En löydä miestä, tekisinkö lapsen yksin?
Olen 35-vuotias. Vauvakuume on kova, mutta miestä en ole rinnalleni löytänyt. En ainakaan sellaista, joka myös haluaisi lapsen.
Olen nyt alkanut pohtia sitä vaihtoehtoa, että etsin lapselleni isän spermapankista. Vaikka sitten ulkomailta, jos muu ei auta. Onko jollain kokemusta?
Kommentit (13)
eli lapsen isä ei osallistu elämäämme ollenkaan, mutta on tunnustanut lapsen ja siten tällä on joskus omat juurensa mahdollisuus selvittää tarkemmin.
En siis tietoisesti tehnyt lasta yksin, mutta elän lapsen kanssa kaksin eikä ainakaan vielä ole tuntunut raskaalta itse elämä, ehkä lapsen jo hiukan alkaneet kysymykset isästään. Lapsi pian 4v.
jos he saavat tehdä isättömiä lapsia niin kyllä myös yksinäisen naisenkin pitää saada
ja mun kohdalla tilanne on se, että isyys tunnustettiin lapsen ollessa 1,5 v, ja siitä asti "isä" on piinannut minua kaikenmaailman oikeudenkäynneillä, mutta lasta ei ole halukas tapaamaan. Täyttää oman elämänsä tyhjiötä noilla oikeudenkäynneillä, jotka ei johda mihinkään ja josta ei hyödy kukaan ja jotka minä aina voitan. Eli sanoisin, että spermapankin käyttö voi olla TODELLA järkevä vaihtoehto. Suomen oikeusjärjestelmä kun on sellainen, että se antaa kusipäillekin täydet valtuudet, oli motiivi mikä tahansa. Käytä mielummin sitä spermapankkia, ennen kuin otat jonkun hullun riesaksesi, joka ei kuitenkaan lapseen aio suhdetta luoda.
koska olen nykyään hyvässä ja toimivassa parisuhteessa, jossa lapset tehdään miehen kanssa yhdessä. Jos nyt voisin olla jälkiviisas, niin käyttäisin spermapankkia sen sijaan että "tekisin" lapsen jonkun kusipään kanssa, vaikka omalla kohdallani kyse olikin vahinkoraskaudesta, eikä lapsen "tekemisestä". -6-
Yksi hyvä ja rakastava vanhempi riittää vallan hyvin. Ja on paljon parempi vaihtoehto, kuin joku hulttioisä, jonka takia perhe vain kärsii.
Biologinen kello tikittää. Nyt pitää alkaa tekemään ratkaisuja. Kannattaa kuitenkin kartottaa lähipiirin ihmiset jotka voisivat auttaa vauvanhoidossa jos esim. vauva alkuksi kovin itkuinen ja valvottaa.
Ymmärrän tuskasi. Olen odottanut sitä oikeaa kaksikymppisestä ja olin paria viikkoa vaille 40v. kun tapasin Sen Oikean, joka on kuin mittatilaustyönä tehty minulle. Sitä ennen olin puoli vuotta aikaisemmin tavannut kivan miehen, ei unelmien miehen, mutta ihanan ihmisen. Ajattelin, että jos en todella löydä ketään, olen sitten hänen kanssaan. Kuitenkaan varsinaista kipinää ei ollut kummallakaan, syvää ystävyyttä ja kiintymystä tosin.
Voin sanoa omasta kokemuksesta, että sen Oikean tuntee sydämellään. Odota! Se vaatii luonnetta. Minua auttoi usko ja rukous. Ja varmistu, ettei ole mitään erityistä syytä, miksi tahtomattasi torjuisit kaikki miehet (esim. lapsuuden hylkäämiskokemukset). Jos on, käy terapiassa pari vuotta tms.
Ehdin saada unelmieni perheen, kolme lasta. Tosin pienet ikäerot, kun ikää jo oli. Mutta missään ei ikä näy eikä tunnu vielä. Mieheni on minua muutaman vuoden nuorempi. Hän oli juuri sopivassa vaiheessa perustamaan perheen, mutta hänkin oli etsinyt jo vuosia sitä oikeaa, eikä onnekseni hänkään ollut halunnut tyytyä kompromissiin, vaan kehitti määrätietoisesti itseään ja keskittyi työhönsä. Nyt maailman paras isä ja aviomies.
toisin lainaamalla ihan tavallista miestä. En kadu yhtään.
eli hankkiudu laspeomuushoitohin/ hedelmällisyyshoitoihin
tai
epäeettisempi : hanki yhden yön suhde( raastavaa,mutta rahaskasta jos rikas mies isähedokas)
tai adoptoi: 5 v jono- venäjältä saa nopeimmin adoptiolapsia
ps onnea- äläkä kuuntele kritiikkiä
ps lapsettomien tuki ry auttaa henkisesti tai mene
väestöliiton tms psykoterapiaan- saat tukea sieltä
todellako 15 on sitä mieltä että on ok hankkiutua tahallaan raskaaksi jollekin rikkaalle miehelle?
hävettää että tollaisia naisia on olemassa.
samaa. Minulla on yksi lapsi jo, mutta olisi mukavaa saada hänelle sisarus, mutta uutta suhdetta ei vain ole tullut vastaan useaan vuoteen, ja kello tikittää...
nimim. isättömän lapsen äiti