Lue keskustelun säännöt.
Pian puheterapeutiksi valmistuva vastailee kysymyksiin hetken aikaa
Kommentit (40)
¤-vuotias ei sano R:ää eikä D:tä. Joko tässä iässä kannattaa aloittaa niiden harjoittelu vähän kerrassaaan. Mikä on paras tapa aloittaa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani kävi eskarissa viime keväänä ärräkoulussa. ei oppinut sanomaan ärrää. Miten saisin pojan oppimaan r-kirjaimen? uusi ärräkoulu vai vaan kotona harjoittelu? voiko tulla vain ajan kanssa itsestään?
Jos eskari-ikäinen ei ole oppinut jotain äännettä spontaanisti, on melko epätodennäköistä, että se ilman harjoittelua lapsen äänteistöön ilmaantuisi. Suosittelen siis kotiharjoittelua ja ärräkouluakin siihen sivuun, jos sellaiseen on mahdollisuus. Puheterapeutilta tai koulun puheopelta voi saada kotiharjoitteluohjeita.
Tärkeintä harjoittelussa on säännöllisyys, eli vaikka joka ilta kymmenen minuutin ajan.
ap
Onko syytä huoleen; poikani 2v, opettelee koko ajan uusia sanoja, mutta monesti tavut menee sekaisin keskenään, esim "nämä" on "mänä" jne. Olen ymmärtänyt että ainakin vanhemmalla lapsella tuo tavujen sekoittuminen voisi olla merkki esim lukihäiriöstä (???), mutta entä näin pienellä?
minkä ikäisenä suomalaislapsi oppii keskimääräisin ärrän?
Erään tutkimuksen mukaan (Qvarnström ym., 1991) ekaluokkalaisista noin kolmasosalla on äännevirhe, joista yleisin on /s/ ja toiseksi yleisin /r/. Liuksilan (2000) mukaan 5-vuotiaista noin puolella on äännevirhe. Eli oiskohan keskimääräinen ikä sitten noin 5?
ap
¤-vuotias ei sano R:ää eikä D:tä. Joko tässä iässä kannattaa aloittaa niiden harjoittelu vähän kerrassaaan. Mikä on paras tapa aloittaa kotona?
Onko lapsi itse kiinnostunut oppimaan puuttuvia äänteitä?
Kotona kannattaa aloittaa harjoittelua äänteiden tunnistamisella. Pyydät lasta vaikka näyttämään kirjasta kuvia, joiden nimissä on joku tietty äänne. Tai sanot itse vaikka "kissa ja koira", kummassa on /r/.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljonko tienaat?
Opintotuki taitaa olla 299 euroa kuussa, ja pienet sivutyöt siihen päälle...
ap
Onko syytä huoleen; poikani 2v, opettelee koko ajan uusia sanoja, mutta monesti tavut menee sekaisin keskenään, esim "nämä" on "mänä" jne. Olen ymmärtänyt että ainakin vanhemmalla lapsella tuo tavujen sekoittuminen voisi olla merkki esim lukihäiriöstä (???), mutta entä näin pienellä?
ei syytä huoleen :-) Jos kolme-neljä-vuotiaalla on paljon tavujen sekoittumista, huolestuisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikattu 2-vuotiaana, kun puheesta puuttui kirjaimia t, n , d eli joihin tarvitaan kieltä, sen sijaan osasi s-kirjaimen. Leikkauksen jälkeen vaihtui osat, eli nyt osaa nuo muut, mutta ei s-kirjainta. Lisäksi puhe on melko epäselvää, vieraat ihmiset (mummot, ystävät jne) eivät häntä ymmärrä, eikä välillä isäkään. Sanat välillä hassuja, video=videodi, kävelijöitä=kävelöitä.
