En ole läski, minua ei koulukiusattu, olen hankkinut hyvän ammatin ja työpaikan

Minua on koulukiusattu, olen hankkinut huonon ammatin vaikka älyä olisi ollut parempaan ja lihonkin jatkuvasti (enkä edes jaksa tehdä asialle mitään). Olen silti onnellinen. Minulla on mies, eikä minun tarvitse työmatkoilla saada "hetken hurmosta", ja miehen vieraissa käynti todella tulisi täytenä yllätyksenä ja se murtaisi minut, sillä oikeasti rakastamme toisiamme. Toiset saavat onnen jostain muusta kuin pinnallisesta hyvinvoinnista, materiasta, rahasta tai ulkonäöstä. Jotkut osaavat arvostaa elämässä jopa niitä vastoinkäymisiä, sillä silloin onnelliset hetket tuntuvat vielä ihanemmalta. Vastoinkäymiset kasvattavat myös henkisesti..

Ap vaan provoilee, mutta kai tollasta on, enkä usko että se on ihan oikeaa onnellisuutta. Voiko puolisoaan rakastava ja hyvässä liitossa oleva tuosta vaan pettää ilman tunnontuskia? Tuskin sellainen ihminen niin tekee, joka ylipäänsä tietää mitä rakkaus on ja pystyy rakastamaan.

kuin onnellisuus olisi joku status quo. Lapsi voi kuolla ja itse halvaantua vaikka huomenna. En siis menisi sillä leveilemään ja ruikuttamaan toisten ihmisten ruikutuksesta.

ottaako sinua koskaan päähän tämä ihmisten valittaminen ja ruikutus täällä?



minua ottaa.



ehkä eniten siksi, että niin monet eivät kuitenkaan tee itse asioiden eteen yhtään mitään vaan jäävät palstoille ruikuttamaan



minäkin opiskelin ja sillä tavalla tavallaan varmistelin itselleni hyvää elämää