Mies teki sen taas ja nyt riitti!

eli jäät siis miehen luokse.

Yhteisestä asunnosta pääsemme muuttamaan lokakuussa, jos nyt vuokrasopimus puretaan. En kyllä viimisilläni jaksaisi muuttoa, uutta kotia ja synnytystä yksin. ap

En mielestäni sanonut niin, sanoin etten JAKSA. Kaksi ihan eri asiaa.

ap

ja se jaksaminen aiheuttaa sen, että jäät miehen luokse.

Enhän mä missään vaiheessa sanonut että tähän jäisin, sanoin vaan etten jaksa... ihan sama mitä vittua tänne kirjottaa ni aina se käännetään väärin päin.

ap

Lasten parasta tässä vaan ajattelen. En voi hyväksyä sitä että isä ei tule kotiin, kun on sovittu ja saattaa olla retkellä useamman päivän ilmoittamatta. Lapsikin ihmettelee, kun isä ei yht äkkiä olekaan kotona ja kun palaa on kuin ei mitään olisi tapahtunut... Tämä ei ollut ensimmäinen, ei toinen, eikä edes kolmas kerta kunhän mokasi ja tuskin viimeinenkään. Mies lähetti eilen illalla viestin, jossa pyysi edes käymään ja ettei juo enää koko raskausaikana. Oli laittanut ruokaa yms. Vastasin että tulemme ainakin käymään, muuta en voi luvata. Ruoka oli hyvää ja lapsikin iloitsi isänsä näkemisestä. Itseäni lähinnä ahdisti, mutta käyttäydyin, ettei lapselle olisi tullut turvaton olo. Lopulta laitoin lapsen nukkumaan ja menin olohuoneeseen missä mies katsoi telkkaria. Ei puhuttu mitään koko illan aikana. Aamulla mies meni töihin ja on laitellut aika monta viestiä, ei puhettakaan siitä ryyppyreissusta, vaan hän on niinkuin kaikki olisi hyvin. En voi käsittää... Tänään pitäisi ottaa asia puheeksi, mutta arvaan ettei se johda taas mihinkään. Tuntuu niin turhalta. Olen kyllä vieläkin sitä mieltä, että tämä oli nyt tässä. Yhteisestä asunnosta pääsemme muuttamaan lokakuussa, jos nyt vuokrasopimus puretaan. En kyllä viimisilläni jaksaisi muuttoa, uutta kotia ja synnytystä yksin. ap

Tässä käy just kuten tuolla alkupäässä moni kirjoitteli, ja mä en ois millään jaksanut uskoa että sä olet lopulta noin tissiposki. Eli nyt kun mies on vähän leperrellyt, tehnyt kerran ruokaa ja olette olleet puhumatta asioista, hommat jatkuu entisellään? Sä voit olla AIVAN varma, että ennen kuin toi raskaus on edes ohi, on mies taas tehnyt temppunsa, nythän sä taas sille opetat, että sä voit vähän kiukutella, mutta kaikki taas painetaan villasella. Koska sä ajattelet, että olisi jotenkin helpompaa muuttaa ja aloittaa sitä omaa elämää? Silloin kun on 2-vuotias ja vastasyntynyt? Silloin kun on 3- ja 1-vuotiaat? Voin kertoa, että vuosikausiin ei tule tilannetta, jossa se olisi erityisen helppoa. Enkä mä sinänsä ole sitä mieltä, että sun nyt pitäis erota tai jättää mies tms. Mutta toi, että olette taas jättämässä asiat tolle tolalle, kertoo siitä, että teidän perhehelvetti tulee vain jatkumaan ja pahenemaan. Älä päästä miestä kuin koiraa veräjästä! Vaadi sitä puhumaan, menkää parisuhdeterapiaan, yritä miettiä ylipäätään haluatko edes olla sen kanssa, vai haluatko vain loputtomasti kostaa ja nälviä sille?

Enhän mä missään vaiheessa sanonut että tähän jäisin, sanoin vaan etten jaksa... ihan sama mitä vittua tänne kirjottaa ni aina se käännetään väärin päin.

kirjoitit että "Tänään pitäisi ottaa asia puheeksi, mutta arvaan ettei se johda taas mihinkään. Tuntuu niin turhalta."

