Alkoholistiperheen lapsi, miten suhtaudut aikuisena läheistesi alkoholinkäyttöön?

Inhoan jos mies tulee kännissä kotiin ja onneksi yleensä juo känniin vain ollessaan jonkun mökillä tms yötä poissa.



Itse en yleensä juo itse humalaan, mutta pari kertaa on mennyt "yli" Krapula on kamala ja nykyään en juo yli kolme lasia viiniä/ilta enkä ollenkaan teräviä krapulaherkkyyden takia.



Noin muuten pystyn jotenkuten olemaan humalaisten seurassa ( pikkujoulut, firman bileet jne) mutta ketään känniläistä en vahdi enkä hoida kotiin. Aikuinen ihminen ei vahingossa juo itseltään jalkoja alta.

Inhoan jos mies tulee kännissä kotiin ja onneksi yleensä juo känniin vain ollessaan jonkun mökillä tms yötä poissa.

Itse en yleensä juo itse humalaan, mutta pari kertaa on mennyt "yli" Krapula on kamala ja nykyään en juo yli kolme lasia viiniä/ilta enkä ollenkaan teräviä krapulaherkkyyden takia.

Noin muuten pystyn jotenkuten olemaan humalaisten seurassa ( pikkujoulut, firman bileet jne) mutta ketään känniläistä en vahdi enkä hoida kotiin. Aikuinen ihminen ei vahingossa juo itseltään jalkoja alta.

mieheni on poissa silloin kun harvoin juo itsensä humalaan.

Nuorena join paljon, koska halusin hyväksyntään joukolta, selvänä en katsele humalaisia kyllä yhtään, pahat muistot palaavat :( En juo itse enää yhtään. Eli kyllä isäni päivittäinen alkoholinkäyttö on jättänyt aikamoiset haavat.

Sitten tuttujen ja kavereiden kanssa viihdyn porukassa vaikka he olisi ottaneet paljonkin, kun pääsen lähtemään pois heti kun haluan ja mun mukaan kotiin ei tule humalaisia. Oma mies saa juoda, mutta ei saa tulla mun viereen nukkumaan, menen mieluummin aina jonnekkin muualle yöksi lasten kanssa jos mies on juomassa.

Mun vanhempien juomista en halua nähdä ollenkaan, onneksi he osaa ollakkin täysin selvinpäin nykyään aina kun nähdään.

Ja mun lapset ei joudu olemaan humalaisten seurassa ollenkaan, vaan vältetään sellaista seuraa, missä on tapana juoda lasten läsnäollessa.

En vaadi yhtään mitään keltään, mutta mieheni, ystäväni, tuttavani ja jopa työkaverini tietävät, etten halua olla humalaisten ihmisten seurassa. Olen puhunut lapsuudestani ja nuoruudestani kahden alkoholistin jälkeläisenä aivan avoimesti, kertonut omat kännäilykokemukseni nuoruusvuosiltani, suhtautumiseni alkoholinkäyttöön, ja monille myös ne ongelmat, joita alkoholistivanhempieni kanssa esiintyy edelleen, vaikka olen aikuinen enkä asu kotona (tappelut mun lasten tapaamisesta, kun olen kieltänyt heitä tapaamasta lapsiani humalassa, minun haukkuminen/selän takana pahan puhuminen, suoranainen kiusanteko, vanhempieni sairastelut, lääkärikontrollit yms., joista soitetaan aina minulle, koska olen heidän papereissaan lähimpänä omaisena, vaikken edes tiedä kummankaan asuinpaikkaa...).



Mieheni on vuosien aikana juonut överikännejä ja tullut yöksi kotiin montakin kertaa, ja siitä riideltiin ja tapeltiin monen monituista kertaa. Tämä käytös loppui kuitenkin siihen, että kerran kyläillessämme miehen isän luona miehen isä tuli aamuyöstä kotiin hirveässä kännissä. Tokihan hänellä oli siihen oikeus, sehän oli hänen kotinsa ja me olimme siellä vain vieraana, mutta jälkeenpäin mieheni sanoi, että nyt hän tajuaa, miltä minusta on tuntunut silloin, kun hän on örveltänyt eteisen lattialla puoli viideltä aamulla, eikä sen jälkeen miestä ole kotona humalapäissään näkynyt.



