Tapaamisoikeus ja lapsen harrastus

eikä asiaa voi muuten sopia, niin lapsi menee etävanhemmalle ja etävanhempi on viemättä peliin/turnaukseen jos niin päättää. Ei tosin kovin fiksua toimintaa, mutta noin se valitettavasti taitaa mennä :(

lapsi ei mene etävanhemman luokse sinä viikonloppuna? Eikös se oikeus ole lapsen oikeus tavata vanhempaa, eikä päinvastoin? Eli voiko lapsi itse valita mieluummin sen turnauksen?



Harmittaa, että ensin lapsi joutuu kärsimään erosta, ja sitten vielä siitä, ettei voi osallistua harrastukseen yhtä paljon kuin muuta, koska etävanhempi ei halua viedä.



-ap

mutta onko näin typeriä aikuisia, ettei voi viedä lasta turnaukseen tms? Laita lapsi etälle, ja hoida kuskaukset, jos etä ei sitä tee ja jos etä ei vaihda viikonloppuaan.



Lapsihan siitä kärsii, jos aikuiset on typeriä.

Muuten lähivanhempi voisi estää tapaamiset täysin sopimalla harrastuksia etävanhemman viikonlopuiksi.



On suhde omaan vanhempaan kuitenkin tärkeämpi kuin mikään harrastus.

Tämän seikan takia harrastukset pitää olla sovittuna yhteishuoltajuudessa yhdessä. Käytännössä lähi voidaan määrätä maksamaan sakkoja, jos ei anna lasta tapaamiseen ja tuon ikäinen ei voi vielä itse kieltäytyä menemästä tapaamiseen, vasta 12-vuotiaana.



Itselläkin on sen verran kokemusta, että valittiin pojalle harrastus x, joka exän kanssa maksettiin vielä puoliksi ja se oli viikonloppuisin eli viemisetkin olisi ollut puoliksi. Käytännössä exä vei ehkä 1/3 omista viikonvaihteistaan ja 2/3 viikoista jätti viemättä, koska lapsi oli aivastanut kerran aamulla tms. Ei sitten koskaan kuitenkaan ollut kipeä, kun palasi kotiin tms.



Nykyään on kaikki harrastukset sitten pakko ottaa meidän ajalle, mikä tietty minua harmittaa, kun lapsi on exällä monta iltaa kuussa ja sitten harrastukset on kaikki meilläoloaikana, niin liian vähän jää luppoaikaa ihan kotona oloon. Minä en kuitenkaan ole niin mustasukkainen pojasta, että kokisin, että se aika minkä poika on harrastuksessa, olisi minulta jotain pois. Tämmöisiä tuntemuksia tietty etälle saattaa tulla, jos joka toinen vaikka hänen tapaamisviikonlopuistaan menee jollain harrastusleireillään.



Niin ja mainitaan tässä vielä, että meillä esim. etä unohti viedä lapsen kaverin synttäreille... Kyllähän tämmöiset alussa suututti minuakin, mutta totuus on se, että kyllä tuo lapsikin sen tajuaa, että kuka se on, joka ei päästä synttäreille, harrastusmenoon jne. ja tekee sitten omat johtopäätöksensä. Kuoppaa kaivaa tuollaiset etävanhemmat itselleen.

Muuten lähivanhempi voisi estää tapaamiset täysin sopimalla harrastuksia etävanhemman viikonlopuiksi.

On suhde omaan vanhempaan kuitenkin tärkeämpi kuin mikään harrastus.

lapsen kanssa. Se on oikein hyvää ja yhdistävää toimintaa. Nuo asiat eivät kilpaile keskenään vaan hyvä vanhempi - myös se etä - vie lapsen sinne harrastukseen.

Jos harrastus on lapselle tärkeä, siihen osallistuminen on hyvä ja tehokas tapa rakentaa vanhempi-lapsi-suhdetta.

Komppaan Melbaa siinä, että lapset eivät ole tyhmiä. Kyllä lapsikin tajuaa, haluaako vanhempi osallistua lapsen elämään vai ei.

lapsi ei mene etävanhemman luokse sinä viikonloppuna? Eikös se oikeus ole lapsen oikeus tavata vanhempaa, eikä päinvastoin? Eli voiko lapsi itse valita mieluummin sen turnauksen?

Harmittaa, että ensin lapsi joutuu kärsimään erosta, ja sitten vielä siitä, ettei voi osallistua harrastukseen yhtä paljon kuin muuta, koska etävanhempi ei halua viedä.

