Miksi äidit, ette jaksa hoitaa 2-vuotiasta ja vauvaa kotona?

Esikoisemn kohdalla imetys ei onnistunut, mutta tämän toisen kohdalla se lähti hyvin käyntiin, ja vauva 6kk on jatkuvasti tississä, maitoa tulee.... :)

Ensimmäinen vuosihan on muutenkin tärkein äidin ja vauvan läheisyyden kannalta, ja vauva aikaa ei mikään ikinä voi korvata!

Syitä lapsen kannalta:



-Miksi sotkea lapsen elämää ja riistää häneltä tuttu hoitopaikka ja kaverit, kun vauvan tulo muuttaa muutenkin elämää? Kerhoja ei ole lähistöllä ja vaikka olisi, niin eikö parempi ole jatkaa samassa tutussa hoitopaikassa kuin sopeuttaa vielä uusiin kerhokäynteihin ja siellä uusiin aikuisiin ja kavereihin? Hoitopaikka tuntuu olevan monille jo itsessään kirosana, kun aina suositellaan niitä kerhoja parempana vaihtoehtona. Kyllä minusta on parempi jatkaa tutussa ja luotettavassa hoitopaikassa (siis oletuksena on, että vanhempi lapsi on jo ennestään hoidossa). Luulen, että moni unohtaa sen, että useinkaan esikoista ei VIEDÄ hoitoon pois vauvan tieltä, vaan hän JATKAA hoidossa eli häntä ei OTETA POIS sieltä hoidosta.



-Miksi luopua hyvästä hoitopaikasta, jos äitiysloman jälkeen palaa taas töihin eikä varmuutta samaan hoitopaikkaan pääsystä ole, jos siitä välillä luopuu?



Syitä omalta kannaltani:



-Esikoinen oli todella huono nukkumaan vauvana ja heräilee edelleen öisin. Olin jo esikoisen vauva-aikana puolikuollut väsymyksestä. Mitä jos vauva on samanlainen ja sitten meillä on kaksi herättelijää? Esikoinen lopetti päiväunet jo alle 2-vuotiaana, joten jos ja kun vauva valvottaa öisin, ei päivälläkään voi nukkua, koska esikoinen ei kuitenkaan nuku. Tämä on muuten se syy, miksei meillä ole kuin yksi lapsi.



-Puoli vuotta vauvan syntymän jälkeen kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Sen uusituminen todella pelottaa. Vauva ei ehkä sitä ymmärrä, mutta jos äiti vain itkee eikä jaksa mitään, on esikoisen parempi olla hoidossa.



-Yli 2 vuotta kestänyt unenpuute on johtanut siihen, että kärsin rytmihäiriöistä väsyneenä. Todellakin tarvitsisin mahdollisuudeen päivällä nukkumiseen vauvan kanssa (esikoinen ei siis nuku päiväunia).



Siis meillä ei ole vauvaa, mutta jos olisi, niin nämä olisivat perusteet. Olisin kyllä halunnut toisen lapsen jo, mutta em. syistä emme ole uskaltaneet sitä hankkia. Nyt kun meillä ei ole vauvaa, esikoinen on hoidossa ja minä töissä. Jos olisi vauva, minä olisin kotona, mutta esikoinen edelleen osan päivää hoidossa (tuskin täyttä päivää kuitenkaan, paitsi jos olisin hyvin huonossa kunnossa).

Onnittelut, vihdoinkin joku sanoo miten asiat on!! Sinä siis ajattelit itseäsi ja vauvaa. mutta hyvä että myönnät asioiden oikean laidan, etkä paasaa turhanpäiväisyyksiä kuten " esikoinen tarvitsee virikkeitä" .

Eikös ne lapsipsykologit korosta sitä ensimmäisen ikävuoden tärkeyttä - mutta samalla myös sitä, että lapsen kolme ensimmäistä ikävuotta ovat ne, joitten varaan suurelta osin tulevaisuus rakentuu. Siksi on ihan omituista, jos ilman mitään järkevää syytä (virikkeet ja kaverisuhteet eivät ole mielestäni järkeviä syitä alle 3-vuotiasta viedä hoitoon, jos äiti on kotona äitiyslomalla) lasta kuskataan päivähoitoon.

Eri asia on kerhot, eri asia on se, jos äidillä on sairauksia tai muita rajoitteita - ja totta totisesti en tarkoita niitä tilanteita, jolloin äiti tekee kotona etätyötä tms.

Isommat lapset ovat sitten asia erikseen, heillekin ennen eskari-ikää riittävät ihan hyvin kerhot sun muut. Hyväksyn toki sen, jos lapsi on kuntouttavista syistä hoidossa. Mutta en sitä että ihan huvin vuoksi vain - että saa rauhassa keskittyä äiti vauvaan jne jne