Lue keskustelun säännöt.
Nonni, nyt on koettu sektio ja alatiesynnytys (ov)
15.08.2010 |
Ja sektiosta toivuin nopeammin ja helpompi oli kaikin puolin.
Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Olin kipeähkö n. viikon leikkauksen jälkeen. Ylipäätään kipuja oli todella vähän.
Tämä toinen syntyi alateitse ja itse synnytys oli tietenkin tosi kivulias kun epiduraalia jouduttiin odottelemaan reilu tunti kun lääkäri kiireinen. 2. asteen repeämät tuli ja reilu 2 viikkoa synnytyksestä nyt. Edelleenkään en pysty istumaan/toimimaan täysin normaalisti ja särkylääkkeitä menee vielä.
Että ei se sektio aina ole se kivuliaampi ja huonompi vaihtoehto.
Kommentit (23)
seuraava tuli normaalisti alateitse, painoi 4.5 kg. Pystyin heti istumaan ja paranin nopsaan. Vaikka sektiokin oli ihan positiivinen kokemus ja siitäkin paranin nopsaan niin silti valitsisin alatien.
Nyt syntyi kolmas viime perjantaina melkein syöksyllä, yksi tikki ja olisin voinut lähteä vaikka jo yöllä kotiin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monelta olen kuullut samaa. Itselläni kuitenkin kokemusta vain kiireellisestä sektiosta. Kait ne ovat erilaisia synnytyskokemukset olivatpa sektiolla tai alateitse. Hyvin yksilöllisiä juttuja.
Jos kaikki muuten on normaalisti vauvalla, kaitpa se alatie on kuitenkin vähemmän riskitön vaihtoehto molemmille kaikesta huolimatta.
Paranet varmasti vielä, tsemppiä!
Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja kaksi seuraavaa tavanomaiseen tapaan. Vaikka suria repeämiä ei tullutkaan koin silti sektion kaikin puolin helpompana.
kyllä minäkin olin ensimmäisen alatiesynnytyksen jälkeen kipeä kauan.. Epparihaava aristi ja ompeleet kiristi.. lisäksi repeämiä.
Toisen ja varsinkin kolmannen synnytyksen jälkeen toipuminen todella nopeaa.
Mutta joo, ei kokemusta sektiosta, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen alakautta imukupilla -> ponnistusvaihe 1h45min -> eppari+repeämät peräaukon supistajalihakseen asti :(
Jos koskaan erehdyn kolmatta tekemään niin näillä kokemuksilla valitsisin sektion! Tai sit sellaisen "normipullautuksen" alakautta :D
lähipiirissä kaksi tapausta, missä koettu sekä sektio, että alatiesynnytys, kumpikin äiti sanoo valitsevansa alatiesynnytyksen, jos se mahdollisuus annetaan. Yksilöllistähän tuo on ja siihen vaikuttaa niin moni asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli just tasan päinvaistoin: alatiesynnytys oli ihan ok, sektio ihan painajainen. Sektion jälkeen minulla oli myös jostain syystä vaikeuksia luoda sidettä vauvaan. : ( Alatiesynnytysen jälkeen rakastuin vauvaan oikein kunnon Hollywood -tyylillä välittömästi.
Itselläni oli just tasan päinvaistoin: alatiesynnytys oli ihan ok, sektio ihan painajainen. Sektion jälkeen minulla oli myös jostain syystä vaikeuksia luoda sidettä vauvaan. : ( Alatiesynnytysen jälkeen rakastuin vauvaan oikein kunnon Hollywood -tyylillä välittömästi.
Johtuu varmasti siitä, että koit sektion hankalampana, joten sinun oli helpompi rakastua vauvaan noin. Itselläni taas kiireellisen sektion jälkeen oli vaikeampi luoda suhde vauvaan, kuin suunnitellun sektion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätti sen verran kivuliaat paikat, vaikken revennytkään, mutta leikattiin kyllä ja haava oli kipeä monta viikkoa. Ponnistusvaihe kesti tunnin (lapsi väärässä asennossa) joten kaikki lihakset oli soossina. Kun 2viikkoa synnytyksestä en vieläkään pystynyt istumaan tai käymään vessassa normaalisti, ja pissailin housuuni jatkuvasti, tuumin, että sektiolla pääsee helpommalla.