-ap

eli vanhemman oikeus tavata lastaan

Jos etävanhempi saa olla vain vähän lapsen kanssa, häntä voi harmittaa paljon aikaa vievän harrastuksen osuminen tapaamisviikonloppuihin. Ehdottaisin että tapaamista pidennettäisiin esim. alkamaan perjantaina aikaisemmin tai kestämään maanantaiaamuun, jos etäisyydet antavat myöden.

Eli jos pullonkaulana on etän lapsen kanssa viettämä aika niin se järjestyy pidentämällä tapaamista. Jos taas ongelma on vieminen niin siitä selvittäneen yhteiskuljetuksella tms.

Etäisän kanssa ei voi sopia mistään harrastuksesta yhdessä (yhteishuoltajuus), koska hänen mielesään pojan ei tarvitse harrastaa mitään. Poika 9v erittäin liikunnallinen ja kaikki urheilu kiinnostaa, joten olen kyllä järjestänyt että pojalla on tällä hetkellä 2krt/viikossa harrastus. Muutama turnaus vuoden aikana sattuu etän viikonlopulle.

Etäisä ei ole vielä kertaakaan suostunut viemään poikaa mihinkään ihan periaatteesta. Poika lomaili kesällä isänsä kanssa eikä silloinkaan suotunut viemään jalkapallopeliin, syynä ihan vain periaate. Sen verran antaa periksi, että minä saan hakea pojan sieltä ja viedä jos minä HALUAN että poika menee. Koska minun sopima ja järjestämä harrastus.



Mun ajatusmaailmaani ei vain mahdu sellainen isä, joka ei ole kiinnostunut poikansa harrastuksista, kyseessä kuitenkin lajit, joita isä myös itse lapsena/nuorena harrastanut. Ja tiedän, että pojalle olisi tärkeää saada isän tuki. Näen itse myös asian niin, että pelireissu ei olisi heidän yhteisestä ajastaan pois vaan ennemminkin kiva yhteinen yhdistävä juttu. Kyllä nämä pelireissut/kuskaamiset harrastuksiin ainakin minulle ja pojalleni ovat sitä. Isä taas kiroaa sitä että harrastukset vähentävät heidän yhteistä aikaansa ja minä olen syyllinen siihen.



No, onneksi lapset eivät tyhmiä ole, omaa kuoppaa tosiaan kaivaa.

eli etä saa selittää sinulle ja samalla lapselle, miksi ei aio viedä lasta harrastukseen. Tämän jälkeen lapsi tietää, miksi etä ei häntä harrastamaan vie eikä lähivanhemman tarvitse keksiä selityksiä ja perusteluja toisen puolesta.



Jos se perustelu on, että en halua tai viitsi, voi lapsen puolesta kysyä, että etkö rakasta lastasi ja salli tälle harrastuksen iloa.



Minusta lapsen elämä ei saa jäädä vanhempien valtataistelun alle. Jos toinen ei vie, täytyy lapsen tietää siihen syy.

Etäisä on niin vahvasti sitä mieltä että kaikenmaailman harrastukset vaikeuttavat ja häritsevät elämään vain niin paljon ettei hän niitä ymmärrä. Hän mieluummin viettää viikonloppunsa tehden mitä itse haluaa lapsen kanssa, ei mitä minä haluan tai olen suunnitellut. Ja siis minun suunnittelemaksi hän kutsuu turnauksia esimerkiksi. Missään vaiheessa hän ei huomaa lapselta kysyä tai miettiä mitä lapsi haluaa, mikä on lapsen etu. Mun mielestä lapsen etu ehdottomasti on se, että hän pääsee pelaamaan erittäin mieleistä lajia jo tärkeiksi muodostuneiden kavereiden kanssa ja tätä tuetaan. Urheiluharrastus kun nimenomaan lähtee lapsesta itsestään. Mun mielestä ei ole ollenkaan hullumpaa vanhemmuutta huolehtia pojalle asianmukaiset pelivarusteet, kuskata poikaa, kannustaa siellä kentän laidalla - lapsi varmasti arvostaa tätä. Minä ainakin nautin siitä kun näen lapseni nauttivan harrastuksessaan.

Mutta isän mielestä lapsi tulee viikonlopuksi tapaamaan vain häntä, eikä tarvitse muuta. Harrastukset vain vievät hänen vähäistä aikaansa pojan kanssa.

