Lue keskustelun säännöt.
Vuodatusta yksilapsisista perheistä...
13.08.2010 |
Meille on siunaantunut yksilapsisia perheitä tuttavapiiriin ja esikoisen luokkakavereiksi.
Meillä on kaksi lasta, pari vuotta nuorempi kuopus.
Olen ihan kypsä vääntämään kättä siitä, että ei se toinen lapsi ihan sentään siinä sivussa mene, eikä nyt 6-vuotias osaa tehdä suit sait samoja juttuja kuin 9-vuotias esikoinen ja kaverinsa, eikä häntä voi päästää samoihin paikkoja.
Miten on mahdollista, että se ikätasokin on unohtunut parissa vuodessa niin, että tämän minun kuopukseni pitäisi koko ajan osata sellaista, mitä eivät suin surminkaan vaatineet omilta lapsiltaan samassa iässä?
Ja sitten kaikki rytmi ja vauhti. Minun pitäisi aina saada kaksi lasta valmiiksi samassa ajassa (esim. uimahallissa) kuin nämä muut saavat sen ison ainokaisensa. Jos pyytää apua, se on ihan tavatonta - kun heillä on NIIIN kädet täynnä sen oman 9-vuotiaansa kanssa...
Ja sitten tämä, että kun minä kerran olen lähinnä _vain_ lapsiperheen äiti, minä joudan järjestelemään kaikenlaista, tapaamisia jne. Ja kuuntelemaan sitten loputtomia toiveita ja sääntöjä, mikä kellekin käy ja ei käy.
Argh ja argh.
Kommentit (9)
Muistan kun sain kuopuksen ja tarjouduin menemään tapaamaan yhtä näistä tyypeistä heidän kotinurkilleen.
Matkaa suuntaansa 15 kilsaa, minä siis pakkaan meidän 3-vuotiaan ja tämän kuopuksen matkaan ja menen sinne heidän kotinsa viereen heidän rytminsä mukaan leikkipuistoon eväiden kanssa.
Se ei käynyt, kun heidän 3-vuotiaansa ei muka kyennyt joustamaan niin paljon, että olisi moikannut uutta tulokasta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan on itsekeskeisiä ystäviä tai sitten sä olet liian kiltti. Pidä puolesi niin nämä kaverisuhteet muuttuvat tasavertaisemmiksi ja ihan oikeiksi ystävyyssuhteiksi. Nythän on vaarana, että kun lapset kasvaa niin sinäkin menetät nämä kaverisi samalla, koska koet koko ajan että sinua ei kohdella reilusti.
Muistan kun sain kuopuksen ja tarjouduin menemään tapaamaan yhtä näistä tyypeistä heidän kotinurkilleen. Matkaa suuntaansa 15 kilsaa, minä siis pakkaan meidän 3-vuotiaan ja tämän kuopuksen matkaan ja menen sinne heidän kotinsa viereen heidän rytminsä mukaan leikkipuistoon eväiden kanssa. Se ei käynyt, kun heidän 3-vuotiaansa ei muka kyennyt joustamaan niin paljon, että olisi moikannut uutta tulokasta! Ap
Mulla kaksi lasta, joista esikoinen ollut aina helppo ja itsenäinen. Kuopus on paljon vaativampi jopa nyt isonakin ( kuopus 11v ja esikoinen 15v).
Tarkoitan tällä, että riippuu niin lapsesta tuo miten lasten kanssa sujuu. Meillä ovat käyneet muuten yksin uimahallissa jo 7-vuotiaina. Ihmettelen siis miten on "kädet täynnä" 9-vuotiaan kanssa.
että jos itsellä on haastava lapsi (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin) luulisi, että riittää ymmärrystä muillekin.
Ja esim. siellä uimahallissa tilanne oli se, että he pönöttivät valmiina kädet tyhjinä ja hopottivat minua... Mutta auttaa ei kuulemma voi.
Meidän toisella lapsella on krooninen vakava sairaus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapauksen ja sekin oli kahden lapsen äiti:)
Kävimme samassa kerhossa lasten kanssa. Hänellä 2 alle kouluikäistä, minulla 4.
Homma meni vain niin päin, että minä sain ne 4 matkaan nopeampaa kuin hän 2. Hän tarvitsi aina ohjaajien apua ja mielellään meidän muidenkin vanhempien.
Mutta sitten taas joissain tapauksissa hän siunaili, että en ehdi esim. uimahallissa niin nopeaa neljän kanssa kuin hän kahden. Ei se kyllä minun elämääni rassannut, mutta hiukan huvitti vain joskus, koska tämä emäntä hädin tuskin selvisi niiden kahden kanssa siinä samassa kuin minä hoitelin hommat niiden neljän.
Ähh, ei kannata noista välittää. Mitä tuota. Anna mennä korvasta sisään ja toisesta ulos ja elä omaa elämääsi. Minä asennoiduin niin tähän emäntään, että hymyilin kauniisti ja suljin korvani ja touhusin omien lasten kanssa hommat omaan tahtiini.
Yksilapsisten ja lapsettomien ymmärtämättömyys siitä, ettei se aina ole niin helppoa useamman pienen kanssa. Ja joskus myös vanhempien lasten vanhmmat, joiden muksut leikkii jo itsenäisesti yms, mutta eivät tunnu muistavan, että pikkuisten kanssa olisi apu jos pääsisi toisinaan edes vessaan rauhassa. Meillä onvielä paljon lapsettomiakin kavereita, joten kattellaanhan sitten tilannetta kun meillä onkin isot lapset ja näillä viisastelijoilla alkavat omat ruuhkavuodet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun kavereille. ihan ystävällisesti tietysti mutta jutelkaa asiasta ja tee oma tilanteesi selväksi.
mikä kavereissasi on, eikä riippuvainen pelkästään lapsiluvusta. En tunnista tuollaista asennoitumista omasta ystäväpiiristä enkä mielestäni ole itsekään tuollainen yhden lapsen äiti: auttelen aina muita äitejä lastenhoidosssa ja pitelen vauvoja sylissä että äidit saavat rauhassa syödä jne. koska oma 6v. pärjää jo aika hyvin itsenäisesti arkiaskareissaan.
Siis auttelen jos se on muiden äitien mielestä ok, en tuppaannu väkisin.