Lue keskustelun säännöt.
Minä en ymmärrä mikä siskoani vaivaa :´(
15.08.2010 |
kun ei se tunnu välittävän paskan vertaa yhteydenpidosta.
Ok, hän on teini (ensikuussa 20v) ja elää poikaystävänsä kanssa, mutta silti!!
Yo-kemutkin jo ohi ja siellä jäi käsitys että pidettäisiin yhteyksiä ja nähtäisiinkin säänn mutta mitä vielä.
Vastailee tekstiviesteihini 3-5vrk viiveellä ja puheluihin ei vatsaa oikeastaan koskaan, ts koen etten saa häneen mitään yhteyttä.
2½vkoa sitten piti nähdä, ilmoittikin 2vrk oletetun tapaamispäivän jälk ettei käykään kun on töissä joka päivä seur vkon (kaupan kassalla tekee keikaa), sovittiin että nyt ke olis nähty, ilmottelee mulle monelta ja missä-ei mitään ja nyt on sunnuntai.
En tajua, luulis että kun äitikin kuollut (4½v sitten) niin haluaisi pitää todellakin isosiskoonsa yhteyttä ja onhan hän myös täti 1-ja 3-luokan aloitteleville lapsilleni.
Vaikka olenkin se aikuisempi (3kymppinen) ja plaaplaa osapuoli tässä niin kyllä koen ja pahasti että niin yksipuolista tämä on vuodesta toiseen että annan kohta koko ihmisen olla, olkoonkin pikkusisko.
Ja niin kuin meinasin ylpeydestä ja onnesta revetä varhaisteiniä kun sisko syntyi..
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin arkena työvuorojen erilaisuus usein estää.
Olen hirveän onnellinen, että olen saanut elää perhekeskeisen lapsuuden, saanut läheiset suhteet sisarin ja vanhempiin, ja nyt vietän mielelläni aikaa omien lasteni ja perheeni kanssa.
Mieti ap, onko siskosi sinulle kaveri vai koetko olevasi enemmän äiti. Toivotko siskoltasi kaveuutta, vai oletko enemmänkin huolissasi ja holhoava.
Voi olla, siskosi haluttomuus tavata liittyy siihen, että sinä koet olevasti nyt äidin korvike, ja siskoasi loukkaa moinen. Äitinne on kuollut, ei häntä kukaan koskaan korvaa.
Jos toivot läheisiä välejä ystävinä, niin siihen tarvitaan vastavuoroisuutta. Minusta ikä ei ole este, toinen siskoni on minua 7v vanhempi ja se ei ole ollut koskaan ongelma.
Niin paljon jokaista kirjoitusta väännetään, käännetään ja vääristellään ja luetaan yksioikoisesti ja ennenkaikke amustavalkoisesti.
Minä en tuolla purkauksellani tarkoittanut mitään muuta kuin sitä mitä sanoin eli etten ymmärrä mikä siskoani vaivaa kun ei halua yhteyttä pitää.
Yhteydellä tarkoitan sitä että esim vastataan puheluihin edes välillä, vastataan viesteihin edes joskus saman vrk aikana, että näkisimme EDES joskus.
Ja tuo tätijuttu, paljon olen tällä palstalla paskaa lukenut, mutta että tuollaisestakin saadaan väännettyä jotakin ilkeämielistä niin voi kiesus mitä väkeä://
PS, lapseni ovat pian 9v ja 7½v ja olleet esim yökylässä 2x elämänsä aikana joten minulle on turha tulla läpättämään ettenkö heitä ihan itse hoitaisi.
Sori nyt vain mutta hieman nyt kiehahti!!!
ap*kiittää ja poistuu ja vähentää entisestään palstailua tällä kateellisten, suvaitsemattomien ja mustavalkoisten narttujen kansoittamalla palstalla*.
kiitos teille, hienoa että tälläkin palstalla käy normaaleja naisia.
ap
Siskosi on vielä itsenäistymässä ja aloittelemassa omaa elämäänsä. poikaystävä (=oma perhe), oma opiskelu ja työ on tärkeintä. En minäkään käynyt missään sukujuhlissa, tapasin harvoin vanhempia jne. kun aloitin opiskelut. Vasta kun sain omia lapsia, hahmotin taas että suvullakin on jotain merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hän ottaa sinuun yhteyttä, kun hiukan kasvaa. Riittää että olet olemassa ja tarvittaessa läsnä.
Mulla on 2 sisarusta ja kolmas sisarpuoli. Sisarpuoli lähti kotoa heti kun täytti 18v. Sen jälkeen ei ole juuri pitänyt kehenkään yhteyttä. Mä oon saanut muutaman tekstarin ja satunnaisen puhelun ehkä kerran kahdessa vuodessa. Uskon että tilanne muuttuu kun tämä sisarus joskus saa omia lapsia ja huomaa että isosiskosta olisi joskus iloakin.
2 muuta sisarusta pitivät kotoamuuttoni jälkeen aluksi hyvin satunnaisesti yhteyttä. Ovat tottuneet siihen, että minä olen se perheen isosisko, joka huolehtii heistä. Heidän ei tarvi kysellä mun kuulumisia. Noin kärjistetysti.
Nyt kun ovat kasvaneet ja aikuistuneet ja saaneet lapsiakin, on tilanne muuttunut. Puhutaan puhelimessa toisen kanssa viikoittain ja toisenkin kanssa vähintään joka toinen viikko.
Minulla on tosi läheiset välit siskooni, vaikka tapaammekin vain muutaman kerran vuodessa. Aina, kun on tarpeen, voimme ottaa yhteyttä toisiimme ja olla varmoja täydestä tuesta ja ymmärryksestä. Itsenäistymisvaiheessa oli kausi, kun emme olleet vuosiin juuri ollenkaan tekemisissä, mutta en edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Olisi ehkä hyvä, jos sinäkin antaisit tilaa ja aikaa siskollesi. Anna ymmärtää olevasi käytettävissä ja ajattelevasi häntä esimerkiksi tekstiviesteillä ja sähköposteilla harvakseltaan. Kerrot kuulumisistasi ja kyselet hänen kuulumisiaan. Syyllistämällä ja pakottamalla vain lopulta katkaiset välinne kokonaan.
tätä komppasin:)