Lue keskustelun säännöt.
6v. pojan mielettömät raivarit;(
15.08.2010 |
Poika on hyvin energinen ja vilkas tapaus, mutta myös hyvin fiksu ja sosiaalinen. Hän on aina saanut valtavia raivareita, nyt vähemmän, mutta nyt ne ovat jo jotenkin todella huolestuttavia.
Esim. juhlissa saattaa jostakin mitättömästi suuttua, ja alkaa paiskoa tavaroita, niin että minun on pidettävä häntä kiinni. Hän saattaa huutaa ja raivato jopa puoli tuntia. Yleensä ja minä lapsi olemme aivan hiestä märkänä tämän jälkeen;( On todella noloa jo, kun lapsi käyttäytyy näin, ja kaikki vieraat ovat usein todella ihmeissään;(
Näitä raivareita sattuu noin kerran kuussa, pienempiä kiukutteluita joka päivä.
Muuten lapsi vaikuttaa normaalilta, joskin hyvin vilkkaalta.
Oiskos kellään kokemusta/tietoa/vinkkejä miten selviämme tästä;(?
T:Väsynyt yh-äiti, lto...ei ole kenkiä lapsella;)
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma poikani täytti juuri 6 on ollut koko syksyn päiväkodissa suoraan sanottuna hirviö. Lyö ja haukkuu muita eskarilaisia=koko ryhmän toiminta häiriintyy.
En tiedä mitä pitäisi tehdä, rangaistukset eivät tunnu auttavan, hyvistä päivistä palkita ei jatkuvasti voi enkä haluakaan jos käytös on kuitenkin suurimmalta osalta huonoa.
Kävimme vuosi sitten perheneuvolassa tämän vuoksi, mutta he pitivät lasta aivan normaalina (koska siellä ei saanut kohtauksia) ja lopetivat käynnin kahden kerran jälkeen.
syy: Ongelma ei ole poistunut, vaan jatkuu yhä.
Meillä poika aloitti raivoomisen 2v. ja nyt 6v. ja raivoaa edelleen, mutta harvemmin, kuin ennen.
On ollut vilkas, kekseliäs ja luova poika.
Nykyään jo rauhallinen.
Älä pidä kiinni, koska se vasta saa lapsen raivoihin.
Meillä toistetaan ja toistetaan, että oma huone on se raivoomis paikka.
Juhlissa yritä saada lapsesi ulos, älä pitele kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme vuosi sitten perheneuvolassa tämän vuoksi, mutta he pitivät lasta aivan normaalina (koska siellä ei saanut kohtauksia) ja lopetivat käynnin kahden kerran jälkeen.
Meillä 6.5v poika, joka ei ole erikoisen vilkas tai poikkeavan energinen, mutta on mahdottoman jääräpäinen. Tämä kuuden vuoden ikä on tuonut aikamoista haastetta elämäämme. Saamme myös välillä pidellä kullannuppuamme kiinni, kun ei muu auta. Ja ukkeli uhoaa "sidottunakin" ollessaan voittavansa sekä äidin että isän jne...
Tosi tarkkana on oltava, ettei poika ole liian väsynyt tai nälkäinen, muuten vääntö moninkertaistuu.
Tsemppiä, eiköhän tästäkin selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hyvin samanlainen tapaus, poika myös, juuri täyttää kuusi. Ollut aina erittäin vilkas, vähäuninen, fiksu ja vauhdikas. Ja uhmakas. Hetken oli jo rauhallista, mutta nyt on iskenyt aika paha uhma päälle ja kyllä mekin säännöllisesti ihmettelemme, miten paljon raivoa pieneen ihmiseen mahtuu. Ja kun tuonikäisellä alkaa olla jo voimaakin aika lailla.. En osaa neuvoa tämän enempää, MLL:n sivuilla on aika hyviä ikäkausikuvauksia eri ikäisistä, sieltä voi ainakin hakea vähän lohtua siihen, ettei oma lapsi ole ainoa laatuaan vaan itse asiassa aika tyypillinen 6-vuotias.. Voimi!