Mutta näissäkin siis eroja.
molemmat on koettu samalla kertaa. Alatiesynnytys oli piece of cake, hätäsektiosta toipuminen veikin sitten 6 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunniteltu sektio oli toimenpiteenä lasten leikkiä alatiesynnytyksiin verrattuna mutta jälkikipu pahempaa....eli plus miinus nolla eli ihan sama miten se vauva tulee kunhan tulee :)
pari päivää oli kipuja joihin sain kunnon kipulääkityksen...sen jälkeen alkoi nopea paraneminen. Alatiesynnytyksestäkin paranin suht nopeesti mutta alapää oli hellänä pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaikka kiireellinen sektio oli ihana pelastus toista tuntia kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen, oli se alatiesynnytys kaikesta huolimatta juuri toipumisen kannalta helppo. Kun vauva ja istukka olivat ulkona, kävelin suihkuun, vaihdoin vaatteet ja työntelin vauvan osastolle. Kipuja ei ollut, en tarvinnut särkylääkkeitä, ainoa hankaluus oli, että virtsaaminen ei onnistunut ennen seuraavaa päivää ja oli hiukan epämiellyttävää sen seuraavan päivänkin. Ei siis tullut repeämiä.
Sektion jälkeen olin tosi kipeä. Vauva oli teholla ja vaikka siis vain tarkkailussa, oli vähän sellainen outo olo, että tässä sitä ollaan sairaalassa, on kipuja eikä ole vauvaa edes tuomassa sitä ihanaa onnen tunnetta. Kävely sattui ekan päivän ja huimasi kovasti. Seuraavana päivänä helpompaa, vaikka tietysti kovasti sattui, kun nousi ylös tai meni makuulle. Sektiosta toipuminen kesti viikon - siis viikon jälkeen olo oli normaali. Kumpikaan ei siis tavallaan ollut mitään kärsimystä minulle, mutta kyllä se vähän rankkaa on, kun on ensin 12 tuntia yrittänyt alatiesynnytystä, pari tuntia vieläpä ponnistanut ja sitten kuitenkin sektio. Parempi olo olisi varmaan ollut suunnitellusta sektiosta.
Kiintymiseen se ei vaikuttanut, molemmilla kerroilla en ole äkkirakastunut, vaan ensin on tullut huoli ja pelko vauvan puolesta (kummallakin kerralla lähes turhaa), sitten sellainen ihana "minun vauva"-olo ja siitä se rakkaus kasvanut.
esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Ensimmäiset 3 päivää leikkauksen jälkeen olivat helvetillisiä, ei pystynyt seisomaan suorassa ja kävellä piti niin että otti seinistä tukea. Verta menetin paljon ja heikotus kestikin sitten useamman viikon.
Leikkaus aiheutti myös sen, että seuraavassa raskaudessa kohtu oli erittäin supistusherkkä, sain supistusten estolääkitystä ja jouduin pitkiä aikoja olemaan vuode levossa.
Toka lapsi syntyi alateitse, synntytys kesti melkein 20 tuntia. Avautumisvaihe oli luonnollisesti kivulias, mutta ponnistaminen ei sattunut (ei vaikkei ollut puudutusta) tai en ainakaan huomannut/muista kipua. En saanut kuin muutaman nirhauman, joten ensi imetyksen jälkeen kävelin omin jaloin suihkuun ja sitten työntelin vauvan kärryssä huoneeseen.
Vauvan hoito ja oma oleminen olivat todella paljon helpompia alatie synntyksen jälkeen, oli ihana kun ei sattunut juuri yhtään. alakerta vähän hellänä mutta todella paljon vähemmän kipuja kuin sectiosta.
Ja mikä tärkeintä alatiesynnytyksen jälkeen vauvan sai heti rinnalle. se hetki heti syntymän jälkeen, iho ihoa vasten, on korvaamattoman hieno. Sen menetin esikoisen kanssa kun vauva vietiin osastolle ja minut heräämöön.
Eli vaikka alatiesynnytyksessä kipu ennen syntymää kestää kauemmin niin toipuminen oli nopeampaa ja mikä tärkeintä ensikontaktin vauvan kanssa pääsi luomaan heti.
Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut, vauvan imuote oli huono ja haavakipu rajoitti asentoja, kuopuksen kanssa taas imetys lähti hienosti käyntiin heti synnytyssalissa ja häntä sainkin täysimetettyaä 6kk ikäiseksi saakka.
Ja mikä tärkeintä alatiesynnytyksen jälkeen vauvan sai heti rinnalle. se hetki heti syntymän jälkeen, iho ihoa vasten, on korvaamattoman hieno. Sen menetin esikoisen kanssa kun vauva vietiin osastolle ja minut heräämöön.
Eli vaikka alatiesynnytyksessä kipu ennen syntymää kestää kauemmin niin toipuminen oli nopeampaa ja mikä tärkeintä ensikontaktin vauvan kanssa pääsi luomaan heti.
Esikoisen kanssa imetys ei onnistunut, vauvan imuote oli huono ja haavakipu rajoitti asentoja, kuopuksen kanssa taas imetys lähti hienosti käyntiin heti synnytyssalissa ja häntä sainkin täysimetettyaä 6kk ikäiseksi saakka.
