Lue keskustelun säännöt.
Täähän on aika kamalaa, kahden lapsen kanssa kotonaolo :/
19.08.2010 |
Mä oon varmaan ihan luuseri kun tää tuntuu niin hankalalle. Mies läksi töihin isyysvapaa+kesäloma putken jälkeen, jäätiin nyt päiviksi kolmisteen 2 v ja 2 kk kanssa. Tää on kyllä tosi raskasta ja vaikka mitä....Koko ajan tuntuu, etten oo läsnä kummallekkaan, kun pitää hoitaa molempia yhtäaikaa -vauvan imettäminen onnistuu melkeen vaan makuultaan ja toisaalta muutenkin jos samassa huoneessa oon esikoisen kanssa niin tulee mustikseksi imettämisestä lähes heti ja alkaa riekkua. Ja tuntuu kurjalle toisaalta jättää esikko yksin ja mennä taaaaas imettämään. Yllättäen ku ei telkkakaan enää oo niin suosittu ku ennen.
Jotenkin vauva on vielä niin arvaamaton, voi milloin tahansa alkaa epäviihtymään (jee mikä sana) ja keskeyttää minkä tahansa leikin mitä on alotettu, eikä vauvankaan voi vielä antaa kovin kauaa itkeä ja oottaa vaikka pakko se on ees vähä. Tuntuu kurjalle jotenkin kaikkien puolesta, arki ei tunnu kivalle kuten se oli esikoisen kanssa. Onko tää vaan alkukipuilua ja hämmennystä vai oonko vaan "uusavuton" joka ei pärjää lapsien kanssa kaksin -onneksi en oo yh.
Oon väsynyt ny vähän.
Kommentit (18)
Muut varmaa vastaavat eri tavalla, mutta ei se kahden kanssa koskaan muutu helpommaksi.
tai se on kokonaan ohi, mitä oli olla yhden lapsen äiti.
Vaikein ikä on kun se pieni alkaa liikkua, silloin herää mustasukkaisuus isommala ja tulee riitoja.
2kk vanha vielä nukkuu paljon. jolloin on kuitenkin aikaa sille isommalle, eikä se 2 kk vanha vielä sotke ja levitä.
"yksi lapsi on harrastus, kaksi lasta on työtä, kolme lasta on hulluutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isomman lapsen huoneen lattialla (joku viltti alle), niin ehkäpä lapsi viihtyisi paremmin? Ja vauva kasvaa TOSI nopeasti, pian imetyshetketkin muuttavat nopeiksi huikiksi :)
Tsemppiä!
mutta totut siihen kyllä. Koita vaikka lukea esikoiselle imetyshetket niin saa hänkin huomiota. Aika menee nopeasti, pian vauva kasvaa ja tulee uudet hankaluudet :)
Olen ollut kuusi vuotta kotona ja nyt ollaan aloiteltu päiväkotirumba ja tämä se vasta on kurjaa ihan kaikille :(
Jos et siis omista imetystyynyä, niin itse ainakin ehdotomasti suosittelen. Juuri ihan pienen vauvan < 6kk kanssa helpottaa imetystä istualtaan paaaljon, jolloin voisit koittaa vaikka lukea esikoiselle tai katella yhdessä niitä lastenohjelmia. Mä en koskaan onnistunut pitämään kirjaa ja vauvaa + kääntelemään sivuja tyynystä huolimatta, mutta lastenohjelmia katsottiin usein alkuun vauva söi im.tyynyllä tissiä ja esikoinen kiehnäsi kainalossa. Iso im.tyyny oli siitäkin hyvä, että esikoinen ei vahingossa "jyränny" vauvaa sylissä, kun oli se tyyny välissä ;)
Ja meillä lapset nyt 3v 10kk ja 7,5 kk
Sitä ei usko kuinka paljon elämää toisen lapsen syntymä muuttaa ennenkuin itse on siinä tilanteessa. Esikoisen kanssa oli todella helppoa mutta toisen lapsen syntymä muutti koko perheen elämän, meillä oli kuopuksella vauvana myös koliikki joten olin todella väsynyt päivisin kun yöt joutui valvomaan vauvan kanssa ja olisi pitänyt riittää energiaa touhuta kaikenlaista myös esikoisen kanssa. Meillä esikoinen olikin sitten puolet viikosta päivät päiväkodissa niin sai siellä leikkiä oman ikäistensä kavereiden kanssa. Nyt näin vuosien jälkeen tuosta ajasta voin sanoa että onneksi aika meni kuitenkin todella nopeasti ja tuostakin ajasta selvittiin. Koita saada omaa aikaa itselle jos vaan mahdollista, olisiko mahdollista jos esikoinen kävisi muutaman kerran viikossa vaikka esim. seurakunnan kerhossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoista se oli meilläkin eikä vauvaa voinut jättää mihinkään, ettei vaan esikoinen olisi tehnyt jotain hänelle. Meillä oli siinä muuutama kuukausi hankalaa. Kun isä on kotona, kannattaa joskus antaa aikaa esikoiselle pelkästään. Meillä vähän helpotti imetysmustasukkaisuuteen, kun katsoimme valokuvista, kuinka esikoistakin oli aikanaan imetetty. Niin, rauhallinen aika esikoisen kanssa on ohi ja nyt hänenkin on hankala. Se voi kestää jopa muutaman kuukauden, mutta sitten sen vauvakin on isompi ja taas asiat alkavat sujua paremmin. Nyt on vaan selviydyttävä ja kestettävä päivä kerrallaan. Kolmen vuoden päästä sulla on kaksi lasta, jotka puuhaavat yhdessä vaikka kuinka paljon niin ulkona kuin sisällä, sisällä jopa niin, että saat omaakin aikaa. Riitojakin voi tulla. Mutta kyllä heistä toisilleen vielä paljon iloakin on. Kestämistä. Mun noi kaksi ekaa ovat jo alakoulussa.
