onko teillä paljon tukijoukkoja ympärillä?

nähdään joka viikko ja lapsi on ainakin kerran viikossa mummollaan hoidossa. Silti olen aivan poikki ja toivon, että meillä olisi enemmän apua... kummeja, enoja, tätejä tai naapureita.



Lapset on erilaisia niinkuin vanhemmatkin.



Ole onnellinen jos jaksat tuota! Minä en

Ihmettelen miksi ne joilla on apua viikottain omista vanhemmistaan, valittavat väsymystä lapsiinsa?! Minä joka pärjään täysin yksin, en valita koskaan.

etkö ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia ja ihmiset on erilaisissa tilanteissa?



t.2



Ole tyytyväinen kun olet niin hyvä ja jaksava äiti! Sulla on varmaan kultalusikka persiissä :)))

Ihan itsekseen on pärjättävä.

minulla on ollut tosi paljon vastoinkäymisiä ja olen kärsinyt paljon elämässä. Nyt sanoit todellakin väärälle ihmiselle noin.

on loistava tukiverkko! Lapset saa hoitoon jos vaikka haluaa mennä rauhassa kauppaan tai vaikka haluaa miehen kanssa leffaan ja syömään. Vapaa viikonloppukin onnistuu (usein äitini jopa kysyy olisiko meillä jotain menoa että saisi taas lapset yökylään). Jos jotain oikein tärkeää (eikä välttämättä tarvi niin tärkeääkään olla...) on niin äitini ottaa vaikka vapaapäivän töistä päästäkseen apuun. Hän siis ihan itse säästää muutaman lomapäivän tätä varten ja "mainostaa" myös niitä. Isovanhempien lisäksi riittää myös setiä, tätejä ja serkkuja. Apua antavia kavereitakin löytyisi, mutta niitä ei ole koskaan vielä tarvittu kun apu on löytynyt lähempää.

Eihän tässä voi olla kuin kiitollinen!

sen tukiverkon. Olen aktiivisesti tutustunut ihmisiin, kutsunut kylään, ystävystynyt ja pitänyt yh-kerhoa ja pitänyt yhteyttä tarhakavereiden äiteihin. Jokainen käytetty minuutti on maksanut itsensä takaisin!!!



Helppoa se ei ollut, mutta paras ystävänikin on yh ja lapset ovat parhaita ystäviä keskenään. Vietämme juhlat ja arjet viettäen paljon aikaa yhdessä!!!

Niin sukulaista kuin ystävistänikin. Aina saa tarvittaessa apua, oli se sitten lastenhoitoa tai mitä muuta tahansa. Ja sukulaiset vievät lapset hoitoonsa vaikkei pyydäkään. Nyt esim. kesällä "jaettiin" hoitovuorot minun äidin ja vanhemman lapsen kummin kanssa. Meillä oli miehen kanssa viikko lomaa kahdestaan. Aivan ihanaa ja kyllä olen kiitollinen kaikesta avusta!!

Niin sukulaista kuin ystävistänikin. Aina saa tarvittaessa apua, oli se sitten lastenhoitoa tai mitä muuta tahansa. Ja sukulaiset vievät lapset hoitoonsa vaikkei pyydäkään. Nyt esim. kesällä "jaettiin" hoitovuorot minun äidin ja vanhemman lapsen kummin kanssa. Meillä oli miehen kanssa viikko lomaa kahdestaan. Aivan ihanaa ja kyllä olen kiitollinen kaikesta avusta!!

Niin sukulaista kuin ystävistänikin. Aina saa tarvittaessa apua, oli se sitten lastenhoitoa tai mitä muuta tahansa. Ja sukulaiset vievät lapset hoitoonsa vaikkei pyydäkään. Nyt esim. kesällä "jaettiin" hoitovuorot minun äidin ja vanhemman lapsen kummin kanssa. Meillä oli miehen kanssa viikko lomaa kahdestaan. Aivan ihanaa ja kyllä olen kiitollinen kaikesta avusta!!

Päinvastoin, meitä revitään pienten lasten hoitamisen lisäksi hoitamaan myös sairaita ja vanhoja omia vanhempia (jotka kaikki tietty vielä eronneita eli yht 4 huushollia).

Omat vanhempani 60- ja 66-vuotiaat asuvat samassa kaupungissa, mutta heitä ei kiinnosta juurikaan olla lasten kanssa. Päin vastoin, heitä itseään pitää olla kuskaamassa ja heille rahaa antamassa kun omat rahat on hassattu jo. Lasten hoidosta heille on pitänyt samoin maksaa, vaikka mun lapset on ainoat lapsenlapset heille ja voisivat käyttää oikeuttaan olla isovanhempia ihan täysillä.



Appivanhemmat on taas sen verran kaukana, että arkeen ei tule apua sieltäkään. Joskus koululaisten lomilla ottavat heitä yökylään ja nyt viime kesänä oli taaperokin yön heillä. eli saatiin olla peräti yksi vrk ilman lapsia! Juhlaa!



Mies on yrittäjä, tekee pitkää päivää, eli perheen arki on oikeastaan yksin mun harteilla. Mies tulee kyllä viimeistäänkin iltaruualle ja laittamaan lapset nukkumaan, mutta muuten... yksin yksin. Ja pirulauta mä pärjään. Joskus vaan tuntuu....... =0/

Koostuu lähinnä isovanhemmissa ja siskoista. Vanhempi lapseni on ollut toisen mummin luona yökylässäkin tämän vuoden aikana ehkä jo 7-10 kertaa. Juuri eilen kävin kampaajalla, kun tämä mummi hoiti molempia lapsia.



Oma äitini hoiti edellisellä viikolla omalla lomallaan, kun piti käväistä töissä.



Myös siskoni ja mieheni sisko hoitavat lapsia muutaman kerran vuodessa, mutta tietysti ovat työssäkäyviä niin kuin toinen mummikin, jolloin sitä aikaa ei noin vain ole käytettävissä. Emme ole viettäneet aikaa kaksistaan sitten toisen lapsen syntymän ja tuskin vietämmekään vielä noin vuoteen (ellei sitten jotain parin tunnin pikareissuja kauppoihin).



Huomenna olisi lapsettoman kaverini luona tyttöjen ilta, mutta en pääse, kun ei kenellekään näistä tukiverkon jäsenistä käy ja mies joutuu olemaan illan töissä.



Vaikka on hyväkin tukiverkko, ei se takaa sitä, että ihan joka viikko tai edes kuukausi pääsee viettämään omaa aikaa. Aika paljon meillä puolitetaan menot, eli mies hoitaa, jos menen jonnekin ja toisin päin. Kun isompi menee mummille yökylään, saamme viettää pienemmän kanssa intensiivisempää aikaa, mutta enemmän se elämys on isommalle kuin meille. Toistaiseksi olen sitä omaa aikaa käyttänyt kampaajalle menoon, kaupassa käyntiin ja tosiaan töissä piipahtamiseen. Kesän alussa vietimmme myös tyttöjen iltaa Sinkkuelämää-leffaa katsomalla, ja mies hoiti lapsia.

meidän on hyvä olla näin.