Tuo ei nyt kuulosta siltä että jotain olisi tapahtumassa, anteeksi nyt vaan. On näitä palstalla ollut ennenkin ja suurin osa jää sinne kotiin. Äläkä meille kiukuttele, tämä on sinun ongelmasi eikä meidän.

mun ongelma, mut silti on pakko puuttua ;)



ap

Mun mielestä meidän naisten kuuluisi muutenkin pitää vähän enemmän yhtä. Tämä palsta on hyvä esimerkki siitä, miten raadollisia naiset on toisilleen. Tsemppiä, kyllä se siitä! Uskon että nyt on rankkaa mutta mieti, mitä voitat itsekunnioituksessa!

Enhän mä missään vaiheessa sanonut että tähän jäisin, sanoin vaan etten jaksa... ihan sama mitä vittua tänne kirjottaa ni aina se käännetään väärin päin. ap

Lasten parasta tässä vaan ajattelen. En voi hyväksyä sitä että isä ei tule kotiin, kun on sovittu ja saattaa olla retkellä useamman päivän ilmoittamatta. Lapsikin ihmettelee, kun isä ei yht äkkiä olekaan kotona ja kun palaa on kuin ei mitään olisi tapahtunut... Tämä ei ollut ensimmäinen, ei toinen, eikä edes kolmas kerta kunhän mokasi ja tuskin viimeinenkään. Mies lähetti eilen illalla viestin, jossa pyysi edes käymään ja ettei juo enää koko raskausaikana. Oli laittanut ruokaa yms. Vastasin että tulemme ainakin käymään, muuta en voi luvata. Ruoka oli hyvää ja lapsikin iloitsi isänsä näkemisestä. Itseäni lähinnä ahdisti, mutta käyttäydyin, ettei lapselle olisi tullut turvaton olo. Lopulta laitoin lapsen nukkumaan ja menin olohuoneeseen missä mies katsoi telkkaria. Ei puhuttu mitään koko illan aikana. Aamulla mies meni töihin ja on laitellut aika monta viestiä, ei puhettakaan siitä ryyppyreissusta, vaan hän on niinkuin kaikki olisi hyvin. En voi käsittää... Tänään pitäisi ottaa asia puheeksi, mutta arvaan ettei se johda taas mihinkään. Tuntuu niin turhalta. Olen kyllä vieläkin sitä mieltä, että tämä oli nyt tässä. Yhteisestä asunnosta pääsemme muuttamaan lokakuussa, jos nyt vuokrasopimus puretaan. En kyllä viimisilläni jaksaisi muuttoa, uutta kotia ja synnytystä yksin. ap

Tässä käy just kuten tuolla alkupäässä moni kirjoitteli, ja mä en ois millään jaksanut uskoa että sä olet lopulta noin tissiposki. Eli nyt kun mies on vähän leperrellyt, tehnyt kerran ruokaa ja olette olleet puhumatta asioista, hommat jatkuu entisellään? Sä voit olla AIVAN varma, että ennen kuin toi raskaus on edes ohi, on mies taas tehnyt temppunsa, nythän sä taas sille opetat, että sä voit vähän kiukutella, mutta kaikki taas painetaan villasella. Koska sä ajattelet, että olisi jotenkin helpompaa muuttaa ja aloittaa sitä omaa elämää? Silloin kun on 2-vuotias ja vastasyntynyt? Silloin kun on 3- ja 1-vuotiaat? Voin kertoa, että vuosikausiin ei tule tilannetta, jossa se olisi erityisen helppoa. Enkä mä sinänsä ole sitä mieltä, että sun nyt pitäis erota tai jättää mies tms. Mutta toi, että olette taas jättämässä asiat tolle tolalle, kertoo siitä, että teidän perhehelvetti tulee vain jatkumaan ja pahenemaan. Älä päästä miestä kuin koiraa veräjästä! Vaadi sitä puhumaan, menkää parisuhdeterapiaan, yritä miettiä ylipäätään haluatko edes olla sen kanssa, vai haluatko vain loputtomasti kostaa ja nälviä sille?