Kolmas lapsi on lahja, ilon pisara ja mitä ihmeellistä nyt keksisikään. Kahden ekan kanssa on jo hioutunut, on valmis vanhempi ja kolmannesta voi nauttia ja iloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorempi on vasta 2kk vanha ja vaikeat ajat vasta edessäpäin.
Parin vuode päästä niillä on molemmilla uhma yhtäaikaa ja kymmenen vuoden päästä pukkaa esimurkkua, kolmentoista vuoden päästä on täys tohina päällä ja usko pois, se, että oot töissä ei auta mitään se on kaksinkertainen homma.
Eli koska sulla on edessä seuraavat 18 vuotta täyttä helvettiä lasten kanssa, kantsisko yrittää muuttaa omaa asennettaan ensin ennen kuin mitään muuta?
että kaksosten kanssa on helppoa verrattuna siihen, että olisi parivuotias ja vauva. Niin olen kyllä ajatellut jo aiemminkin, koska kaksosten kanssa on oikeasti ollut melko helppoa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kanssa ihan ällikällä lyöty kuinka paljon hankalampaa kaikki oli kahden lapsen kanssa, ja mulla sentään molemmat lapset ns. helppoja.
Kyllä se siitä, meillä nuorempi nyt 8 kk ja hieman helpompaa kun ei ole ihan tissiriippuvainen eikä ole jatkuvaa päiväunille laittoa, mutta oma hommansa tässä vielä on. Tsemppiä!
Minä selvisin jotenkuten vauva-ajoista kun lauloin koko ajan kun imetin, mitä vaan hoilottelin ja isompi tykkäsi tanssia ja pomppia sängyllä. Tai sitten tv, tai luin kirjaa. Keksin omasta päästä satuja. Ainut vinkki on, että yritä opettaa pienempi pullolle. Itselläni se ei onnistunut, tosi harvinaista varmaan.
Mutta tuosta se alkoi, ja aina kun lapset kasvaa, tulee uudet isommat ongelmat. Ei se lopu koskaan, jotenkin sitä vaan tottuu pikkuhiljaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän yhden vauvan kanssa meinasin höperöityä. Tuntui siltä, että puhui vain seinille kaiket päivät! Toisen vauvan tullessa silloin vajaa 3-v. esikoisesta oli mullekin seuraa ja vauva meni siinä sivussa. :) Ja myöhemmin lapsilla on ollut seuraa toisistaan.
on 5 kk vauva ja 2 vuotias. Olen ollut nyt jonkunaikaa kotona "kaksin" näiden kanssa. Imetyshetket on sujunut makuultaan, kun isommalla on Dublot siinä vieressä sängyllä. Olen voinut vähän rakennella samalla kun imetän. Aika nopeasti on mennyt isommalta imetysmustasukkaisuus ohitse. Mutta ilman Dubloja ei onnistuisi meillä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kokoajan "pinnakireällä", koska vaadit itseltäsi liikoja. KAhdelle lapselle et voi antaa sitä, mitä annoit esikoiselle -- sinua pitäisi silloin olla kaksi ja näin ei ole. Luen tekstistäsi, että kannat huonoa omaatuntoa siitä, että et ehdi antaa aikaa kummallekin ja vauva vie paljon huomiotasi. Kun on kaksi lasta saa kummatkin puolet siitä, mitä antaisit yhdelle. Mutta kun opettelet ajattelemaan niin, että he saavat toisen puolen toisiltaan aikanaan. Parasta mitä voi lapselleen antaa, on sisarus -ajatuksella kannattaa yrittää taaplata nuo alun hankaluudet.
