Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään narsistisesta persoonallisuushäiriöstä
18.08.2010 |
kärsivää äitiä ?
Miten jaksat ja miten hoidat yhteydenpidon?
Kommentit (19)
Jaksaminen loppui tuossa kolmevitosena kun piti jaksaa myös työn, lasten ja parisuhteen kanssa. Joten en hoida enää yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaminen loppui tuossa kolmevitosena kun piti jaksaa myös työn, lasten ja parisuhteen kanssa. Joten en hoida enää yhteydenpitoa.
Kuka sitten huolehtii äidistäsi kun hän vanhenee?
Äidin ja tyttären välit ovat täysin katkenneet. Äiti soittelee ja viestittelee ja yrittää painostaa tytärtä tapaamaan, mutta tytär kokee tämän ahdisteluksi eikä ole vuosiin suostunut. Äiti on laittanut jopa ystävänsä soittelemaan puhelinnumeroista, joita tytär ei tunne, ja sitten tulee hirveää painostusta ja tyttären läheisten mustamaalausta.
Eiköhän äiti tukehdu puppuunsa ennen kuin ehtii kovinkaan vanhaksi.
<a href="http://www.narsistienuhrit.info/index.php" alt="http://www.narsistienuhrit.info/index.php">http://www.narsistienuhrit.info/index.php</a>
Vaatiiko se jonkun rekisteröitymisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen.
En juurikaan jaksa enää pitää yhteyttä, vaikka kyseessä on lähes 90-vuotias yksineläjä.
Aina tulee vaan syyllistämistä: miksei ole käyty (asuu n.600km:n päässä), soiteltu useammin tai nyt yleensäkään tehty yhtään mitään. No, paha sille on selittää jotta mitä on tehty, kun ei se kuuntele. Kehuu vaan itseään, kuinka pidetty ja rakastettu hän on ja kuinka kaikki koko kylällä ihmettelee miksemme me vietä lomiamme hänen luonaan jne jne jne.
Kukaan ei osaa leipoa yhtä hyvin kuin hän, kukaan ei osaa kasvattaa lapsia yhtä hyvin kuin hän (itse hän on äiti adoption kautta, lapset tulivat hänelle 6,- 7,- ja 10-vuotiaina, eikä hän heitä hoitanut juurikaan itse). Jotenkin hän on omien puheittensa mukaan aina "erityisasemassa", ihan sama mitkä kissanristiäiset ovat kyseessä.
Hänen sukulaisiinsa verrattuna olemme tyhmiä ja moukkia, meihin ei kannata panostaa edes hyvän sanan muodossa. Jos toimitamme hänelle vaikkapa joululahjan, on lopputuloksena puhelu jossa hän kertoo kuinka paljon hienomman lahjan hän on saanut joltain toiselta "joka osaa ajatella mistä hän tykkää".
Tiedän että suurin osa terveyskeskuksen henkilökunansta karttaa häntä, samoin paikkakunnan taksikuskit ja ties ketkä muut.
Jos olemme niin totaalisia ääliöitä, miksi hän pakonomaisesti pitää yhteyttä, ahdistelee myös tuttaviensa kautta? Ikä ei ole oleellinen tekijä, tätä on jatkunut koko elämäni ajan -- yli 30 vuotta, siis. Ja vanhempieni puheiden mukaan näin on ollut aina.
Kun olin pieni, yritti hän manipuloida minua vanhempiani, etenkin äitiäni vastaan. Kerran 7-vuotiaana minua alkoi itkettää kun hän mollasi äitiäni. Olin tuolloin kesälomalla "mummolassa". Emäntä oli lähes puhumatta minulle seuraavat 2 päivää, olin kuulemma loukannut häntä kysymällä että miksi hän aina haukkuu äitiäni.
Tästä listasta tulisi loputon, jos oikein alkaa muistella...
Nykyisin tämä "isoäiti" kostaa muka kokemiaan vääryyksiä omille lapsilleni, jos vaan mahdollista. Mustamaalaa omia "täydellisesti kasvattamiaan" adoptiolapsia ja yrittää saada minutkin naurunalaiseksi, jos mahdollista.
Narsisitinen persoonallisuushäiriö -- siihen kannattaa pitää helevetinmoista välimatkaa!
eikä äitinikään soita.