Musta tuo ei ole ihan normaalia.Siis uhmaikäinen voi saada joskus tuollaisia pultteja,mutta normaalille kuusivuotiaalle pitäisi jo olla kehittynyt jonkinlainen kyky hallita raivostumistaan.Toki voi suuttua ja itkeä ja huutaa-mutta että puoli tuntia ja vielä kylässä.Joko hänellä on joku diagnosoimaton sairaus tai sitten tunteiden käsittelyn opettelu on jäänyt puolitiehen.Tai sitten hänelle on tapahtunut jotain.En tyytyisi vastaukseen,että kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tavallaan tähän asti ajatellut, että kaikki on vain siitä syystä, että lapsi on niin vilkas ja erittäin uhmakas, kun sille päälle sattuu. Mutta kun vuosia menee, ja raivokohtaukset vaan pahenevat (toki onneksi ovat todella harvinaisia), niin alkaa miettiä, että onko lapsella todella jotakin vikana. Ja enää ei todellakaan kiinnosta mennä mihinkään juhliin ym. koska pelkään näitä kohtauksia (lapselle en tosin sitä näytä tietenkään millään tavalla, ehkä pitäisikin ennakoida jotenkin?). On todella noloa kun noin iso poikaa on täysin raivona ja mikään ei auta, ja itse hiestä märkänä juhlavaatteet päällä;(
tempperamenttisia, mutta ollaan miehen kanssa huomattu, että jos verensokeri laskee (ollaan esim. syöty aamupala jostain syystä normaalia aikaisemmin ja lounaan normaaliin aikaan), niin sitten iskee kiukku ja raivo. Itse olen samanlainen :( Ollut lapsesta asti. Muuten ovat itse aurinkoja.
Taapero puolestaan on ihan toista maata eikä tuumaa mitään, vaikka lounas jäisikin nirppailun takia syömättä ja seuraava ruoka onkin sitten päivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen välillä ollut täysin liemessä oman 6-vuotiaan poikani kanssa. Hän saa raivareita, heittäytyy lattialle ja potkii, jos häntä yrittää sieltä nostaa, paiskoo tavaroita, lyö siskoaan, mököttää... Ja on sitten raivarinsa jälkeen usein niin väsynyt, että hakeutuu äidin syliin. On käyty perheneuvolassa, mutta eipä sieltä paljon apuja saatu.
No, yhden tällaisen lattialla tapahtuneen potkuraivarin nähtyään Pikkujätin kokenut lastenlääkäri lohdutti minua, että tuo on niin tyypillistä 6-vuotiaalle. Menee kuulemma ohi, kun 7 vuotta on mittarissa. Pakko uskoa häntä.
Toivottavasti menisi!
Ja lapsi ei saa oikeastaan kenenkään muun kun minun kanssa raivareita. Päivähoidossa on ollut pienestä asti, ja kertaakaan ei ole siellä saanut. Samoin isänsä kanssa ei ilmeisesti juurikaan saa, eikä muidenkaan esim. mummolassa missä toisinaan on hoidossa.
Mutta kyllä tämä vaivaa ja harmittaa todella paljon;(
Ja tosiaan raivareiden jälkeen lapsi on todella todella kiltti ja haluaa vain olla lähelläni ja halia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää ainakin sanon lapsille että jos ei nyt lopu riehuminen, lähetään kotiin. Se on varotus!
Jos meno jatkuu, lähdetään kotiin.
Mitä ihmeen kiinnipitämistä? Eikö ton ikänen ole jo vähän iso tollaseen? Lapsihan reagoi jo tohon kiinnipitämiseen, luultavasti häpeää itsekin tilannetta.
En tajua miten kehtaat itse tollasta tehdä lapsellesi.
Ettet vaadi lapselta vähän turhan paljon?
