Haluaisin lapsen, mutta pelkään että hän olisi vammainen. En varmaan ole kypsä äidiksi?

Hänen suurin pelkonsa on, että jos hankkisi lapsia, ne olisivat MUIDEN mielestä rumia... ja mitä sitä sitten tekisi...

tarkalleen ottaen on se vammaisuuden laji joka sinua pelottaa?



minä luulin aikaisemmin että sairaan, mahdollisesti vammaisen lapse syntymä on ihan hirveää. mutta sitten meidän kuopus tuli maailmaan ja meinasi kuolla jo tullesssaan eikä se kaikki ole ollutkaan niin hirveää



eikä vähennä rakkauttani häneen hitustakaan

se että meinasi kuolla, oli tietenkin hirveää..



t. kolmonen

Tai että hänestä ei kasvaisi ikinä itsenäistä ja minusta riippumatonta aikuista vaan olisi ikuisesti "lapsi". Haluaisin todella kovasti lapsen (ja mielestäni ihan "kunnon" syistä) mutta haluaisin että se lapsi jossain vaiheessa muuttaisi pois kotoa ja pitäisi huolen itsestään.



ap

ei niitä ole pakko ottaa mukaan.



näin minä tekisin.

erilaisia tuetun asumisen muotoja, eli nykyään hyvin monet sellaiset jotka ennen jäivät kotiin, muuttavat omaan yksiöön palvelutaloon tms.

suurin osa vammaisista (tarkoittanet kehitysvammaa vain) 'jää kiinni' vasta paaaaaaaljon myöhemmin

ei niitä ole pakko ottaa mukaan.

näin minä tekisin.

Oletpa hieno ihminen! Ja omaat ihmisarvon, sinäkin...?

Luulempa että ap:n huoli ei kaipaa ton tason vastauksia. Hän varmasti toivoo lasta ja lapsen olevan terve, hyvinvoiva jne. On mahdollista tuntea tuollaisia tunteita ja kokea ajatuksia joiden pohjana on toivoa lapselle terveyttä. Eikä ole iästä kiinni.

on sellaisia että vasta ne kohdatessaan kasvaa niiden kohtaamisen mittaiseksi. Tämä asia varsinkin - siksi sitä ei kannata etukäteen liikaa miettiä.