Olen tarjonnut myös näitä harrastusjuttuja ihan ylimääräisiksi tapaamisiksi,siis jos haluaisi esim. mennä katsomaan poikansa peliä niin näkisi tätä enemmän kuin normaalisti joka toinen viikonloppu. Mutta ei. Silti viitsii valittaa kuinka vähän näkee poikaa ja harrastukset vielä vähentävät sitäkin aikaa.



taas nro 12

Etäisä on niin vahvasti sitä mieltä että kaikenmaailman harrastukset vaikeuttavat ja häritsevät elämään vain niin paljon ettei hän niitä ymmärrä. Hän mieluummin viettää viikonloppunsa tehden mitä itse haluaa lapsen kanssa, ei mitä minä haluan tai olen suunnitellut. Ja siis minun suunnittelemaksi hän kutsuu turnauksia esimerkiksi. Missään vaiheessa hän ei huomaa lapselta kysyä tai miettiä mitä lapsi haluaa, mikä on lapsen etu. Mun mielestä lapsen etu ehdottomasti on se, että hän pääsee pelaamaan erittäin mieleistä lajia jo tärkeiksi muodostuneiden kavereiden kanssa ja tätä tuetaan. Urheiluharrastus kun nimenomaan lähtee lapsesta itsestään. Mun mielestä ei ole ollenkaan hullumpaa vanhemmuutta huolehtia pojalle asianmukaiset pelivarusteet, kuskata poikaa, kannustaa siellä kentän laidalla - lapsi varmasti arvostaa tätä. Minä ainakin nautin siitä kun näen lapseni nauttivan harrastuksessaan.

Mutta isän mielestä lapsi tulee viikonlopuksi tapaamaan vain häntä, eikä tarvitse muuta. Harrastukset vain vievät hänen vähäistä aikaansa pojan kanssa.

Olen tarjonnut myös näitä harrastusjuttuja ihan ylimääräisiksi tapaamisiksi,siis jos haluaisi esim. mennä katsomaan poikansa peliä niin näkisi tätä enemmän kuin normaalisti joka toinen viikonloppu. Mutta ei. Silti viitsii valittaa kuinka vähän näkee poikaa ja harrastukset vielä vähentävät sitäkin aikaa.

taas nro 12

mitään järisyttävää ei lapsen elämässä tapahdu, vaikka yksi turnaus/peli/harkat jäisivät väliin.

Harrastukset ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on suhde etävanhempaan. Ymmärrän kyllä täysin, ettei etävanhempi halua käyttää tapaamisviikonloppua lapsen harratuksiin vaan haluaa viettää viikonlopun kanssa omalla tavallaan.

Varsinkin jos harrastuksesta ei ole yhdessä sovittu niin ei voida olettaa, että etävanhempi siihen osallistuisi.

Helpointa olisi varmasti vaihtaa tapaamisviikonloppua jos se etälle käy.

Tai sitten jutella lapsen kanssa ja auttaa lasta ymmärtämään, ettei se yksi peli tai turnaus kaada maata.. Lapselle on vain haitaksi se lähi huokailee mahdotonta etävanhempaa tyylillä "kyllähän minä, mutta kun se ei suostu"...

Ja ei, en ole etävanhempi, olen lähivanhempi :)

Näin me teimme. Isä kieltäytyi viemästä tyttöä ratsastukseen, koska tallilla haisee. Pojan vei kuitenkin aina lätkätreeneihin. Ratkaisimme asian siten, että minä vein tytön aina, riippumatta kumman vanhemman luona tyttö oli. Se oli kuitenkin helppoa, koka välimatka kotien välillä oli lyhyt ja harrastuskin kohtuu lähellä. Tuntui paskamaiselta, koska lasten ollessa minun luonani, hoidin kaikki kuskaukset, pojan ja tytön. Katsoin kuitenkin, että tytön oli kiva päästä harrastukseen myös isäviikolla, joten en viitsinyt kauaa asiasta vittuuntua.

Varsinkin jos harrastuksesta ei ole yhdessä sovittu niin ei voida olettaa, että etävanhempi siihen osallistuisi.



-->Helppohan etän on olla suostumatta yhteenkään harrastukseen, jolloin perusteluksi riittää "ei olla yhdessä sovittu". Onko lapselle oikein, ettei voi koskaan harrastaa mitään kunnolla kun isä ei suostu ihan vain periaatteesta? Lapsi ei siis koskaan voi pelata mitään samalla tavalla kuin muut käytännössä ihan vain sen takia että vanhemmat eronneet? Onko tämä lapsen etu? Sehän se kai tärkein pitäisi olla, eikä se mitä isä tai äiti itse haluaa.