Isäni on hiljattain hyväksynyt sen, etten tahdo olla tekemisissä hänen kanssaan silloin, kun hän on humalassa. Kävimme aiheesta pitkän keskustelun ja hän pyysi anteeksi sitä, miten hölmösti ja itsekkäästi on käyttäytynyt.



Ystäväni ja kaverini tietävät, ettemme itse kotona käytä alkoholia lasten läsnäollessa, mutta halutessaan vieraat saavat ottaa oluen/siiderin/lasillisen viiniä, siis kohtuullisia määriä. Kukaan ei ole koskaan kuitenkaan ottanut, eikä siitä ole koskaan syntynyt minkäänlaista riitaa. Edes minkäänlaista selän takana jauhamista en ole asiasta tietooni saanut, päin vastoin on kerrottu, että tämä ratkaisu on lapsille paras. He ehtivät alkoholiin ja humalaisiin ihmisiin tutustua myöhemminkin.



Ystävien, kavereiden ja jopa työkavereiden kanssa saatan käydä silloin tällöin ulkona, ja joskus jotkut ottavat vähän yli oman tarpeen. He tietävät kuitenkin jo ennakkoon, että minä poistun viimeistään siinä vaiheessa, kun alan kokea oloni tukalaksi ja ahdistuneeksi. Joskus vuosia sitten eräs työkaveri pahoitteli humaltumistaan eräiden illanistujaisten jälkeen, mutta hänen kanssaan keskustelin asian läpi ja kerroin, ettei minua hänen humaltumisensa haittaa, hän on aikuinen ihminen ja itse vastuussa itsestään, ja jos haluaa humalan ottaa, hän on vapaa niin tekemään. Työkaveri oivalsi, että on mun oma valintani ja haluni lähteä paikalta siinä vaiheessa, eikä mitenkään hänen "vikansa".



Enkä ole itsekään mikään raivoraitis. Juon yhden siiderin/lonkeron 2-3 kertaa viikossa, ja ulkona kavereiden kanssa ollessa normaali alkoholimääräni sisältää 2-3 siideriä/lonkeroa tai lasillisen viiniä ja yhden siiderin/lonkeron illan aikana. En kuulu niihin suomalaisiin, jotka kumoavat tuopin kurkkuunsa kolmella kulauksella, vaan mulla on juotavaa aivan samalla tavalla kuin muillakin.

itsekin alkoholia reippaasti, mieheni ei käytä juuri lainkaan. Kaveeraan ja flirttailen miehen siskonmiehen kanssa, joka myös on perso alkolle.

Erään läheisen alkoholinkäytöstä olen huolissani.

Mieheltäni en vaadi täysraittiutta enkä itsekään ole sellainen. Juon itseni silloin tällöin humalaan ja ennen äitiyttä olin melko reipaskin alkoholin kuluttaja.

Tässä elämänvaiheessa mies ja minä käytämme alkoholia kohtuudella - lasi viiniä ruoan kanssa tai pari olutta illalla, kun lapset jo nukkuvat on suurin piirtein maksimi, ja sitäkin tapahtuu harvoin. Mutta olen niitä kännejäkin vetänyt ja viimeksi kuukausi sitten, mieheni myös, vaikka vähemmän.



Ehkä vaikeinta mun olisi hyväksyä sisarusteni alkoholinkäyttöä - veljilläni oli jossain vaiheessa sen näköistä touhua, että pelkäsin alkoholismin siirtyneen sukupolvelta seuraavalle. Rauhoittuivat onneksi.

mutta pidä lainkaan siitä jos mies on humalassa ja itse en pidä humalatilasta.

Ärsyttää ihmisten ryyppääminen. Itsekin juon, mutta aina kohtuudella, mikä tarkoittaa korkeintaan paria annosta alkoholia muutaman kerran vuodessa. Todellakin valitan ja nalkutan miesystäväni alkoholinkäytöstä, vaikka hänkään ei sitä nauti humaltuakseen.



Ketuttaa se, ettei ihmisillä ole tarvetta ottaa huomioon, että alkoholi voi olla ongelmaperheestä tulevalle erittäin vaikea asia. Verrataan sitä vaikka siihen, jos miehellä olisi paha hyönteiskammo, mutta kantaisin pihalta sisään hämähäkkejä ja muita ötököitä vain siksi, että musta ne on niin kivoja. Joo, hyvä vertaus munkin mielestä. ;)

omien vanhempieni juomista enkä heidän seuraansa tippaakaan, jos ovat yhtään ottaneet.