Olet varmaan vaan ajautunut tollaseen: joskus lapsen ollessa pieni olet napannut lapsen syliisi ja nyt sitten lapsi jo liian iso sylissäpidettäväksi. Vuosia olet vaan pitänyt sylissä etkä opettanut lasta käyttäytymään, pidät sylissä kunnes lopettaa?
Toihan on myös väkivaltaa lapselle jos pidät liikaa sylissä ja estät lasta. Lapselle tollanen sylissä pitäminen voi olla noloa. Ajattele nyt miltä toi sinusta tuntuisi: ei sun lapsi kuitenkaan ole kenellekään vaarallinen niin että sitä tarttee sitomaan ruveta?
Eli katse omaan napaan. Ei siihen miten lapsi reagoi kun pidät häntä kahlittuna, vieraat ihmettelee vieressä! Häpeisit.
Tuskin olet kysynyt miltä lapsesta TUNTUU.
Mielestäni se, että lapsi saa raivareita vain sinun kanssasi, on nimenomaan hyvä asia ja merkki siitä, että hänellä tuskin on sen kummempaa hätää. Jos lapsi kiukkuaisi noin vieraillekin, sitten olisin huolissani. Sinä olet hänelle ilmeisesti se kaikkein läheisin ihminen, jolle hän uskaltaa näyttää kaikki tunteensa. Kyllä se menee ohi.
t. toisen uhmakkaan 6-veen äiti jolla nytkin sääret mustelmilla - meillä ensireaktio kaikkeen epämieluisaan on potkaista äitiä :( Päiväkodista silti tulee aina kehuja, miten fiksu ja kiltti lapsi..
Ihmekö se että haluaa olla halattavana kun ensin pidät kiinni, nolaat hänet.
Lapsella on varmasti kamala olla sun lähellä kun se komentaa, se varmasti menee paniikkiin ja arvaa että kohta otat kiinni ja pidät siinä, kaikki katsoo vieressä eikä huuto auta.
11
Ihmekö se että haluaa olla halattavana kun ensin pidät kiinni, nolaat hänet.
Lapsella on varmasti kamala olla sun lähellä kun se komentaa, se varmasti menee paniikkiin ja arvaa että kohta otat kiinni ja pidät siinä, kaikki katsoo vieressä eikä huuto auta.
11
No en kait mä nyt lastani sylissä pidä, jollei hän halua olla sylissä!!! Kuten sanoin on erityisen vilkas, joten sylissä ei todellakaan istu juuri koskaan!
MUTTA jos saa raivarit, hän paiskoo tavaroita ym. ja juhlissa ym. olisi aika ikävää jos lapsi hajottaisi juhlapaikkaa.. joten muuta vaihtoehtoa ei ole;( Ja jos olemme menneet vaikka pidemmälle juhliin taikka lähellekin, niin olisi vielä inhottavaa lähteä kotiin, ja jättää juhlat juhlimatta. Ja kauempaa vielä, esim. just olimme häissä 200 km päässä, niin en todellakaan halunnut lähteä kotiin, juhlista mitä olimme odottaneet ja siellä olleet 30 min.
toi nro 11. kirjotus oli nyt kyllä vähän syvältä...
Mä ainakin joudun myös pitämään 6-vuotiasta lasta kiinni kun hän riehuu, ettei tavatat lennä yms.. sitä on ihan siellä perheneuvolassa kehotettu tekemään... eli tuskin siis mitään väkivaltaa.
Et ole ap todellakaan yksin asian kanssa, meillä on myös ERITTÄIN temperamenttinen ja uhmakas 6v poika, olemme välillä todella pulassa hänen kanssaan. 4-vuotiaana kävimme perheneuvolassa, mutta siellä poika oli esimerkillinen..5v oli hyvä vuosi ja nyt raas yhtä helvettiä välillä suoraan sanottuna.
6v on kuulemma pojille pahin uhmaikä.
todella että aika auttaisi:)
ap