Vaikka sinusta tuntuu pahalta nyt se, että isompi joutuu liikaa joustamaan pienemmän ehdoilla, muista se että hän oppii nyt yhden elämänsä tärkeimmän taidon - jakamisen. Hän ei enää saakaan koko huomiota ja kivat leikit jatkuvasti keskeytetään. Tätä se tulee olemaan koko hänen loppuelämänsä, meidän kaikkien pitää osata ottaa muut huomioon jatkuvasti.
Älä kanna tästä kaikesta itse syyllisyyttä ja väsytä itseäsi. Elämä menee juuri näin ja varmasti lapsesi (kummatkin) saavat kaiken mitä tarvitsevat juuri nyt!
t. 3 lapsen äiti
Mutta nyt kun vauva on jo 9kk on jo paljon helpompaa. Leikkivät esikoisen (2v2kk) kanssa jo kivasti yhdessä, vaikka toki riitojakin leluista tulee ja lievää väkivaltaa esikoisen puolelta, mutta siis ovat jo selvästi toisilleen erittäin tärkeät. Kun vauva lähti liikkeelle niin se helpotti paljon.
Edelleen tunnen riittämättömyyttä kun molemmat itkevät enkä voi hoitaa kuin toisen itkun syyn ensin alta pois. Syyllisyyttä tunnen siitä etten jaksa panostaa kuopuksen vauva-aikaan samalla tavalla kuin esikoisen aikanaan. En jaksa enää niin leikittää ja hellitellä vaan ne hoituu siinä arjen pyörittämisen keskellä.
Ensinnäkin liina oli meillä pelastus toisen lapsen vauva aikana. Vauva viihtyi liinassa, oli turvassa ja pystyin samalla tekemään kotihommia/hoitamaan esikoista.
Toisekseen älä yritä viihdyttää liikaa lapsia. Aloita esikoiselle joku leikki (tee vaikka dubloista linnaa tai revi sanomalehtiä palasiksi malliksi). Kun esikoinen jatkaa leikkiä voit hoitaa vauvaa tai tehdä kotihommia. Jos vaikka imetät samassa huoneessa voit helposti tarvittaessa "kannustaa" esikosita jatkamaan leikkiä. Kerro että ukkeli voisi kiivetä linnan päälle tai kysy voisiko paperinpaloja repiä vielä pienemmiksi. Siis osoitat että kiinnität häneen huomiota.
Joskus molemmat huusivat yhtäaikaa niin saatoin viedä lapset erihuoneisiin ja ovet kiinni. Sitten rauhotuin hetkeksi kuuntelemaan olohuoneeseen ja menin hakemaan sen lapsen ensin joka kuulosti helpommin rauhoitettavalta. Ja sitten toinen. Ei ne heti mene rikki jos itkevät hetken. Kun itse on rauhallinen onnistuu lastenkin rauhoittelu paremmin.
Ja nyt on hyvä aika ruveta kehumaan kuinka vauva hymyilee aina esikoiselle niin kovasti kun tykkää hänestä jne. Hurjasti positiivista huomiota kun käyttäydytään hyvin.
Tsemppiä ja jaksamista. Kyllä se vielä helpottaa. Alku vain on usein hankalaa kunnes opit löytämään teille sopivat konstit.
t. kolmen äiti
Ihanaa että joku muukin ajattelee näin. Meillä taas esikoinen oli vaikea kuopukseen verrattuna, nyt esikoinen melkein 2v ja kuopus 3kk. Huomaan olevani jo melko masentunut, oikeastaan. Vaadin itseltäni aivan liikaa, minulla on pakkomielle siivoamisesta yms järjestyksestä ja tunnen itseni yksinäiseksi.. Helposti menee tälläiseksi kun ei ole omia juttuja tai omaa aikaa kuten silloin kun vaikka opiskelin. Kohta esikoinen päiväkotiin osa-aikaiseksi ja kuopus välillä pari tuntis hoitoon, jotta äiti pääsee esim salille ja tekemään omoa juttuja, sitten jaksaa taas olla ihana äiti ihanille lapsille. Mutta tää vaihe nyt on pelkkää suorittamista :(
kyllä se siitä kun vauva vähän kasvaa ja alkaa kiinnostumaan muustakin kuin tissittelystä. leiki esikon kanssa vauva sylissä, niin minä tein ja käsilihakset kasvoi.
Itsellä 3 lasta ja nuorin 1,5 v ja vanhin 7, tuntuu jo aika helpolta.