Samoin en siedä siskoani humalassa.

Oma mieheni juo hyvin harvoin, ja sen hänelle suon, jopa kännijuomisen ( max 2 krt/v), mutta hänenkään seuraansa en jaksa kauaa kännissä ollessaan.

Itse juon joskus lasin viiniä, en humalaan missään nimessä.

En myöskään siedä muita ihmisiä kännissä, esim. baariin en lähde mielelläni. Kritisoin kovasti humalanhakuista juomista ja moralisoin kyllä mielelläni koko alkoholia vastaan.

En arvosta kännissä pitkin baarin seiniä/nakkareita horjuvia ihmisiä, olivat sitten naisia/miehiä, pikkuisen viihteellä tai täyspäiväsiä juoppoja.

Ihan sama millä verukkeella juo, pahasta se on silti. Ja kaiki " pään tyhjentäjät" voi mennä metsään huonoine tekoselityksineen.



Terv. alkoholistien lapsi, sekä itsekin ent. alkoholisti

mutta sen verran otettiin kuitenkin että itse en halua juoda känniä kun paikalla on lapsia, vaikka joskus juonkin (en tosin nyt kun olen raskaana:)

Ja omaa isääni en halua edelleenkään mieluusti kännissä katsella..

kohtuudella käytän itsekin, mutta lasten nähden en tykkää että juodaan, edes muutamaa, ellei edes joku syy, esim saunan jälkeen pari tms. Silloinkin ahdistaa, mutta haluan että lapset näkevät NORMAALIA alkoholin käyttöä. Ettei siitä tule tabu. Itse en voi pulloakaan juoda. Edes vieraiden lasten nähden. Maistaa voin miehen lasista, siinä se.

kohtuudella käytän itsekin, mutta lasten nähden en tykkää että juodaan, edes muutamaa, ellei edes joku syy, esim saunan jälkeen pari tms. Silloinkin ahdistaa, mutta haluan että lapset näkevät NORMAALIA alkoholin käyttöä. Ettei siitä tule tabu. Itse en voi pulloakaan juoda. Edes vieraiden lasten nähden. Maistaa voin miehen lasista, siinä se.

Mun mielestä alkoholin voi ihan hyvin pitää juhlajuomana, jota nautitaan ravintolassa. Pikemminkin saunakaljoista ym. lapset oppii, että "normaali" ihminen juo alkoholia kotona viikottain, ja musta asia ei niin ole.

on juuri tullut itse äidiksi. Hänen isänsä ja äitinsä käyttävät alkoholia varsin PALJON. Mutta tyttöpä itse kirjoittaa netissä idolistaan: Täysi klisee, mutta oma ÄITI.. Rakastaa ja kunnioittaa syvästi. Varsinkin nyt toivoo onnistuvansa lapsen kasvatuksessa yhtä hyvin.

Minäkään en voi sietää miestäni humalassa. Itse asiassa, minua ahdistaa mieheni taholta useamman kuin kahden oluen juominen vaikka ei varsinaisesti humaltuisikaan. En kyllä kestä tuota kahden ottamistakaan monena päivänä viikossa, alan nalkuttaa asiasta vaikka järki sanookin että on vielä kohtuukäytön rajoissa.



Vanhempiani en halua nähdä humalassa. En myöskään ole koskaan ollut kuskina kun ystäväni juovat (siis nuorena) koska en kestä selvinpäin humalaisten ystävienikään seurassa.



Itse juon itseni humalaan ehkä 2-3 kertaa vuodessa (baari-iltoja). Muutoin en juo edes saunakaljoja tms. Joskus harvoin saatan ottaa viinilasillisen ruuan kanssa. Alkoholi ei vain maistu minulle.



Ja lapset, he eivät tule näkemään minua humalassa. Siitä pidän kiinni.

että ihan samoin ajattelen mäkin. Paitsi että mä en juo alkoholia lainkaan. Ihan tosin vain siksi, etten ole koskaan tuntenut kiinnostusta siihen, joten ei ole vaan tullut tavaksi ikinä ottaa tai tilata ruuan kanssa tms.



Meillä on liitossamme vähän sääntöjä, mutta yksi ihan ehdoton, että mies ei ole humalassa minun nähteni. Onneksi ei hänellä ole tarvetta, vaikka olutta juokin yhden kaksi mielellään.