Eikä toki haittaa jos joskus jää joku peli tai treenit väliin, mutta kertokaahan mitä joukkuepeliä voi esimerkiksi harrastaa niin ettei pelit osu viikonlopulle? Kyllä minä ymmärrän että lapsesta on kurjaa jäädä jatkuvasti pois tärkeistä peleistä, sillä näille pojille ne todella ovat tärkeitä.



Minun mielestä isän pisteet lapsen silmissä laskee varmasti jos jatkuvasti jää pois harrastuksesta sen takia ettei isä vie. Tai vaikka se äiti sitten veisikin joka tapauksessa.

Kuinka monella lähillä on sydäntä sanoa lapselleen ettei tämä voi harrastaa yhtään mitään? Kieltäytyi viemästä/hommaamasta välineitä? Jos halu harrastukseen lähtee lapsesta itsestään ja se muuten on mahdollista järjestää. Vähentäähän nuo harrastukset ihan samalla tavalla lähin aikaa lapsensa kanssa ja vaikeuttavat elämää jos niin kierosti haluaa ajatella.



Miksi etävanhemmalla on oikeus tähän - sanoa, ettei hän osallistu lapsen harrastukseen millään lailla? Vanhempiahan molemmat ovat, sekä lähi- että etä.



Luulisi tosiaan että jokainen hyvä vanhempi haluaa järjestää lapselleen mahdollisuuden harrastaa mieleistään juttua, mutta ilmeisesti tämä ei koske etävanhempia?

Lapselle on tärkeää myös isän tuki ja että isä katsoo treenejä.

Harrastuksen jälkeen voi käydä kahvilassa.

Ihanaa yhteistä aikaa, eikä todellakaan ole yhteisestä ajasta pois.

että ex-vaimo haluaa hallita heidän elämää ja on vittuillessaan järjestänyt miehen lapselle viikonloppuisin harrastuksen.

Eukot kuorossa haukkui täällä ex-vaimoa, joka on ihan tahallaan hommannut lapselle harrastuksen, missä on joskus viikonloppuisin peljä ja näin yrittää hallita ja pilata tämän uuden liiton ja äitipuolen elämän.

Miksihän kukaan ei silloin puhunut siitä. että miltä lapsesta tuntuu kun hän ei pääse peleihin niinä viikonloppuina kun on isällään.

mutta onko näin typeriä aikuisia, ettei voi viedä lasta turnaukseen tms? Laita lapsi etälle, ja hoida kuskaukset, jos etä ei sitä tee ja jos etä ei vaihda viikonloppuaan.

Lapsihan siitä kärsii, jos aikuiset on typeriä.

Mitä siihen sanotte, että lähi tahtoo lapsen menevän turnaukseen kun on etä-viikonloppu, ja sitten osallistuu itse myös ja on siellä kentän laidalla kannustamassa ja väliajoilla huoltamassa? Etä ei tykkää tavasta, jolla lähi nakertaa lapsen ja etän vähäistä yhteistä aikaa ja järjestää menoja ja kaiken huippuna tunkee mukaan.

Onko etä ihan paska jos ilmoittaa, että sori vaan mutta mennään lapsen kanssa omiin juttuihin että saadaan olla kahdestaan?

Itselläni on tilanne tämä. Exä halusi että tytär lähtee kokeilemaan luistelua joka järjestetään aina sunnuntaisin kello 10 aamulla. Suostuin tähän ja maksan siksi isompaa elatusmaksua ja tuen lapseni harrastusta. Nyt kun lapsi on minulla jokatoinen viikonloppu ja minun on "pakko" viedä lapsi joka sunnuntai luistelemaan, rajoittaa se minun ja lapseni yhteistä aikaa. Itse vien lapseni aina perjantaisin ja lauantaisin uimaan ja tyttäreni rakastaa sitä. 

Exäni ei ikinä vie lasta uimaan ja enhän minä sitä voi pakottaa tekemäänkään? Nyt kun ehdotin että tyttäreni lopettaisi luistelun ja tehtäisiin aina viikonloppuisin muuta kun hän on minun luona ei tämä kuulemma käy. Joudun aina matkustamaan junalla yhteensä tunnin toiselle paikkakunnalle ja kävelemme pitkiä matkoja että pääsemme harrastuspaikalle sunnuntaisin. 

Exäni hermostui pahasti kun ehdotin että lapseni harrastus olisi uiminen kun lapsi on minun luona, mutta se ei kuulemma riitä. Eli voiko lähivanhempi pakottaa etävanhempia viemään lasta jonnekkin?