olenko ainut jonka pää ei kestä kotona oloa

mies sanoi, että mun lomat pitäis perua, kun musta tuolee pahantuulinen kotona... eli et ole todellakaan ainoa.

no noista asioista, mitä mainitset raskaaksi, etä kyllä eroon pääse töihin menemälläkään.

en siis ole 19, mutta pisti silmään tuo. tottakai pääsee eroon jatkuvasta siivouksesta ja ruoanlaitosta kun menee töihin. mulla 3 lasta, joiden kanssa oon ollut kotona yhteensä 6 v. ja todellakin, raskainta kotiäitiydessä on mulle se jatkuva keittiössä häärääminen ja jälkien korjaaminen. kun lapset menee nyt vihdoin kaikki tarhaan, eniten odotan juuri sitä että ei tartte enää laittaa niitä 5 ateriaa päivässä, vain päivällinen ja iltapala. eikä koti sotkeudu päivän aikana kun lapset ovat hoidossa.



itse jaksaisin kotiäitiyttä lasten puolesta jos rahaa olis enemmän ja sais apua kotitöihin. mut olen nyt kyllä aivan loppu, kun olen ollut monta vuotta putkeen kotona ja kantanu vastuun kaikesta yksin. kun on kolme lasta, menee kotitöihin paljon aikaa, ei paljon ehdi leikkiä ja laulaa. jos joku tekis kaikki kotityöt, voisin mielelläni olla lasten kanssa kaiket päivät. hermot menee eniten siihen ettei niitä kotitöitäkään pysty rauhassa tekemään, kun lapset häslää siinä koko ajan, niin kaikki kestää vielä kauemmin, ja on kymmenkertaisesti rasittavampaa. mun mies siis viikot muualla töissä, joten olen lasten kanssa 24/7. viikonloppuisin talonrakennusta. mulle olis luksusta jos pääsisin kerran kuussa baariin ja kerran vkossa jumppaan.



no nyt pääsen vihdoin pois kotoa ja olen varma että jatkossa viihdyn kotona lasten kanssa hyvin lomat ja viikonloput. kesäisin mulla onneks onkin pitkät lomat kun olen ope :-)

että "lasten harrastukset, kaikki muistamiset mitä koululaisten elämään liittyy ja seisominen tukipilarina lapsille" eivät lopu vaikka menee töihin. Lisäksi jos on ollut kymmenen vuotta kotona, niinkuin kyseinen kirjoittaja mainitsee, niin ei niistä kotitöistäkään ja ruoanlaitostakaan pääse niin vain, koska perheeseen kuuluu jo koululaisia. Heille pitää olla tarjolla myös aamiainen ja välipala, ja lisäksi koti ei tosiaankaan ole tyhjä päivän aikana. 21

Ihana, spontaani, vapaa elämä kutistuu väsymyksen, toiston, syyllisyyden, kiireen ja aggression kurimukseksi.



Odotat hetkeä, kunnes viimeinenkin lapsi lentää pesästään, mutta sitten oletkin jo vanhus, joka on rutiinien kalvama ja raihnainen, eikä osaa enää ottaa elämästään mitään irti. Kuolet pois. Nyyh.