mun ongelma, mut silti on pakko puuttua ;)

ap

Pakkaa sen miehen vaatteet ja muut tarpeet valmiiksi. Kun se tulee töistä kotiin, ojenna sille kamat ja sano, että haluat rauhassa ajatella asioita. Koita saada lapsi siksi aikaa kaverille hoitoon.

samanlainen tilanne. Mies leperteli mokiensa jälkeen ja asioista ei koskaan keskusteltu. Ei suostunut, vaikka pyysin. Kun ei kuulemma mitään ollut. Heh, oli jäänyt n. 10 kertaa samanlailla kiinni, kerran jopa joku nainen soitti kotiin, mutta asiasta ei silti suostuttu puhumaan. Leperteli ja lässytti ja osti kukkia, seuraavat viikot oli niiiiiin kilttiä että. Mulle se ei vain riittänyt, asiat jäi kummittelemaan mieleen. Otin lapset ja lähdin, erosta nyt yli vuosi. Voin kertoa, että hetkeäkään en ole katunut. Elän mielummin lasten kanssa yksin, kun joudun elämään siinä epävarmuuden ja kyttäämisen ilmapiirissä. Tajusin, että mies ei muutu ikinä ja sekin on nyt sitten todistettu. Tyyli ei ole muuttunut miksikään, mutta siltikin ruikuttaa takaisin. Lähde hyvä ihminen äkkiä siitä suhteesta!

Antakaa nyt hyvät ihmiset olla tän asian ja ihmisten tehdä itse oman elämänsä päätökset Ja samat sulle ap, lakkaa kommentoimasta tätä ketjua enää ja PUHU SEN MIEHES KANSSA jos kerran menet käymään. Ei kai erosta voi päättää ilman että jotain keskustelua on suoritettu, ainakin kun on yhteisiä lapsia? Paras olisi ihan molemmin puolin rehellisesti jutella miltä teistä tuntuu ja mitä ylipäänsä on tapahtunut. Muuten jää kaikki hampaankoloon ja ajan myötä se kaatuu myös lasten niskaan, erositte tai ette. Hyvä että sait tänne purettua pahaa oloasi, mutta nyt varmaankin olisi aika ratkaista tämä asia kahden kesken miehesi kanssa.



Ja täytyy vielä sulle todeta että munkin mies on kerran pari tehnyt vastaavaa, ja kun asiasta on puhuttu rauhassa, niin kyllä se totuus on se, että työkaverin jatkoille on sammunut turhan känninen, ja aamulla sitä katuvainen mies. Kyllä ainakin minun ja meidän elämässämme muutkin asiat ovat painaneet vaakakupissa kuin pari typerääkin typerämpää sammumista, mutta tietysti en tässä teidän tilannettanne lähde arvioimaan. Kaikkea hyvää ja tsempit sulle!

päätöksiä. Ap, kirjoitit alussa harkitsevasi perheneuvolaa tai terapeuttia, suosittelen että teet niin. Käyt ensin vaikka itse ja siten miehesi kanssa. Parasta olisit että keskustelisitte asiasta myös keskenänne miehesi kanssa. Ei pidä tyytyä siihen että "asioista ei koskaan keskusteltu". Keskustelkaa asioista, riidelkää, huutakaa, leppykää ja jatkakaa keskustelua. En ymmärrä sitä että perhettä koskevia päätöksiä tehdään puhumatta.

Aloittakaa rohkeasti keskustelu, älkää päästäkö miestä keskittymään televisioon ja elämään luulossa että olette leppyneet. Kertokaa miltä tuntuu, mitä mietitte ja mitä haluatte tulevaisuudelta.

olen menossa katsomaan huomenna. Siltikin miehen kanssa on asiasta puhuttava, koska meillä on yhteinen lapsi. Tätä ei enää kukkasin yms korjata. Tähän asuntoon en voi jäädä. Vuokra on liian kallis ja asuntolainaa en halua tässä vaiheessa.



ap

Oletko sä ihan idiootti? Onhan se joo "hullua" ja "hassunhauskaa" katsella vierestä ja olla samassa paikassa, kun mies vetää vuosisadan perseet ja on toimintakunnoton..

