Onko normaalia? 2,5-vuotias vierastaa yhtäkkiä isäänsä :(

voisko olla että lapsesta tuntuu et isä on aina pois ja osoittaa mieltään siitä, vaikka isä olisikin paikalla niin käyttäytyy kuin ei olisi.. :O

Meillä on esikoinen käyttäytynyt näin. Ensin kelpasin vain minä, ja lapsillamme on kyllä niin ykkösluokan isä että oksat pois. Nyt on sitten isän vuoro. Iskä on kunkku ja äiti ei kelpaa mihinkään. On kyllä jo tasoittumaan päin.

Nuorempi lapsi ihan toisenlainen.

Lapsi ei edes moikkaa kun isä tulee kotiin. Mitä tässä voisi tehdä?

Olisiko kyseessä mustasukkaisuus sinusta?

meillä kesti tuota kolme kuukautta, kun en kelvannut mihinkään. Äitiä ei vaan huomioitu ja jos satuin koskemaan esim. rattaisiin niin tuli hirveä huuto et iskä.



Toki tuo päti vain silloin kun iskä oli näkyvissä, jos se oli muualla niin äiti kelpasi ihan hyvin, toki kyseltiin et missä iskä. Anna miehen olla kahdestaan lapsen kanssa, lähde kävelylle, kauppaan tms. Päiväkodissakaan ei uskottu et noin tiukasti voi rajata toisen vanhemman ulos, kunnes eräänä päivä alkoi kelvata vain yksi hoitaja ja loppuja ei huomattu ollenkaan. Ei edes omahoitaja kelvannut. Kolmen kuukauden näkymättömyyden jälkeen alkoi äiti taas kelvata :). Ja pk:ssakin taitaa olla taas "kaikki kelpaa" -vaihe

olen yrittänyt jutella lapsen kanssa mutta hän sanoo vain että "ei halua että isi auttaa", "en mä vaan halua", "isi on ihan kiva, mä en halua että isi auttaa" jne. Eli ei selittele vielä mitään.

t.ap

ainakin yli vuoden jo tuo isän syrjintä. Äiti vain kelpaa ja jos isänsä koittaa auttaa, niin tulee ihan hirveä huuto. Mitään isän suosinta -kautta ei meillä ole tähän mennessä ollut. Lapsi nyt 3,5 v. Syynä luultavasti isän matkatyö, on poissa yli 150 pv vuodessa

Meillä näistä ajoista on jo aikaa, mutta muistaakseni, jos oli "isän vuoro" esim. viedä lapsi ulos, pukea hänet tms., ja lapsi alkoi vängätä, että "eikun äiti pukee", niin meillä ainakin aina sanottiin tiukasti mutta lempeästi, että "Nyt pukee isä. Isä on ihan yhtä hyvä pukemaan ja rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin äiti ja haluaa myös hoitaa sinua." tms., ja sitten isä puki/vei ulos, laittoi nukkumaan tms., vaikka lapsi olisi kuinka kiukutellut.



Lasta voi ja toki tuleekin kuunnella ja hänen kanssaan tulee keskustella asioista ja nimetä hänelle tunteita kuten mustasukkaisuutta tai kaipuuta, mutta ei kai nyt lapsi saa päättää kuka häntä milloinkin hoitaa ja huoltaa. Nämä asiat ovat vanhempien keskinäisiä päätöksiä. Jos isä väistyy vasemmalle aina, kun lapsi keksii, että "haluaa äidin", annetaan lapselle viesti, että hän saa päättää aikuisten toiminnasta ja omasta hoidostaan. Se on ensinnäkin liikaa vastuuta lapselle ja kostautuu monessa muussakin päätöksen paikassa, ja toiseksikin, eihän se auta ollenkaan siihen alkuperäiseen ongelmaan, joka on yleensä mustasukkaisuus, ikävä tms.