Rehellisesti: Onko oma miehesi mielestäsi sinulle se sopivin ja täydellisin maailmassa?

mutta tapasin hänet vasta "kypsemmällä iällä".



terveisin Mummoäiti

Ei ole se täydellisin mahdollinen. Ei sielunkumppani, mutta hyvä kakkonen ihan varmasti.



Sen sielunkumppanin, mun toisen puoliskon menetin huumeille ikävä kyllä... Muttei sekään tietty täydllinen ollut, addikti mikä addikti.



Täysin virheetöntä ei tietysti ole olemassakaan. Tai jos sitä yrittää etsiä, jää taatusti yksin.

ei lähellekään

en osaa kuvitella kenenkään muun kanssa pystyväni jakamaan arkeani kuin mieheni. Rakastani miestäni edelleen paljon, yhteisiä vuosia takana 17.



Elämäni suurin rakkaus hän ei kuitenkaan ole ollut. Mutta en voi tietää millaista arki olisi tuon elämäni suurimman rakkauden kanssa. Todennäköisesti hyvää, mutta hän ei olisi antanut minulle sitä mitä mieheni on antanut, sen teidän.

Enkä siis puhu mistään maallisesta mammonasta.

Seksi meillä sujuu vain kohtalaisesti, mikä vähän hiertää. Ajattelen kuitenkin että kaikkea ei voi saada. Ja kun tuo seksikin kuitenkin menettelee, niin kokonaisuus on reilusti plussalla.