Minä olin nukkumassa (kuten kirjoitin), en suinkaan vieressä katsomassa. Sinänsä ihan ot, ap:n ketjuhan tämä on :)

Täytyy kysyä siltä kirjoittajalta mitä hullu tarkoittaa, turhaan me siitä täällä kitistään.

lakkaa kommentoimasta tätä ketjua enää ja PUHU SEN MIEHES KANSSA jos kerran menet käymään. Ei kai erosta voi päättää ilman että jotain keskustelua on suoritettu, ainakin kun on yhteisiä lapsia?

Mutta ap:han on siellä jo, ei siis ole enää "menossa käymään". Keskusteluyhteys taitaa olla aika heikko tämän asian suhteen heillä.

lakkaa kommentoimasta tätä ketjua enää ja PUHU SEN MIEHES KANSSA jos kerran menet käymään. Ei kai erosta voi päättää ilman että jotain keskustelua on suoritettu, ainakin kun on yhteisiä lapsia?

Mutta ap:han on siellä jo, ei siis ole enää "menossa käymään". Keskusteluyhteys taitaa olla aika heikko tämän asian suhteen heillä.

helppo se on sanoa, mutta kun on olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät vain puhu. Narsisti esimerkiksi on sellainen, joka ei ikinä tunnusta mitään. Sellaisen kanssa on turha puhua, joka hokee vain, että mitään ei ole tehnyt. Kokemusta on. Äijä pysyi hiljaa ja minä otin eron.

pitkän matkan päässä kotoa olet nyt?

tän ketjun ja luin kaiken uudelleen. Samat tunteet nousi pintaan, kuin silloin tätä kirjoittaessa. Vauva ei ole vielä syntynyt, kaikki tuntuu sekavalta. Välillä toivon etten olisikaan raskaana, koskaan ollutkaan. Ahdistaa, kun joutuu synnytykseen yksin ja kukaan ei ole kotona auttamassa.



Isäänsä lapsi ei ole nähnyt aikoihin. Me vain "häiritsemme", joten laitoin tapaamiset katkolle. Eikä sillä, että miehelle olisi edes ollut haluja nähdä lasta. Lapsi kaipaa isäänsä ja on alkanut ihan kunnolla osoittaa mieltään. Saa nähdä kuinka käy kun vauva syntyy.



Itse olen tosi yksinäinen. Kaikilla on aina jotain muuta, kun soittelen tms. Olenkin nyt lopettanut kaikki yhteydenpidot "ystäviin" ja lähisukulaisiin. Aikuista seuraa mulla ei ole lainkaan, vaan lapsen kanssa ollaan kaikki aika kahdestaan. Aamulla sitä jo toivoo että olisi ilta ja pääsisi taas nukkumaan.



ap

tilanteesi kuulostaa tosi kurjalle, jaksamista! Yritä päästä jotenkin jaloillesi, tarvitsisit nyt todella ystävää, joka kuuntelisi ja tukisi sua. Missä päin asut? Löytyisikö läheltä mitään perhekerhoa tms?

Mutta tuo että lapsen tapaaminen vain häiritsisi isää osoittaa että teit oikean valinnan. Noin nopaeasti lapsensa unohtava isä ei olisi pysyvä ollutkaan. Olisi joskus jäänyt jonkun toisensa luokse pysyvästi. Kunhan nyt jaksat ensimmäisten vaikeimpien kuukausien yli niin olet täysin vapaa etsimään onnen elämääsi, mistä ikinä se koostuukaan. Exäsi takia et joudu enää suremaan.



Voimia! Talven jälkeen kevät tuntuu jo uudelta elämältä, vanhempana ihmisenä.



T:samassa ollut

Hei,



Missä päin asut? Helsingissä on ensikodin doulapalvelu, josta saa apua ja tukea sekä synnytykseen että uuteen elämään sen jälkeen. Puhu neuvolassa että tarvitset apua,ehkä joitain muitakin ryhmiä löytyy!