Kuinka rauhallisia lasten pitää olla???

Lisäksi saa kiivetä aidalle, puuhun, hyppiä lätäkössä, tehdä kuperkeikkoja, kävellä paljain jaloin, laulaa ja kaikkea muuta josta ei ole vaaraa kenellekään. Serkkutyttönsä yrittivät myös sanoa että mun tytöt ovat aivan liian villejä mutta sanoin omilleni että tytötkin saavat tehdä kaikkea kivaa. Nämä serkut itkevät puoli tuntia kun lasi maitoa kaatuu pöydässä ja puhuvat muotipikkareista eivätkä ole uineet järvessä. Mutta kasvatuksestahan se johtuu, ei lapsista.

Onpa tosi surullista että joitain lapsia rajoitetaan noin paljon! Ymmärrän toki jos yritetään vähän hillitä vaikka jossain julkisissa kulkuneuvoissa tms. mutta kotona pitää saada olla lapsi.

Ei tämä muuten häiritsisi (itse osaan laittaa jutut toisesta korvasta sisään - toisesta ulos), mutta tyttöni alkaa jo pitää omia leikkejään väärinä :(



t. ap

Sieltä tuli savea vastaan. Mieheni laittoi suuren pressun pihalle ja kärräsi pari kottikärryllistä savea lapsille sotkettavaksi.

Ja kyllä sotkivatkin, taisi siitä jokunen taideteoskin muotoutua. Lapsilla oli ihan älyttömän mukavaa, sotkeminen on kivaa!

noita ap:n mainitsevia asioita. mutta hiekkaa ei saa heittää koska se voi mennä toisten silmiin.

Omalla pihalla saa riehua ja juosta pelmuta, mutta esimerkiksi liikenteessä, ravintolassa, kirjastossa tai kaupassa ei.

Johan sen lapsen kehitys kärsii tuollaisesta rajoittamisesta.

Ja mitä enempi raaskii lasta opettaa kiipeämään, laskeutumaan sitä ketterämpi lapsesta kasvaa ja vähentää aikaasi roikkua lapsessa kiinni: "Martti, ei, ei, ei Martti, ei"!



Ehkä sun naapurisi ei sitten peseydy päivittäin lapsen kanssa ja pesukoneessa ja -aineessa on toivomisen varaa?



KOvin tuntuu tälläset pari-kolmekymppiset ihmiset vieraantuneelta omasta lapsuudestaan. Tai kenties se että on saatu mennä ja tehdä kuului jo isovanhempien aikaan ja omat vanhemmat on jo hössöttänyt?



Lapsesta tarttee joskus päästää irti. Joskus tulee se päivä kun lapsi menee ilman äitiä/iskää pyöräilemään, ylittää suojatien, kiipeää omenapuuhun?

Ehkä jonkun kaverisynttäreillä eikä olla suojelemassa lapsen joka askelta..



Se pelottaa lähinnä itseäni (annan lapsien kiivetä ja juosta vapaammin) että lapsien kanssa leikkii joku joka ei sitten osaa ja tällä aiheuttaa vaaratilanteita, ei pelkästään itselleen vaan muillekin.

Auto-onnettomuuksissakin säälittää vähempi se kännikala teini vaan se uhri jonka päälle on ajettu.

Aika kuluu ohjatuissa harrastuksissa ja matkalla niihin, kuitenkin jatkuvasti vanhemman valvovan katseen alla. Mitään järjellistä syytä tähän kehitykseen ei ole - ympäristö ei ole tullut turvattomammaksi, päinvastoin.