Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ensimmäinen lapsi - kasvatuksen koekappale

Vierailija
13.08.2010 |

Minä ainakin koen kaikkien itsetunto-ongelmien johtuvan siitä, että olin vanhempieni esikoinen ja siten eräänlainen kasvatuksen koekappale. Kapinoin, hain rajoja ja opin olemaan arvostamatta itseäni, koska, näin jälkikäteen katsottuna, kurinpito oli lannistavaa. Ohjausta olisin kaivannut enemmän ja aikuisen neuvoja. Sain oppia elämän asiat kantapään kautta, sisareni sentään näkivät huonot esimerkkini.



Silti yritin olla kaikin tavoin täydellinen, kymppioppilas mutta siitä ei kannustusta herunut, se oli itsestäänselvyys. Kunnes tuli lukio ja pojat, en jaksanut enää.



Kai sitä teki edes pienemmälle sisarelle tietä ja pioneerityötä, että olis jotain iloa esikoisuudesta..

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että me kaikki syytämme vanhempiamme, he ovat ainoat jotka vaikuttavat meihin lapsena ja että vanhat huonot jutut muistetaan aina!

Vierailija
2/2 |
13.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin ei se silti takaa sitä, että seuraavatkaan lapset osaisi kasvattaa yhtään paremmin.

Toiset ihmiset nyt eivät vaan oikein osaa vanhemmuutta. On ikävää syntyä sellaisten lapseksi mutta sillehän ei itse mitään voi.



Syytän mäkin vanhempiani yhdestä jos toisesta virheestä. Kaikki virheitä, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisevasti elämääni. Jostakin kumman syystä en osaa millään antaa anteeksi ja unohtaa näitä asioita. Ne palaavat mieleeni uudestaan ja uudestaan ja aiheuttavat yhä voimakasta pettymystä ja mielipahaa.



Jos olisin saanut kokea olevani rakastettu ja haluttu lapsi, ehkä olisin heitä kohtaan armollisempi, en tiedä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla