Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petän miestäni. Kukaan tuttu ei tätä varmasti uskoisi.
21.08.2010 |
Päällepäin nimittäin olen aika tylsä ja tunnollinen vaimo/perheenäiti. En varmasti vaikuta kiihkeältä syöjättäreltä.
Me ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä jo yli 10 vuotta. Tällä hetkellä meillä on paljon vaikeuksia ja lisäksi menneisyydessä on asioita, jotka on kasautuneet ja painaa yhä. Mies ei pysty enää tekemään minua onnelliseksi. Kun katson miestäni, näen kaikki taloudelliset huolet, yhteisen vastuun, murheet ja ihan kaiken. En pysty olemaan hänen kanssaan huoleton vaan kaikki tulee mukana.
Petän koska silloin olen hetken onnellinen. Petän aina tuntemattomien kanssa, enkä koskaan päästä suhdetta pitkälle. Petän vain kerran kunkin kanssa. Saan todella paljon näistä satunnaisista yhden illan jutuista. Jonkun uuden ihmisen on helppo siinä hetkessä tehdä minut onnelliseksi. Samalla näen palan hänen maailmaansa ja sekin tekee minut iloiseksi. Hetkeksi olen se minä joka pohjimmiltani olen, vailla mitään rooleja. Hetken joku keskittyy minuun ja tahtoo tietää minusta kaikkea ja minä saan jollekin nautinnon ilman vaatimuksia ja velvoitteita. Sekin antaa paljon. Sillä jollain ei ole minkäänlaisia ennakkoluuloja ja asenteita minua kohtaan, saan olla ihan vapaasti. Saan puhdasta ihailua ja tyytyväisyyttä osakseni.
Sitten taas jaksan olla kotona se joka kantaa vastuun kotitöistä ja taloushuolista, hoitaa lapset ja työnsä. Mieheni on ns. uraohjus ja täysin uppoutunut omiin asioihinsa, ei edes tahdo yrittää päästä samoille aaltopituuksille kanssani. Seksi hänen kanssaan on aika tylsää, en saa siitä itse juuri mitään. Mies on stressaantunut ja minun pitää tukea häntä ja samalla tukea lapsia ja hoitaa kaikki. Työyhteisönikin on sellainen ettei siellä ole tällä hetkellä yhtään hyvää ystävää jonka kanssa olisin samoilla aaltopituuksilla. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa, mutta sielläkään saa varsinaisesti itselleni henkisesti mitään.
Valitettavasti en pode huonoa omaatuntoa pettämisistäni vaan jotenkin koen että olen ansainnut ne onnenhiput. Miehenikin on jäänyt pari kertaa kiinni pettämisestä, nämä tapahtui jo ennen kuin minä ryhdyin moiseen ja silloin se oli todella kova paikka. Nykyään oikeastaan ajattelen että eipä se haittaa jos mieskin niin tekee kunhan ei anna asioiden edetä.
Erota en nyt tahdo miehestäni koska elämäntilanne on juuri nyt todella hankala mutta se ja meidän suhde voi hyvinkin myöhemmin taas parantua, kun tilanteet helpottaa.
Kommentit (4)
Kun menimme naimisiin seurusteltuamme 4 vuotta, mieheni oli aivan ihana, täydellinen. Teki vähintään puolet kotitöistä ja aina iloisesti, hyvillä mielin. Ei ollut siihen mennessä pettänyt kertaakaan ja vaikutti todella uskolliselta. Oli huomioiva ja rakastava ihana mies!
Sitten tuli kaikenlaisia vaikeuksia ja niiden myötä mieheni on muuttunut. Tiedän että hän esim. potee hirveän huonoa omaatuntoa siitä miten on minua kohdellut/kohtelee muttei kuitenkaan "pysty" valitsemaan toisinkaan ja se lisää entisestään hänen ärtyvyyttään. Ei oikeastaan juurikaan jaksa tällä hetkellä edes yrittää. Pariterapiassa muuten käytiin sen jälkeen kun mies oli minua pettänyt, kyllä siitä apua oli mutta en oikein usko että uusintakerrasta olisi, eiköhän siellä tullut kaikki oleellinen jo selväksi.
ap
ettet olisi valinnut miestäsi kovin hyvin? En olisi ikinä ottanut sellaista miestä, joka jättää vastuun kotitöistä, taloushuolista ja lastenhoidosta minulle. Ehkä exäni olisi ollut sellainen pitemmän päälle, en tiedä, mutta pitkäaikaiseksi tai elämänkumppaniksi minulle ei pääse tuollaisella asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet asiaa ja tilannettasi pohtinut paljon.
jotenkin "perustellulta" tuntuu "pettäminen" ehkä se on tosiaan jotain lääkettä sinulle? vaikka miehesi ei olisi pettänyt sinua niin musta tuntuu että tilanteesi aika raskas ja pettäminen on sulle hyväksi ja olet siihen oikeutettu jos niin voi sanoa...:)
en osaa tuomita sinua ja miksi pitäisikään? olen tuntematon ihminen ja pohtinut näitä uskollisuusjuttuja minäkin vuosien aikana.
Minä petin aviomiestäni samoin kuin sinä n. 1,5 v ajan. Eri mies aina. Olin tarkka siitä että kukaan ei saanut tietää, eikä saanutkaan. Lopetin pettämisen kun ihastuin yhteen mieheen, jonka kanssa aviomiestäni petin. Erosin aviomiehestäni ja seurustelin tämän "ylimenosuhteen" kanssa 3 v. Häntäkin petin, sillä en rakastanut.. oli vain mukavaa olla jonkun kanssa mieluumin kuin yksin, kai.
Niinpä taas tapasin uuden ihmisen, jonka kanssa koin heti sielujen sympatiaa. Hän koki samoin vaikka oli myös tuolloin varattu. Kaksi varattua samoissa puuhissa. Tapailimme muutamia kuukausia ja jätimme silloiset kumppanimme. Olemme yhdessä edelleen, rakastuneina. Vihdoin koemme, että tässä on se "oikea". Kummankaan ei ole enää tarvinnut pettää. Seksi luistaa ihan keskenään ja kaikki on oikein hyvin. Menin toistamiseen naimisiin, esikoinen tuloillaan. Tietysti voi olla niin, että mies pettää, sitä ei voi koskaan vannoa, mutta uskon, että molemmat tietää omasta kokemuksesta ettei se kannata. Sillä vaikka toisaalta tuntui siltä, että pettäminen antoi jotain, ei se sitä tehnyt.. se vain hajotti. Hajotti omaa persoonaa. Ja tieddän jo miksi petin. Petin koska en milloinkaan oikeasti rakastanut kumppaneitani, ennen kuin nyt. En vain tajunnut sitä silloin.
Kaikkea hyvää sulle jatkossa. Tässä sulle kysymys jatkoa varten: Rakastatko OIKEASTI miestäsi? Jos et ole varma, tuskin rakastat.. ja siinä sulle ohjenuora tulevaisuutta varten.
Alue: Aihe vapaa
ettet olisi valinnut miestäsi kovin hyvin? En olisi ikinä ottanut sellaista miestä, joka jättää vastuun kotitöistä, taloushuolista ja lastenhoidosta minulle. Ehkä exäni olisi ollut sellainen pitemmän päälle, en tiedä, mutta pitkäaikaiseksi tai elämänkumppaniksi minulle ei pääse tuollaisella asenteella.