Nykytila alkoi kun erään dramaattisen riidan jälkeen en soittanutkaan ja sovitellut. Kului lähes vuosi ettei oltu missään yhteyksissä. Sen jälkeen ollaan puhuttu pari kertaa mutta ei olla sen kummemmin tekemisissä.
Jos äitiäni ei tippaakaan kiinnosta edes omat lapsenlapset saati minun elämäni niin miksi minua pitäisi kiinnostaa hänen vanhuutensa? Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä äitinikään soita.
Nykytila alkoi kun erään dramaattisen riidan jälkeen en soittanutkaan ja sovitellut. Kului lähes vuosi ettei oltu missään yhteyksissä. Sen jälkeen ollaan puhuttu pari kertaa mutta ei olla sen kummemmin tekemisissä.
Jos äitiäni ei tippaakaan kiinnosta edes omat lapsenlapset saati minun elämäni niin miksi minua pitäisi kiinnostaa hänen vanhuutensa? Niin makaa kuin petaa.
Sanoi sen mulle yhden kerran monia vuosia sitten kun soitin sille ja kerroin epäonnistuneesta asuntoasiastani. Kolahti niin pahasti, että muistan sen yhä.
Myös monia muita mieleen painuneita lausahduksia on sanonut. Nyt vasta aikuisiässä olen tajunnut mikä sairaus äidilläni on. Ei siitä diagnoosia vieläkään ole mutta vaikuttaisi aika selvälle tapaukselle silti.
Ainakin mulla on hänen kanssaan älyttömän paha ja syyllistynyt olo ja haukkuja ja moitteita tulee aina kun on yhteyksissä.
Yritän lopettaa yhteyden pidon mutta se tuntuu niin vaikealta kuin äiti on jo liki 80 v .
Onneksi hän asuu Keski-Suomessa ja minä Helsingissä. On kateellinen minulle kaikesta ja haukkuu lapsiani. En itse koskaan soita hänelle. Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Siis kiristit äidiltäsi rahaa? Taidat itse olla kateellinen äidillesi.
Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Siis kiristit äidiltäsi rahaa? Taidat itse olla kateellinen äidillesi.
Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
Mutta narsistin lapsen käytös saattaa mulla tavalla olla kummallista juuri sen takia, että on itse uhri ja siksi mielenterveys ei ehkä ihan kaikinpuolin ole vakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Siis kiristit äidiltäsi rahaa? Taidat itse olla kateellinen äidillesi.
Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
niin takuulla haluaisin minäkin siitä siivun! Edes tonnin tai pari! Millistä riittää jo jaettavaakin, ja miksi ihmeessä rahaa ei antaisi OMILLE LAPSILLEEN, jos sitä ylimäärin on?
Av:lla tunnutaan kroonisesti ihmettelevän tätä ilmiötä, että aikuinen lapsi ottaa rahaa vastaan omalta vanhemmaltaan. No, en minäkään viimeisiä eläkekolikoita vanhemmiltani kiskoisi, mutta suuresta potista näkisin ansaitsevani pientä "tukea".
Eikä mulla tiettävästi ole narsistista pers häiriötä!
Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Siis kiristit äidiltäsi rahaa? Taidat itse olla kateellinen äidillesi. Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
niin takuulla haluaisin minäkin siitä siivun! Edes tonnin tai pari! Millistä riittää jo jaettavaakin, ja miksi ihmeessä rahaa ei antaisi OMILLE LAPSILLEEN, jos sitä ylimäärin on? Av:lla tunnutaan kroonisesti ihmettelevän tätä ilmiötä, että aikuinen lapsi ottaa rahaa vastaan omalta vanhemmaltaan. No, en minäkään viimeisiä eläkekolikoita vanhemmiltani kiskoisi, mutta suuresta potista näkisin ansaitsevani pientä "tukea". Eikä mulla tiettävästi ole narsistista pers häiriötä!
Vaan äitisi. Ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta tukea aikuisia lapsiaan. Sitäpaitsi, sinähän ne rahat perit kun äidistäsi aika jättää.
p.s: lakiosaa ei voi loukata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai hiljattain yli miljoonan euron perinnön eikä meinannut antaa siitä minulle senttiäkään ennenkuin uhkasin välien katkaisemisella ja sain kymppitonnin.
