En ole läski, minua ei koulukiusattu, olen hankkinut hyvän ammatin ja työpaikan

Silloin olisi elämä pilalla!

Kiva välillä lukea hyviä asioitakin.

Minkä ikäinen olet? Minkä ikäiset lapset?

ap

viisi vuotta asuntolainaakin maksamatta.



ap

Toivottavasti et romahda sitten täysin kun joku pikku vastoinkäyminen, esim. miehen vieraissa käynti, yms. paljastuu.

Saa sitä onnellinen olla, muttei tarvitse syyllistää niitä jotka valittavat.

Taidat pitää pyylevähköjä kotiäiteja kakkosluokan kansalaisina?

kotiäiteys on elämän ainoa sisältö eikä ole aikomustakaan tehdä mitään hyödyllistä elämässään.

Pyylevyys sinällään osoittaa vaan typeryyttä, jos sille ei tee mitään.

ap

Olen hoikka, rikas, fiksu ja kaunis. Lapset ovat ihania. Mutta minua ON koulukiusattu, minulla ei ole kunnon sovinnaista ammattia, olen aikanani tehnyt yhtä jos toistakin paskaduunia ja perheemme on jopa elänyt puoli vuotta yhteiskunnan tuilla.



Ei silti valittamista, vastoinkäymiset ovat tehneet minusta vahvan, itsenäisen ja erilaisuutta suvaitsevan ihmisen. Ja elämä on ihanaa! Ei valittamista täälläkään.

Toivottavasti et romahda sitten täysin kun joku pikku vastoinkäyminen, esim. miehen vieraissa käynti, yms. paljastuu.

Saa sitä onnellinen olla, muttei tarvitse syyllistää niitä jotka valittavat.

vieraissa käymisen uskon kestäväni, koska itsellänikin on pari viatonta syrjähyppyä ja ne eivät todellisuudessa merkinneet minulle mitään.

Työmatkoilla tapahtuneita hetken hurmoksia.

ap

Olen läski, minua on koulukiusattu, olen hankkinut hyvän ammatin ja työpaikan. Omistan omakotitalon mieheni kanssa itse eli ei lainaa. Yksi lapsi. Elämä on myös ihanaa, mutta koulukiusaus varjostaa vieläkin elämää :( Sitä kun ei voi poistaa.

et koe haasteita etkä toisin sanoen osaa sinnitellä,määritellä sen ehdottomasti tärkeimmän etkä tunne itseäsi. Mutta uskonkin, että jos osaat arvostaa elämääsi juuri nyt, olet varmasti kokenut joitain haasteita, suruja, epäonnistumisia, joita et vain luettele täällä. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeneet näitä, elävät kuplassa, jossa pienikin haaste on ihan ylivoimainen ja apua täytyy hakea sitten isältä ja äidiltä, vaikka ikää olisi 40 vuotta.



Minua on koulukiusattu, perhetaustassani oli pieniä ongelmia, joita ei ulospäin näkynyt, olin sukuni ensimmäinen, joka meni yliopistoon jne. Koko nuoruuteni oli taistelua - ihan painosta alkaen. En siis ollut lihava mutta itsetunto täysin nollassa kiusaamisen takia. Opin tuntemaan itseni haasteen edessä, opin sinnittelemään ja arvostamaan tiettyjä asioita toisissa ihmisissä, siedän todella laajasti erilaisuutta enkä tuomitse kärkkäästi niitäkään, joiden erilaisuutta en välttämättä ymmärrä.



Meillä on talovelkaa vielä 15 vuotta. Olen tunnesyöppö, joten taistelen ylipainoa vastaan edelleen, minulla on kaksi ihanaa lasta ja hyvä ammatti, omistamme mökin ja kaksi autoa, talosta siis vielä velkaa. Uskon, että elämässä pitää olla tasapaino hyvien ja huonojen asioiden välillä. Sillä tavalla osaa niitä hyviä asioita arvostaa ja huonot kestää. Meilä on ollut perheessä vakavia sairauksia, ja olen viimeisen kahden vuoden aikana menettänyt kolme läheistä ihmistä syövälle. Ensimmäisen lapseni vauva-aika meni melkein kuin sumussa, vaikka lapsi oli varsin hyväntuulinen. Nukkumisrytmi normalisoitui vasta puoli vuotiaana. Toinen lapseni on ollut helppo, nukkunut yöt läpeensä jo kuukauden vanhana, mutta hänellä on sairaus, jonka vakavuudesta emme vielä tiedä.



Olen kokenut suurta surua ja suurta onnea. Tunnen molemmat tunteet ja osaan osoittaa empatiaa vaikeassa tilanteessa oleville. En koe, että ihmiset valittavat turhasta, en varsinkaan pikkulapsien äidit. Koen, että ne, jotka eivät elämässään ole kokeneet tunneskaalan ääripäitä, valittavat turhasta, siis toisin sanoen muiden valituksista. Heillä ei ole kykyä empatiaan, ja he syyllistävät muita väittämällä, että ongelmat ja vaikeudet johtuvat elämän valinnoista. He eivät ymmärrä. He kuvittelevat, että valitsemalla lukion he ehkäisivät työttömyyden, valitsemalla yliopistossa psykologian he välttivät yövalvomiset, valitsemalla mieheksi lääkärin he välttivät syövän jne. Sellaista lapsellista kaikkivoipaisuutta perustellaan omilla valinnoilla, kun ei kyetä ymmärtämään, että heillä on ollut vain hyvä tuuri. Joskus sen toki vielä ymmärtävät, mutta silloin ei se oma luonne enää ehkä jalostaudu paremmaksi, ja ne tosiystävät ovat kaikonneet ilkeiden ja lapsellisten kommenttien myötä. Kuplassa eläminen ei ole elämistä.



