehdotuksia kyllä annoin useitakin. Tyttö toteutti ne mitkä halusi. Ei kaikkia. Kyseessä oli siis lehden teko, useita sivuja siis tehtiin. Aihe oli tytön valitsema. Syytä en edellenkään tiedä miksi ei antanut. Itse epäilen arkuutta siitä jos joutuu luokalle esittelemään. Tämmöistä olen lukenut rivien välistä. Lehti oli aika huumorintajuinenkin ja tyttö useasti epäili ettei taida kelvata opettajalle, että ope haluis vaan kaikkea vakavaa siihen.

Syynä kyllä voi myös olla se, että tyttö koki ettei ole muka tehnyt sitä kaikkien sääntöjen mukaan, ettei kelpaisi. Kuten sanoin aiemmin hän on täydellisyyden tavoittelija ja liian kova itsekritiikki.

Hänen kanssaan on helppo puhua arkisista asioista mutta kaikki kouluun liittyvä saa hänet kihisemään ja niistä asioista ei ole helppoa saada selvää. Monesti menee arvailuksi

Mielestäni tuo palkkio-rangaistus-juttu on ihan hyvä. Ap on vanhempi ja aikuinen. Hän määrää. Vaikka olisi kuinka jääräpäinen lapsi, vanhemman tehtävä on välittää lapsestaan ja asettaa rajoja. Kiukku lapsen taholta on kestettävä, ei voi muutakaan. Annat lapsen ymmärtää, että välität hänestä niin paljon, että et anna hänen luisua katastrooffiin. Motivoi häntä hyötyjen avulla. Mitä hyötyä hänelle tulee olemaan pitkällä tähtäimellä, kun suoriutuu kunnialla.

en siis oikein usko juttuusi

ja poika varmaan kyseessä? luultavasti kiusataan koulussa tai muuten epäsuositun maineessa tai jotain. yrittää koviksien porukkaan. ei siihen oikein mikään auta. muu kuin vanheneminen. kymppiluokalla sitten tajuaa.

Mistäköhän tuokin uskomus tulee, ettei muka saisi? Itse ainakin aion laskea kolmekin numeroa joidenkin oppilaiden arvosanaa.



t: yläasteen ope

Tässä kyllä tapahtunut välissä koulun vaihto kun ylä-asteelle siirtynyt, voisiko vaikuttaa?

En tiedä tuosta numeroiden laskemisjutusta mutta näin ainakin meille käymässä

En usko että kiusataan, on aika kovaluontoinen ja kaverit samoja kuin ollut jo tarhasta alkaen