Tapaamisiin liittyvä ongelma. Asiallisia mielipiteitä & näkemyksiä kaivataan!

Ekaluokkalainen lapsi tapaa isäänsä noin kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Isä on asunut jo vuosia toisella puolella maata, eikä pidä tapaamisten välillä mitään yhteyttä lapseen -> välit ovat selkeästi vähän viilenneet, joskin lapsi viihtyy kohtalaisen hyvin isänsä luona. Pidempien tapaamisten aikana tosin lapsi itkee ikävissään äidin perään, eikä isä anna lapsen kuitenkaan soittaa (omaa puhelinta lapsella ei vielä ole, se hankitaan lähiaikoina).



Isä ei halua osallistua mitenkään osallistua lapsen elämään, vaikka meillä on yhteishuoltajuus (josta hän ei halua luopua). Lapseen liittyviin kysymyksiin hän vastaa (jos jaksaa) muutaman päivän viiveellä, yleensä liian myöhään....



No, virallista sopimusta tapaamisista ei ole ollut mutta nyt sellainen tehdään, jos päästään sopuun. Isä haluaa lapsen itselleen mm. jouluna, vaikka lapsi itse selkeästi haluaa viettää joulut äidin kanssa (koska äidin kanssa lähdetään maalle ja isän luona lapsi on kaupungissa, lisäksi isän luona lapsi on vain yksi uusioperheen lasten joukossa).



Mikä on mielestänne kohtuullista juuri joulujen suhteen, ratkaiseeko lapsen mielipide? Äitikin haluaisi pitää lapsen jouluina, koska äiti on jokseenkin kristillinen - isä puolestaan ei ole, eikä isä esimerkiksi halua ostaa lahjoja (lapselle antaa ehkä yhden paketin).