[/quote]
Ei johdu sektiosta, ettei imetys lähtenyt käyntiin, vaan siitä ettet käyttänyt riittävästi kipulääkettä sektion jälkeen, etkä osannut/sinulle ei ohjattu riittävästi erilaisia asentoja ts. et luultavasti panostanutkaan kovin paljoa imetyksen opetteluun, koska olit niin kipeä itse. Maidonnousu VOI olla hitaampaa sektion jälkeen joissakin tapauksissa, mutta ei missään tapauksessa estä tai rajota tai vaikuta imetyksen onnistumiseen mitenkään. Samat hormonit erittyvät ihan sektionkin jälkeen, kun istukka poistuu elimistöstä.
Nykyisin ollaan kehittämässä sitä, että myös sektion jälkeen vauvan saisi rinnalle. Useimmissa sairaaloissa vauvan saakin jo hetkeksi rinnalle sektionkin jälkeen.
Kipulääkityksestään kannattaa huolehtia , useimmiten ihan Burana ja Panadol siihen riittävät. Itse olen toipunut sektioistani erinomaisesti ja hoitanut vauvani itse heti seuraavasta aamusta(iso leikkaus illalla) lähtien. Niinpä minua on luultu aina alatiesynnyttäneeksi vaikken olekaan, mutta minä olenkin ottanut kipulääkkeeni säännöllisesti...
Eka synnytys päätyi sektioon josta pääsin suoraan synnärille valvontaan (pieni sairaala, yöaika ja leikkurissa ei hoitajia, synnärilläkin hiljaista) Eli siitä ihana kokemus että sain lapsen rinnalle alle tunti syntymän jälkeen ja vietimme ihanaa aikaa miehen kanssa ihmetellen pienokaista. Itse sektiohaava ei ollut kovin kipeä. sängystä ylösnousu oli hidasta.
Toinen syntyi normaalisti ja kohtuullisen helposti, mutta epparista huolimatta repesin ja tikkien hoito ja kipuilu kesti monta viikkoa. Olisiko 3 viikon päästä syntymästä niin että sieti istua. Paljon hankalampaa oli toipua minusta.
Kolmas synnytys oli unelma, kesto 3h, ei niin kipeä ettei olisi kestänyt, synnytyksen jälkeen kykenin itse suihkuun heti ja työnsin vauvani osastolle. Pari tikkiä, mutta niitä ei edes huomannut kuin joskus että istuessa piti vaihtaa asentoa kun kiristi.
Neljännessä istukka teki temput ja jouduin sinne heräämöön neljäksi tunniksi eroon vauvasta, oli kamalaa. Lisäksi heikkona verenhukasta pari viikkoa, mutta alapää kesti synnytyksen ok.
Nyt kun lapsi on jo kouluiässä, tuntuu ihan hassuilta nämä spekuloinnit siitä että onko sillä merkitystä saako lapsen rinnalle heti vai ei. Itselläni oli kiireellinen sektio, enkä minä kyllä missään häräämössä ollut. Tai sitten se vauva tuotiin sinne heräämöön, koska siinä se pötkötteli rinnuksillani. Täysimetin 6 kk ja lopulta kaikkiaan melkein kaksi vuotta. Kiva ja reipas koululainen on ja äärimmäisen rakas ollut aina. Että missä se ero nyt pitäisi näkyä, pyh! Ihan turhaa pätemistä olemattomalla asialla.
[ Täysimetin 6 kk ja lopulta kaikkiaan melkein kaksi vuotta. Kiva ja reipas koululainen on ja äärimmäisen rakas ollut aina. Että missä se ero nyt pitäisi näkyä, pyh! Ihan turhaa pätemistä olemattomalla asialla.
[/quote]
Samaa mieltä, mutta katsos nämä vastasynnyttäneet äidit ovat niin epävarmoja, että jotain täytyy keksiä aina pönkittääkseen hormonikännien seassa, että itsetunto säilyisi ;)
Suhde lapseen on ollut samanlainen molemmilla kerroilla. Eli en nyt ihan heti kumpaankaan rakastunut. Ihan "outoja/tuntemattomia" ihmisiähän ne lapset alkuun ovat. Mutta mitään eroa en ole huomannut kyllä mitä vauvaan rakastumiseen tulee.
Ensimmäistä imetin 1v 4kk ja maito nousi 3. päivänä sektiosta. Tätä toista olen nyt imettänyt sen reilut kaksi viikkoa ja tarkoitus imettää pitkään. Maito nousi samoin 3. päivänä. Eli mitään eroa ei tässäkään suhteessa ole ollut.