Suutuin äidilleni
ja sanoin hänelle, että "helvettiinhän tämä vauva joutuu, jos sattuu kuolemaan".
Ristiäisiä ei ole siis tulossa. Äitini sitten kysyi, että kai se kuitenkin kirkkoon kuuluu. Vastasin, että miten kuuluisi, kun ei kasteta. Tähän äitini sitten tuumasi, että hänelle tulee mieleen syöpäsairas ystävänsä, joka oli sanonut että kun ei elämässä ole enää mitään muuta turvaa kuin Jumala.
Vituttaa vieläkin. Miten tahdittomia voi ihmiset olla, oma äitini vielä. Anoppia ois niin paljon helpompi vihata tuollaisten kommenttien takia.
Kommentit (44)
että jos rinnastetaan kuolevan syöpäsairaan ja meidän vastasyntyneen vauvan kohtalo, niin se on ystävällissävyistä keskustelua. Tiuskaisin ainoastaan sen viimeisen kommentin.
Minä itse asiassa haluaisinkin juhlat pitää, mutta mies ei halua ristiäisiä.
ap
ei ollut mitään tahditonta äitisi puolesta - sun kylläkin.
Jos äidille tuli mieleen syöpäsairas ystävänsä, niin miksei sitä saisi sanoa ääneen. Ihan vapaaehtoisesti sinä olet tehnyt sen ratkaisun, että lastasi ei kasteta - miksi siinä jotenkin pitäisi olla erityisen " tahdikas"?
on miehesi ja sinun välisestä riidasta. Olisit heti sanonut. Eli asia on sinulle kipeä - sitten ymmärrän suivaantumisesti paremmin.
Jos juhlat, niin mikä ongelma??? Pidätte nimiäisjuhlat sitten.
En ymmärrä. Sinähän siinä helvetistä höpisit.
Ihan vapaaehtoisesti sinä olet tehnyt sen ratkaisun, että lastasi ei kasteta - miksi siinä jotenkin pitäisi olla erityisen " tahdikas"?
Eli jos teen ratkaisun, jota äitini ei tekisi, niin saa suoltaa suustaan mitä tahansa paskaa?? Jos sun mielestä on ok rinnastaa syöpäsairas ja vastasyntynyt, niin suosittelisin kyllä miettimään pari kertaa...
ap
jonka mielestä Jumala on ainoa turva enää, niin eikö se ole rinnastus?
ap
En ymmärrä. Sinähän siinä helvetistä höpisit.
märrä, mitä äitisi tarkoitta. Hän tarkoitti, että Jumala on hyvä olla ihmisen elämässä kriisin (ja tietysti myös kuoleman) hetkellä eli hän kokee, että lapsesi elämä on turvatonta ilman Jumalaa (eli kastetta).
Mitä sinä tarkoitat rinnastuksella? Ai sitä, että lapsesikin on syöpäsairas vai mitä? Voisitko selittää?
Huom! Itse olen ateisti.
vauvan voivan turvata jumalaan, mikäli sellainen tilanne tulisi. Vanha ihminen kokee usein jumalan läheisyyden tärkeäksi. Lapsi on sinun äitisi lapsenlapsi ja äitisi tahtoi lapsellesi hyvää ja turvaa. Ja vertausta syöpäsairaaseen hän ei tehnyt, se oli vain kommentti liittyen siihen että jumala pitää huolta jos ei enää muita ole, aika ominainen ajatus vanhemmalle ihmiselle.
Sinä yliteagoit.
Muuten.. ei se Suomen ev.lut. kirkkoon kuuluminen oikeasti vaikuta tippaakaan siihen, mitä ihmiselle kuolemassa tapahtuu. Jos joku oikeasti niin luulee, on mielestäni pitkän terapian tarpeessa.
ap sun raivoa, itsehän toitotit lapsesi päätyvän helvettiin, sekö on asiallista sun mielestä? Monille ihmisille kirkkoon kuuluminen on muutakin kuin ristiäiset, tai Jumalan turva, kuten äitisi ilmaisi. ei mun mielestä mitenkään rinnastettu sairautta tai vastasyntynyttä. Itse suutuit syyttä, no, hormonit saattaa vielä sulla heitellä.
