Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on yhtä komentamista ja kieltämistä. En jaksa tätä enää!
19.08.2010 |
Taustaa sen verran, että minulla on todella voimakastahtoinen esikoinen. Aina on hänen kanssaan ollut vääntöä, mutta nyt tämä elämä on ihan mahdotonta. Mun voimat ei kerta kaikkiaan enää riitä.
Aloitin 31.5 perhepäivähoitajana. Mulla on siis omat 10/06 ja 4/08 syntyneet lapset sekä sitten kaksi tutun lasta hoidossa ma-pe 7-16.30.
Tämä alkoi tuolloin kesäkuun alussa. Lapsella tuntuu olevan vain kaksi "vaihdetta:" riehuminen/pelleily tai sitten itku/kiukuttelu. Hänen olemisessaan ei ole mitään välimuotoa. Ajattelin sen ensin olevan vain vaikeutta sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta tätä on jatkunut pian kolme kuukautta. Kaikki illat ja viikonloputkin käytös on samanlaista. Sillä ei ole mitään merkitystä onko paikalla hoitolapsia vai ei tai onko kotona isi vai äiti.
Lapsi siis huutaa, riitelee, kiukkuaa pukemisesta, vessassa käynnistä, nukkumisesta, säännöistä. Kaikki leikkiminen, pelaaminen, piirtäminen menee pelleilyksi. Ruokailutkin ovat muuttuneet sirkukseksi. Lapsi on myös koko ajan komentamassa ja nälvimässä pikkusisarustaan. "Ei sillä noin leikitä, et sä voi tehdä noin, tee tota, ei se sano noin" ja sitten hän itkee, kun pikkusisarus muksasee.
Pitkään lapselle tepsi arestipenkki. Enää sillä ei ole mitään merkitystä. Lapsi naureskelee siellä ja jatkaa riehumistaan tai kiukutteluaan heti kun pääsee sieltä pois. Ollaan yritetty kieltää hauskuudet (Pikku kakkonen, jälkiruuat, karkkipäivät), ollaan otettu leluja pois sitä mukaan kun niillä on pelleilty. Siirretään pois tilanteesta ja puhutaan ja puhutaan ja puhutaan. Mutta mikään ei auta.
Mä en enää jaksa. Mä en saa öisin nukuttua, kun vaan pohdin missä kohdin olen mennyt pieleen kasvatuksessa. Olen lasten kanssa lähes koko ajan. Työkään ei ole mitään helppoa ja se luo myös omat paineensa. Pelkään, että jonain päivänä en vaan enää jaksa ja lähden. Rakastan kumpaakin lastani yli kaiken, mutta tuo esikoisen käytös on jotain todella kauheaa. Pelkään, että hänen huono käytöksensä tarttuu minuun ja pian vihaan myös lasta enkä pelkkää huonoa käytöstä.
Auttakaa!
Kommentit (27)
Meillä 2-vuotiaan vastaava käytös johtui allergioista. Maito ja peruna eivät sovi. Kun oikeat ruoka-aineet osattiin jättää pois laskeutui rauha taloon. Kaikki kiukuttelu ja parkuminen jäi pois, iltaisin lapsi alkoi nukahtaa helposti. Aikaisemmin nukuttaminen oli helvetillistä!
Minä etsisin ensin fyysistä syytä. Korvatulehdusia, astmaa, allergiaa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehottaisin kyllä yrittämään kaikkea muuta ennen rankaisujen koventamista! Jos syy on sairaudessa tai muussa vaivassa, niin on epäinhimillistä lisätä lapsen kärsimystä rangaistuksilla!
Sympatiat sinulle, meillä nimittäin asustaa samanikäinen kiukkuilija. Hän vain on kuopuksen asemassa, joten ainakaan ei johdu huomion puutteesta. Päivästä toiseen samaa kiukuttelua, sääntöjen laiminlyöntiä, kielloille naureskelua, isomman sisaruksen kiusaamista yms.yms. Minä myös olen todella väsynyt ja välillä tuntuu, että kun kuopus päästää pienenkin äännähdyksen, mun korvista alkaa nousta savua! Minäkin vihaan noita kiukuttelukohtauksia ja olen myös miettinyt, olenko jopa alkanut vihaamaan myös lasta. Mutta ei, kyllä se viha kohdistuu vaan siihen kiukutteluun, koska ne pienen pienet hetket kun rauha on maassa, niin kuopus on mitä ihanin ja suloisin. Kai tämä on vain uhmaa, jonka kanssa on jaksettava elää ja toivottava, että se menee pian ohi. Auttaa en sinua pysty, mutta tiedät ainakin, että kohtalotovereita löytyy.