Onko tämä vielä normaalia 3,5-vuotiaan puhetasoa, vai olisiko ammattilaisen aika auttaa? Neuvolan mielestä kaikki ok, mutta luulen, että nyt kaupunki säästää kaikessa ja jatkotutkimuksia ei muutenkaan määrätä, ellei niitä vanhemmat vaadi.
mutta silti puhe on paikoin epäselvää. Antaako asian olla vai pitäisikö asiaan puuttua? Puheterapeutti suositteli toimintaterapiaa, jossa käytiinkin puoli vuotta. Ei ollut mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
¤-vuotias ei sano R:ää eikä D:tä. Joko tässä iässä kannattaa aloittaa niiden harjoittelu vähän kerrassaaan. Mikä on paras tapa aloittaa kotona?
Onko lapsi itse kiinnostunut oppimaan puuttuvia äänteitä?
Kotona kannattaa aloittaa harjoittelua äänteiden tunnistamisella. Pyydät lasta vaikka näyttämään kirjasta kuvia, joiden nimissä on joku tietty äänne. Tai sanot itse vaikka "kissa ja koira", kummassa on /r/.
ap
Kiitos! Lapsi ei itse huomaa äänteiden puuttumista puheestaan. On kyllä innokas kaikkeen uuteen, joten voisimme noita tunnistamisharjoituksia vähän kokeilla.
leikattu 2-vuotiaana, kun puheesta puuttui kirjaimia t, n , d eli joihin tarvitaan kieltä, sen sijaan osasi s-kirjaimen. Leikkauksen jälkeen vaihtui osat, eli nyt osaa nuo muut, mutta ei s-kirjainta. Lisäksi puhe on melko epäselvää, vieraat ihmiset (mummot, ystävät jne) eivät häntä ymmärrä, eikä välillä isäkään. Sanat välillä hassuja, video=videodi, kävelijöitä=kävelöitä.
Onko tämä vielä normaalia 3,5-vuotiaan puhetasoa, vai olisiko ammattilaisen aika auttaa? Neuvolan mielestä kaikki ok, mutta luulen, että nyt kaupunki säästää kaikessa ja jatkotutkimuksia ei muutenkaan määrätä, ellei niitä vanhemmat vaadi.
Tällaiseen kysymykseen on hiukan vaikea vastata näkemättä lasta. On ihan normaalia, ettei kolmevuotiaan puhe oli vielä ns. aikuispuheen kaltaista, siis taivutuksissa, äänteistössä ym. voi olla poikkeavuutta. Jos puhe on kuitenkin niin epäselvää, ettei tututkaan (mummot, isä) ymmärrä puhetta, niin olisi ehkä syytä tarkastaa tilanne. Toisaalta pienen lapsen ollessa kyseessä puolikin vuotta voi muuttaa koko tilanteen eli jo puolen vuoden päästä puhe voi olla paljon selkeämpää. Toisaalta taas - jos jotain häikkää on, niin kuntoutus pitäisi aloittaa mahd. aikaisin.
Puheterapeutin tutkimuksiin pitäisi päästä ilman neuvolan / lääkärin lähetettä. Jonot tosin voi olla pitkät.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silti puhe on paikoin epäselvää. Antaako asian olla vai pitäisikö asiaan puuttua? Puheterapeutti suositteli toimintaterapiaa, jossa käytiinkin puoli vuotta. Ei ollut mitään apua.
Häiritseekö puheen epäselvyys lasta itseään tai haittaako se sosiaalisia suhteita, koulunkäyntiä tms.? Pystyykö lapsi lainkaan puhumaan selvästi vai onko kyse vain ns. laiskasta puhetyylistä?
Jos lapsi, koulunkäynti tai sos. suhteet kärsivät puheen epäselvyydestä tai lapsi ei pysty lainkaan puhumaan selvästi, tutkisin asian. Muussa tapauksessa vain muistuttaisin välillä lasta puhumaan selkeämmin :-)
ap
korvalääkärin mukaan sen puolen asiat on kunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei tarvis kahitysvammaisen kanssa Tampereelle ajaa kerran viikossa 45min takia.
