mitä jos arkku tippuisikin hautaan?

ja vainaja valahtanut hiekoille. Siksi kantamassa pitäisi olla tasavahvat parit ja tarpeeksi monta kokenutta. Haudat kun kaivetaan nykyisin äärimmäisen kapeiksi, sinne ei ole helppo arkkua ujuttaa.

Se tuntuisi niin hirveältä.. Ajatella jos vaikka joutuisi hautaamaan oman lapsen ja kävisi noin

kantajaksi kattaa ottaa riuskoja miehiä, ainakin jos on painavampi vainaja. Mieheni oli kerran kantamassa yhtä painavammanpuoleista sukulaista ja sanoi että sai kyllä tehdä tosissaan työtä siinä että jaksoi kantaa.

Jos arkussa oleva onkin ihan sairaalloisen lihava (150+)



Miten silloin toimitaan?

Jos arkussa oleva onkin ihan sairaalloisen lihava (150+) Miten silloin toimitaan?

Työn puolesta, joissa kantajilla vain ote on lipsunut ja arkku pudonnut hautaan. Osa on pudonnut lähes koko 2m (vähän reilu), osa vähemmän. Ei siinä mitään vaan voi. Joillekin se tunne laskea läheinen hautaan on liikaa ja ote kirpoaa, tai sitten ote on alun perin ollut huono.



Kuitenkin pätevä suntio pystyy näkemään heti kun arkkua lähdetään kantamaan onko lähelläkään tasavertasia pareja, ja ohjaamaan tilannetta.



Tuo, että arkku on ollut hieman kallellaan ei ole sinänsä vaarallista, jos suntio osaa ohjata toista puolta laskemaan, samalla kun kallellaan oleva puoli ei laske). Näin ollen saadaan arkku tasaisena hautaan.



Joku kysyi isokokoisen (150+) painoisen ihmisen hautaamisesta. Sukulaiseni painoi varmaankin arkun kanssa reilu 150kg, mutta ei ongelmia sukulaismiehillä laskea hautaan.

yleensä, jos kantohihna jää liian pitkäksi ja arkkua joutuu kantamisen aikana jatkuvasti nostamaan kädellä. Tämän tilanteen välttää, kun kantohihnaa aseteltaessa taivuttaa polviaan kunnolla ja kiristää hihnan kumarassa. Kun hihnan tällöin kiertää käden ympärille, niin kantaminen on helppoa....

rehellisesti sanottuna: ei ole tilaa. Se hauta kun on kapeutensa lisäksi myös pituussuunnassa aika nafti. Arkku ei käytännössä mahdsu kallistumaan niin paljon, että se voisi tipahtaa.



Lisäksi siellä arkun pohjassa on sellaiset pienet poikkirimat, jotka pitävät ainakin osaa liinoista paikallaan.



joten ei mitään hätää, vaikka tilanne olisi sama kuin meidän suvussa viimeisen vuosikymmenen ajan: riuskoja miehiä ei ole kuin kaksi ja ne loput kantajat hoippuvat siis itsekin jo vähän toinen jalka haudassa.

Joskus kun suntio opasti miehiä arkun kannossa niin hän sanoi että kyllä niitä arkkuja silloin tällöin tippuu. Hyvin yleistä myös on tipauttaa ne nauhat sinne haudan pohjalle.



Minusta on outoa kun tuota arkunkantoa pidetään jotenkin itsestäänselvänä asiana miehille. Ihan kuin kaikki osaisivat sen automaattisesti. Kun mieheni oli ekan kerran kantamassa arkkua hänelle tuli kauheat nirhaumat niskaan ja käteen kun ei osannut kantaa oikein. Sen jälkeen on saanut hyvät neuvot ja osaa homman.

Siihen tarvittiin 8 kantajaa ja koville kuulemma otti. Niin paljon kuljetettiin kärryillä kuin vaan suinkin mahdollista, kappelista piti kantaa ja hautaanlasku vaiheessa meinasi oikeasti lipsahtaa

Äitini neljäs lapsi oli anenkefalinen eli syntyi ilman aivoja ja osaa päästä (70-luvulla). Kun siskoa haudattiin tipahti pieni arkku pääpuoli edellä hautaan. Äiti parkaisi, ja isä ryntäsi mahalleen maahan korjaamaan arkun asentoa. Äiti sanoi tuntuneen kamalalta ajatella, että vauva on nyt valunut huonoon asentoon arkussa.

jossa arkku on pudonnut kantajilta kirkon portaissa. Ei se vainaja sieltä mihinkään tule, koska arkku ruuvataan kiinni sen jälkeen, kun kukaan ei enää halua vainajaa tulla katsomaan. Ja arkku itsessään painaa aika paljon. Vainajan paino on vain yksi osa siitä kannettavasta painosta.

olen itse ruuvannut yhden pienen kannen.

Ainahan saattaa käydä niin, että arkku mäjähtää haudan pohjalle, mutta asiaan pitää vaan keskittyä kunnolla.

kun aina näyttää olevan joku, joka ei yhtään muista katsoa mitä muut tekee, laskee vaan hirvittävää vauhtia, eikä muut pysy perässä. Ja tietty olisi muutenkin asiaan kuuluvaa, että homma tehtäisi hitaan rauhallisesti. Mutta vielä on kaikki sukulaiset kunnialla hautaan saatu.



Ja on yksi ylilihavakin laskettu. Arkun kanssa painoa varmaan lähemmäs 200 kiloa. Silloin kuljetettiin kärrillä kappelin ovelta haudalle. Ja tietysti kaikki tiesivät etukäteen, että kaikkien on käytettävä voimaa. Kyllä ne miehet vähän siinä puhisi, mutta hyvin se meni.

Tutkikaa vähä nniitä arkkuja, ei kovin vahvaa rakennetta. Ruuvit pitää kannen paikallaan, mutta jos arkku kallistuu tarpeeksi, niin kyllä se kansi siitä aukeaa, kun ruuvit antavat periksi. Eri asia ovat ametikkalaistyyliset kokopuiset arkut, mutta niitä harva ostaa, verhoiltuja vanerilaatikoitahan nuo suurimmaksi osaksi ovat.

Vai onko pakko olla mies?



Tuli näin nopeasti tälläinen kysymys mieleen.

Saavatko naiset kantaa arkkua?

Vai onko pakko olla mies? Tuli näin nopeasti tälläinen kysymys mieleen.

Ja turha ruveta vikisemään tasa-arvosta. Se on kirkon maata ja vainajaa on kunnioitettava.

Sitä paitsi kuka nainen jaksaa kantaa raskasta arkkua?

Vai onko pakko olla mies? Tuli näin nopeasti tälläinen kysymys mieleen.

Ei joka suvussa sitä 6-8 miestä löydy. Kaksi tätiäni, kolme veljeään ja äitini oli kantamassa nuorena kuollutta tätiäni.