Siis kiristit äidiltäsi rahaa? Taidat itse olla kateellinen äidillesi. Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
Ei äitiini tehoa muu kuin välien katkaisemisella uhkailu.
Narsistithan eivät todellakaan itse kärsikään omasta tilastaan. Muut kärsivät sen sijaan helvetin tuskat. Miten ihmeessä olet mennyt sekaantumaan "junttiin ja tyhmään " kanssaihmiseen ja vielä pamahtanut tälle juntille paksuksi??? Onneksi olkoon!!! Kohta syntyy siis tähän "laumaan" uusi juntti, jota äimistellä. Sun maailmankuvassasi ei ole mitään annettavaa kellekään. Olethan maailmassasi omaan napaasi tuijottelija.
Vaikka sinä et persoonallisuushäiriöstäsi kärsi niin valitettavasti lapsesi tulee siitä kärsimään.
Äiti, joka ei kykene tuntemaan empatiaa, voiko paljon pahempaa olla?
Jännityksellä odotankin tulevaa vauvaani ja sitä, minkälaisen elämän ja maailmankuvan pystyn hänelle luomaan ...
Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
Mutta narsistin lapsen käytös saattaa mulla tavalla olla kummallista juuri sen takia, että on itse uhri ja siksi mielenterveys ei ehkä ihan kaikinpuolin ole vakaa.
Nykytutkimusten mukaan itse asiassa näyttää kyllä siltä, että geneettinen komponentti on varsin voimakas tekijä persoonallisuushäiriöiden taustalla.
Eli kannattaa vähän miettiä ainakin sitä, kenen kanssa lapsia teee. En voi mitään surullisempaa kuvitellaaan kuin oman lapsen persoonallisuushäiriö. :(
Toinen juttu noin yleensä: minun mielestäni nämä narsistipiirteet myös periytyvät.
Nykytutkimusten mukaan itse asiassa näyttää kyllä siltä, että geneettinen komponentti on varsin voimakas tekijä persoonallisuushäiriöiden taustalla.
Eli kannattaa vähän miettiä ainakin sitä, kenen kanssa lapsia teee. En voi mitään surullisempaa kuvitellaaan kuin oman lapsen persoonallisuushäiriö. :(
Alue: Aihe vapaa
Mulla on narsistinen persoonallisuushäiriö, enkä mä siitä "kärsi". Ainakin mun narsistinen persoona ilmenee juuri kyvyttömyytenä tuntea empatiaa tai sympatiaa muita ihmisiä kohtaan sekä suurentuneena minäkuvana, eli nämä yhdessä tekevät sen, etten juuri välitä muista ihmisistä, pidän heitä itseäni alempiarvoisina, "tyhminä", juntteina, en arvosta kanssaihmisiäni enkä kumartele mihinkään suuntaan.
En mä ole edes ikinä ajatellut että haluaisin olla kuin "muut". Kaikki muut ihmiset on mulle vain "laumaa", johon en itseäni lue kuuluvaksi.
En pysty samaistumaan ihmisiin, enkä halua/voi luoda kaveruussuhteita muihin, koska en ole kiinnostunut kenestäkään.
Mutta ei se aiheuta kärsimystä, mä vain olen tällainen ja tietenkin hyvin ylpeä, määrätietoinen, häikäilemätönkin, armoton. Enkä kykene ymmärtämään ihmisiä jotka ovat erilaisia.
Mä nautin omasta elämästäni, ja tiedän että pärjään hyvin tällaisena ja tässä maailmassa minkä olen ympärilleni luonut.
Tosin, mulla on myös mt-sairaus, ja sen takia olen lääkityksellä ja terapiassa, ja ehkä sitä kautta olen vähän oppinut myötäelämisen kykyä, mutta en koe sen olevan terapiani tarkoitus.Jännä vain nähdä jotain muutoksia omissa asenteissa ja mielenkiintoista seurata sivusta oman minäkuvan rakentumista alati muuttuvassa maailmassa.
Jännityksellä odotankin tulevaa vauvaani ja sitä, minkälaisen elämän ja maailmankuvan pystyn hänelle luomaan ...