äitisi syöpäsairas ystävä turvasi Jumalaan, sinun lapsellasi ei ole mitään, mikä hädässä auttaisi edes henkisesti.
Mitä tahditonta äitisi sanomassa oikein oli? Sekö, että oikeastaan vähän taidat itsekin pelätä lapsen kätkytkuolemaa ja sitä, mitä siitä seuraa.
kyllähän sitä voi olla uskovainen ilman että on kastettu tai kuuluu kirkkoon.
Ja sitten taas monet kirkkoon kuuluvista ei usko jumalaan.
Niin ettei tuo kirkkoon kuuluminen ole tae mistään.
T:Agnostikko
Osaan kylla kuvitella tunteesi, kun omaa lasta verrataan johonkin kuolevaan ihmiseen, vaikkei sita pahalla sanoisikaan.
ristiaiset on kuitenkin varmaan viela se tunnetumpi vaihtoehto kuin nimiaiset.
Ehkapa sinun tulisi kertoa aidillesi kuinka pahalta tuo sinusta tuntui, olen kylla aivan varma, etta hankin katuu sanavalintaansa.
Ja voihan ristiaiset vaikka kotonakin pitaa, ettei tartte varata aikaa mihinkaan "juhlapaikkaan". olisi varmaan miehellesikin helpompaa :) vai oliko kyse nimenomaan siita, ettei han tahdo etta lapsi kuuluu kirkkoon?
paljon tsemppia sinne. Meilla puolestaan mummi on vanhoillislestadioilainen,heh..arvaa millainen kirkkosota meilla on kaynnissa :D
äiti nyt sattui sanomaan ap:n mielestä pahasti niin mummi saa kaiken paskan niskaansa.
Puhu tää asia ap miehesi kanssa läpi, jos haluat kastaa lapsen niin kasta se. Turha sille mummille on raivota siksi ettet pääse miehesi kanssa yksimielisyyteen.
No jos tulee mieleen syöpäsairas ihminen,jonka mielestä Jumala on ainoa turva enää, niin eikö se ole rinnastus?
ap
että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta!
Kuka olisi viattomampi kuin vastasyntynyt lapsi? Jos joku kuollessaan pääsee taivaaseen niin kyllä se on vaikkapa kastamaton vauva ennemmin kuin joku muu.
Jokainen tekee päätöksensä kastaa/ei kasta. Ei siihen ole isovanhemmilla sanomista.
Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!
se, ettei muka meidän vastasyntyneellä vauvalla olisi mitään turvaa elämässä, että se olisi niin paha että ilman kirkkoon liittämistä sille käy huonosti, jos se sattuu kuolemaan. Sitähän se tarkoittaa, sitähän tekin tarkoitatte!
Lapsikaste ei ole mikään ainoa vaihtoehto, eikä edes se alkuperäinen tapa. Lapsella on kyllä mahdollisuus valita uskonsa, ei noin pieni edes mitään henkistä "turvaa" tarvitse, kuten aikuiset ihmiset.
Edelleenkin minusta äitini sanavalinta oli tökerö ja tahallaan loukkaava. Rukoilkoot itsekseen vaikka pelastusta meidän syntiselle vauvalle, jos se kerta on niin paha hänen mielestään. Mutta mun mielestä törkeää kommentoida noin.
Ja mies ei siis halua kastaa lasta. Siksi ei ristiäisiä.
ap
..paljon sympatiaa saanut osaksesi
jos et kestä suuttumatta toisen mielipidettä.
Kirjoituksestasi saa sen sävyn, että äitisi on puhunut suht´ ystävlliseen sävyyn, sinä sen sijaan olet tiuskinut!
Tuollainen asenne, että ei kestä vastapuolen mielipidettä, kertoo omasta epävarmuudestasi asian suhteen. Jos olisit varma siitä, että toimit oikein, sinun ei tarvitsisi suuttua äidillesi hänen kommentistaan.
Käytöksesti on lapsellista ja itsekästä!