Lapselle on tehty allergiatestit, otettu verikokeita ja muuta. Astmaepäilykin oli, mutta diagnoosina on lopulta lievä infektioastma.
Ruoka-aineallergioita hänelle ei ole. Tai yksi epämääräinen, joka ilmenee ihottumana. Se mikä aiheuttaa ihottuman ei ole selvillä. Laktoosi-intoleranssi on, mutta siihen on kunnossa oleva ruokavalio.
Kiitos teille jälleen!
Se että lapselle on tehty allergiatestit jotka negatiivisia ei todellakaan tarkoita että lapsella ei voisi olla allergioita. Ensinnäkin lapselta on testattu vain joitakin ruoka-aineita ei kaikkia joita käytätte. Toisekseen nämä testit eivät näytä kaikkia allergioita vaikka lapsella olisikin allergiaa. Ainut varma tapa testata on välttämis/altistus dietti ja samalla seurataan oireita.
Astma olisi myös hyvä veikkaus. Luulin että meidän astmaatikolla on tilanne parantunut ja olisin ruvennut vähentämään lääkitystä mutta sattui juuri PEF-mittaus jakso ja todettiin että lääkitystä pitääkin lisätä ja kylläpä lapsi onkin paljon iloisempi ja virtaisempi nyt kun saa enemmän lääkettä. Nyt taas leikit sujuu sisarusten kanssa eikä elämä ole jatkuvaa kitinää.
Jos teillä on Ventolinea tai muuta avaavaa lääkettä niin koetappa antaa kun lasta kaikki kiukuttaa ja seuraa vaikuttaako. Meillä huomattiin että aina Ventolinen jälkeen oli paljon parempi olo ja kun lääkkeen vaikutus alkoi vähetä alkoi taas kitiniä ja tappelu kaikesta. Jos Ventoline auttaa selvästi niin kannattaa varata heti aika lääkärille niin että saisitte jatkuvaan käyttöön hoitavan lääkkeen. Ja sillä ei ole väliä että aikaisemmin todettiin ettei astmaa olisi koska tilanne on voinut muuttua...
- kolmen allergisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä toisenakaan... Kunnon uhmaikä ja mustasukkaisuus pienemmistä hoitolapsista. Aika auttaa. antaisin hellyyttä ja pitäisin jämäkästi kiinni kohtuullisista rajoista (ketään ei saa satuttaa ja mitään ei saa rikkoa). Enemmän voisi keskittyä sinuun ja sinun jaksamiseesi! miten sinä jaksaisit tilannetta paremmin? Itse en ikinä hankkiutuisi vastaavaan tilanteeseen, vaan menisin suosiolla töihin lepäämään ;) Onko sinulla omaa aikaa, harrastuksia, ystäviä? Niistä saisit voimaa jaksaa raskasta arkea.
Jos en jatka tätä työtä niin sitten laitan omat päiväkotiin/perhepäivähoitajalle ja menen muualle töihin. Asutaan vaan suht pienellä paikkakunnalla eikä täältä noin vain löydy oman alan hommia, jota tämä työ nyt edes on.
Totta kai lasta rakastetaan ja hellitään ihan vaan sen takia, että hän on olemassa ja meille tärkeä. Muotoilin sen lauseen huonosti. Lähinnä tarkoitin sitä, että hyvää käytöstä on nykyään niin paljon vähemmän kuin sitä huonoa käytöstä, että sitä kehumisen aihetta käytökseen liittyen on vaikea löytää. Selitinköhän nyt yhtään paremmin..
Jos tämä tilanne ei nyt rauhoitu niin kyllähän minä irtisanon itseni ja keksin sitten jonkun muun ratkaisun. Noita hoitolapsiaan kun ei voi valita ja nyt sattuu olemaan noita pieniä jonossa. Haluiaisin kovasti jatkaa tätä työtä, koska kuitenkin tästä tykkään. Kotona oloa jatkaisin mielelläni myös siitä syystä, että tuolla kuopuksella kun nyt on jotain viivästymää tms. puheessa niin saataisiin sitäkin hoidettua sitten ihan itse puheterapeuttien kanssa.
En olekaan tainnut selittää esikoiselle perinpohjin sitä syytä miksi nämä lapset meillä nyt ovat. Pitää vielä se tehdä.
Mustasukkaisuutta oli jonkin verran vuosi sitten. Ja voihin toki olla nyt sitäkin, että hänen pitää jakaa minut vielä kahden muunkin lapsen kanssa päivisin.
Kiitos kirjavinkeistä! Yritän etsiskellä niitä meidän kirjastosta.