Olisitko tyytyväinen elämääsi jos olisit mä?
Kolme lasta, kaksi poikaa edellisesta suhteesta (5 ja 9, exän kanssa nykyään ok välit) sekä kolmas, tyttö 2v nykyisen kanssa. Omakotitalo, farmariauto ja koira. Rahatilanne huono, mun palkka 2000 euroa (ihan ok työ) miehen firma sinnittelee konkurssin ja selviämisen rajamaastossa. Mieheni on ehkä huomaavaisin olento maailman päällä, ja rakastaa mua enemmän kuin kukaan koskaan.
Ollaan tosi kotikeskeisiä ihmisiä, tosin eipä muuhun olisi aikaa eikä varaakaan.
Kommentit (14)
en olisi onnellinen, jos talousasiat huolettaisivat.
mutta stressaisin tota konkurssin lähestymistä... vaikka ei raha ole tärkein, niin silti olisin paniikissa jos joutuu hirveeseen velkaan.. toivon, että ette joudu!
Okei, koira (joka on meille TOSI tärkeä) on vaarassa joutui myytäväksi, koska mennään kuopuksen kanssa allergiatesteihin. Esikoinen on ongelmatapaus, adhd. Mies tekee liikaa töitä, stressaa ja se heijastuu parisuhteeseen. Ei se mitään, me selvitään kyllä näistä.
Kysyn tätä koska kaikkien kavereiden elämä on niin loisteliasta, ja mä oon tyytyväinen tähän ilman kivihuviloita Sipoossa, huvijahteja tai täydellisiä ydinperheitä. Olisitteko te?
ap
Vielä jos itse rakastat miestäsi ja lapsiasi, niin mitäpä sitä muuta tarvitseekaan? :)
Itselläni on sellainen tilanne, että lapsia on tällä hetkellä vielä vain yksi, mutta vuodenvaihteessa sitten yksi 1v7kk ja vastasyntynyt, elämme täydellisen ja hyvin väsyttävän talon peruskorjauksen/remontin keskellä, palkkani ei ole paljoa sinua suurempi, eikä mieskään mielettömiä tienaa. Kotikeskeisiä olemme mekin, vähän materialisteja, mutta kuitenkin kaikista eniten arvostamme perhettä ja yhdessäoloa. Mutta voin kertoa, että kaiken väsymyksen ja jonkinasteisten raha- yms.huolien keskellä olen ennenkaikkea onnellinen. Sillä minulla on nyt kaikki mistä olen haaveillutkin - rakas mies, rakas lapsi, oma koti (joskin velkarahalla ostettu eikä millään lailla vielä valmis), hyvä terveys ja ammatti alalla josta olen lapsesta asti haaveillut. :)
velat eivät siis ole henkilökohtaisia.
tuo miehen firman asia, jotta jatkossakin kaikki hyvin?
Raha ei kuitenkaan merkkaa mitään, jos on rakkautta ja voitte hyvin - se on fakta.
Vielä jos itse rakastat miestäsi ja lapsiasi, niin mitäpä sitä muuta tarvitseekaan? :) Itselläni on sellainen tilanne, että lapsia on tällä hetkellä vielä vain yksi, mutta vuodenvaihteessa sitten yksi 1v7kk ja vastasyntynyt, elämme täydellisen ja hyvin väsyttävän talon peruskorjauksen/remontin keskellä, palkkani ei ole paljoa sinua suurempi, eikä mieskään mielettömiä tienaa. Kotikeskeisiä olemme mekin, vähän materialisteja, mutta kuitenkin kaikista eniten arvostamme perhettä ja yhdessäoloa. Mutta voin kertoa, että kaiken väsymyksen ja jonkinasteisten raha- yms.huolien keskellä olen ennenkaikkea onnellinen. Sillä minulla on nyt kaikki mistä olen haaveillutkin - rakas mies, rakas lapsi, oma koti (joskin velkarahalla ostettu eikä millään lailla vielä valmis), hyvä terveys ja ammatti alalla josta olen lapsesta asti haaveillut. :)
En kestäisi taloudellista epävarmuutta varsinkaan, jos se olisi noin todennäköistä.
En pitäisi myöskään siitä, että olisin eronnut (vaikka syystäkin.) Haluan pitää kiinni ydinperheestäni, varsinkin kun elämämme toimii ihan kivasti.
Toki suhteestanne tykkäisin minäkin.
Mikäs sen ihanempaa kuin omat lapset ja rakastava mies =)Raha ei tuo onnea.
Itsellänikin lapsia edellisestä ja nykyisestä liitosta. Ikävä kyllä minun kohdallani tämä toinenkin liitto on päättymässä eroon =(
Nautitaan omistamme eikä kadehdita muiden huolia ;-)
Kiitti tästä, mun tarvitsi vain kuulla että näillä eväilläkin voi olla onnellinen. Hitto, mulla on mahtava mies joka hyväksyy mut ja lapset virheinemme, ja ollaan ainakin suurinpiirtein terveitä kaikki.
Kiitti perspektiivistä teille!
Ja te jotka rahahuoliamme päivittelitte, laskut ja lainat saadaan maksettua nyt ja tulevaisuudessa, mitäs sitten vaikka ei etelään päästäkään? Ja mikä on pahi nta jos firma menee konkkaan? Kolaus ylpeydelle ja päivätyö? Eiköhän noista selvitä.
ap
mieheeni, hyviin väleihin exän kanssa (edellyttäen, että exä asuu parin kilometrin säteellä), siihen, että olen tyytyväinen työhöni ja siihen, että molemmilla on puolisolla on sama arvojärjestys.
En olisi tyytyväinen taloon enkä autoon, en halua ikinä kumpaakaan. Firma luultavasti vaatii paljon aikaa ja sitoutumista ohi kiinteiden työaikojen, joten se luultavasti ahdistaisi. Ja jos saisin valita, olisi tietty vain yksi mies kuvioissa, mutta toisaalta nykypäivänä hyvät välit exään on jo plussan puolella. :)
Perhe-elämän sujuvuus ja aitous on kuitenkin kaiken a ja ö. Kaikilla meistä on omat lähtökohtansa ja sinäkin olet rakentanut hyvän ja toimivan elämän erosta ja esikoisen ongelmista huolimatta - hattua voit nostaa itsellesi. Nauti siis onnellisista hetkistäsi pienten lastesi ja rakastavan miehesi kanssa, älä niistä tutuista murehdi, siellä prameiden seinien sisällä voi asustaa vaikka mitä virtahepoja.
ehkä sitten voisin auttaa