Minä tiedän eläneeni.

että pitäisi tehdä jotain "hyödyllistä" elämässään. Kenelle hyödyllistä? Mitä se hyöty ylipäätään on? Eikö se ole aika subjektiivinen käsite? Varmaan se kotiäiti kokee nimenomaan tekevänsä sitä hyödyllistä ja on siinä aivan oikeassa omalla kohdallaan.

Taidat pitää pyylevähköjä kotiäiteja kakkosluokan kansalaisina?

kotiäiteys on elämän ainoa sisältö eikä ole aikomustakaan tehdä mitään hyödyllistä elämässään. Pyylevyys sinällään osoittaa vaan typeryyttä, jos sille ei tee mitään. ap

sisällä ja kuolevat hitaasti pois. Niin meille kaikille käy. Minun äitini on jo aloittanut lähtönsä. Jos on tottunut helppoon, se voi vaikeaa.

että pitäisi tehdä jotain "hyödyllistä" elämässään. Kenelle hyödyllistä? Mitä se hyöty ylipäätään on? Eikö se ole aika subjektiivinen käsite? Varmaan se kotiäiti kokee nimenomaan tekevänsä sitä hyödyllistä ja on siinä aivan oikeassa omalla kohdallaan.

Taidat pitää pyylevähköjä kotiäiteja kakkosluokan kansalaisina?

kotiäiteys on elämän ainoa sisältö eikä ole aikomustakaan tehdä mitään hyödyllistä elämässään. Pyylevyys sinällään osoittaa vaan typeryyttä, jos sille ei tee mitään. ap

ovat sitä porukkaa, jotka vaan kuluttavat yhteiskunnan palveluja, eivät tuota mitään.

vieraissa käymisen uskon kestäväni, koska itsellänikin on pari viatonta syrjähyppyä ja ne eivät todellisuudessa merkinneet minulle mitään. Työmatkoilla tapahtuneita hetken hurmoksia. ap

(tosin en siitä välittänyt juurikaan), ammatti on vähän niin ja näin ja palkkakin alakanttiin. Miehen kanssa ei tällä hetkellä suju kovinkaan hyvin, lapset (4 kpl) ovat varsinaisia "haasteita" kaikki ja penniä pitää venyttää. Silti, sanalla sanoen, Elämä on IHANAA, sillä ollaan kaikki suht. terveitä ja hengissä kaikki.

Hahaa, tämä viimeistään paljasti provoksi

vieraissa käymisen uskon kestäväni, koska itsellänikin on pari viatonta syrjähyppyä ja ne eivät todellisuudessa merkinneet minulle mitään. Työmatkoilla tapahtuneita hetken hurmoksia. ap

Ja sun kokemus työelämästä taitaa rajoittua kaupan kassalla istumiseen tai porraskäytävien siivoukseen?

sillä erotuksella, että olen empaattinen. Välillä jopa yliempaattinen.

on varmasti hänelle ihanaa, mutta kovin empaattiselta ihmiseltä hän ei vaikuta - eikä hän taida itsekään pitää toisen asemaan asettumista hyveenä.



Kukin tavallaan. Ainakin mä olen keskikovan elämäni aikana oppinut ymmärtämään muita, ja huomannut myös sen, että suurin osa kanssaihmisistä on mukavia ja suhtautuvat ystävällisesti minuun. Ei ole tarvetta pitää vihaa ja kökkiä puolustusasemissa. Koska minusta ap:n aloitus ei vaikuttanut oikeasti onnelliselta hehkutukselta siitä, miten ihanaa elämä on, vaan sen oli tarkoitus kertoa, että hänen elämänsä on parempaa muihin verrattuna. Tulee mieleen, että ehkä ap:n elämä onkin ihanaa vain siinä tapauksessa, että muut ovat siitä kateellisia?

Tuossa jo totesinkin ennen sua, että olen aika samanlaisista lähtökohdista ja samanlainen muuten kuin ap. kuvaa olevansa, mutta empatiaa silti riittää. En voisi kuvitellakaan ylimielisesti katselevani muita kun en voi tietää millaisista lähtökohdista muut ovat ponnistaneet. Minä olen saanut elää kohtalaisen helppoa ja mukavaa elämää ja saavuttanut asioita, joita olen halunnut saavuttaa, mutta en pidä sitä ainoastaan omana ansionani ja erinomaisuutenani vaan elämän lottoarvonssa olen saanut hyvät numerot. Sitä pitää arvostaa ei ottaa itsestäänselvyytenä!

Minua on koulukiusattu, olen hankkinut huonon ammatin vaikka älyä olisi ollut parempaan ja lihonkin jatkuvasti (enkä edes jaksa tehdä asialle mitään).

Olen silti onnellinen. Minulla on mies, eikä minun tarvitse työmatkoilla saada "hetken hurmosta", ja miehen vieraissa käynti todella tulisi täytenä yllätyksenä ja se murtaisi minut, sillä oikeasti rakastamme toisiamme.

Toiset saavat onnen jostain muusta kuin pinnallisesta hyvinvoinnista, materiasta, rahasta tai ulkonäöstä. Jotkut osaavat arvostaa elämässä jopa niitä vastoinkäymisiä, sillä silloin onnelliset hetket tuntuvat vielä ihanemmalta. Vastoinkäymiset kasvattavat myös henkisesti..