Tulisitko?
leikattu 2-vuotiaana, kun puheesta puuttui kirjaimia t, n , d eli joihin tarvitaan kieltä, sen sijaan osasi s-kirjaimen. Leikkauksen jälkeen vaihtui osat, eli nyt osaa nuo muut, mutta ei s-kirjainta. Lisäksi puhe on melko epäselvää, vieraat ihmiset (mummot, ystävät jne) eivät häntä ymmärrä, eikä välillä isäkään. Sanat välillä hassuja, video=videodi, kävelijöitä=kävelöitä.
Onko tämä vielä normaalia 3,5-vuotiaan puhetasoa, vai olisiko ammattilaisen aika auttaa? Neuvolan mielestä kaikki ok, mutta luulen, että nyt kaupunki säästää kaikessa ja jatkotutkimuksia ei muutenkaan määrätä, ellei niitä vanhemmat vaadi.
Tällaiseen kysymykseen on hiukan vaikea vastata näkemättä lasta. On ihan normaalia, ettei kolmevuotiaan puhe oli vielä ns. aikuispuheen kaltaista, siis taivutuksissa, äänteistössä ym. voi olla poikkeavuutta. Jos puhe on kuitenkin niin epäselvää, ettei tututkaan (mummot, isä) ymmärrä puhetta, niin olisi ehkä syytä tarkastaa tilanne. Toisaalta pienen lapsen ollessa kyseessä puolikin vuotta voi muuttaa koko tilanteen eli jo puolen vuoden päästä puhe voi olla paljon selkeämpää. Toisaalta taas - jos jotain häikkää on, niin kuntoutus pitäisi aloittaa mahd. aikaisin.
Puheterapeutin tutkimuksiin pitäisi päästä ilman neuvolan / lääkärin lähetettä. Jonot tosin voi olla pitkät.
ap
olen itse huolestunut, yritän saada aikaa yksityiselle, joka vähän aikaa sitten aloitti naapurikaupungissa.
Juuri 3-v täyttäneeltä pojalta puuttuu vielä useita äänteitä puheestaan. Puhuu paljon ja monipuolisesti, mutta hankala siitä on vieraan saada selvää (ja joskus tutunkin). Osaa jotain äänteitä toisissa sanoissa mutta ei toisissa. Jonkinlainen s:n suhahdus on alkanut ihan lähiaikoina kuulua silloin tällöin.
Kielijänne näyttää minun silmiini kovin paksulta ja tiukalta (neuvolantäti ei onnistunut sitä katsomaan ollenkaan 3 v neuvolassa). Poika ei mielestäni saa kielen kärkeä lainkaan ylös vaikka yrittäisi esim. nuolla ruokaa nenänsä alta. Mihin äänteisiin kireä kielijänne vaikuttaisi? Vetryykö se itsestään vai milloin sitä pitäisi tosissaan jonkun ammattilaisen katsoa?
Millä tavalla voisi 1.5-vuotiaan puheen kehitystä voisi tukea? Ei sano vielä yhtään sanoja. Ajattelin, että koska puheterapeutille ei vielä kuitenkaan päästä, niin voisi kotona harjoittaa niitä asioita, joita siellä puheterapiaassa tehtäsiin.
Luetaan paljon, ja tyttö on tosi utelias ja osoittelee paljon asioita joita hänelle sitten nimeämme. Ymmärtää kuitenkin hyvin puhetta.
korvalääkärin mukaan sen puolen asiat on kunnossa
saattavat viitata suun alueen motorisiin tai sensorisiinkin ongelmiin. Vaikea kommentoida tarkemmin, kun en tiedä lapsen ikää.
ap
Poikani kävi eskarissa viime keväänä ärräkoulussa. ei oppinut sanomaan ärrää. Miten saisin pojan oppimaan r-kirjaimen? uusi ärräkoulu vai vaan kotona harjoittelu? voiko tulla vain ajan kanssa itsestään?