Kuljettaisitko sellaista lapsesi kaveria kouluun sadepäivinä jonka

Typeräähän se on olla kiittämättä, mutta on ehkä turhan pikkusieluista jättää auttamatta lasta vain sen vuoksi.

Lapset kiittävät, vanhemmilta en kiitosta kaipaa. Minähän sen valinnan teen olla ystävällinen, ei siitä pidä moneen kertaan kiitellä. Ei meillä mies soittele töihin ja kiittele työkaveria siitä, että tarjosi minulle kahvipullaa.

Ja kun pieni koululainen kyseessä niin minusta vanhemmat voisi oikeasti joskus kiittää kun nähdään.

ap

Hyvä kolmonen, just samalla tavalla näen asian. Ihmettelen yleensäkin tätä kiitollisuuden vaatimusta. Jos palvelus ei kuitenkaan mikään iso ole ja lapsi saa siitä hyvän mielen, riittää se kyllä itsellenikin hyvän mielen aiheuttajaksi.

Minä en erikseen pojan kaverin äidille soittele ja kiittele kyydistä. Olen kyllä sanonut pojalle että toivottavasti muistaa aina kiittää kyydistä. Samoin kun minä kuljetan lapsia, niin toivon että lapsi itse kiittää, vanhemmilta en kiitosta odota.



Meillä tosin vielä sellainen tilanne, että oma poika tykkäisi kävellä/pyöräillä kouluun lähes kelillä kuin kelillä, kun matkaa ei ole kuin reilu kilometri. Kaveri on vaan aika sohvaperuna, joka nukkuu aamuisin liian pitkään ja vanhempansa sitten vie autolla. POika ei viitsi yksin kävellä, mutta pyörällä saattaa mennä yksinkin, jotta ei tarvitse kävellä kotiin, kun sitä paluu kyytiä ei kuitenkaan aina ole. Itsekin olen sitä mieltä että autolla mennään vain, jos on jokin muu perusteltu syy kuin sää.

"Ja kun pieni koululainen kyseessä niin minusta vanhemmat voisi oikeasti joskus kiittää kun nähdään. ap"



Tottahan tuokin, mutta mitäs jos asia ei olekaan niin että vanhemmat tietoisesti jättäisivät kiittämättä? Luulenpa että hajamielisyyttään tai huomaamattomuuttaan itse kukanenkin tulee tehneeksi/jättää tekemättä elämässään tuommoisia juttuja, joita jollakin osapuolella on aihetta ihmetellä. Aika armotonta heti ajatella pahimmin päin, eikö voisi ajatella jo etukäteen anteeksi antavasti lapsen vanhemmista, että ehkä heillä on sen verran muita mietittäviä asioita, että eivät vain ole huomanneet kiitellä?

niin pieni sana kuin KIITOS? Eikö se kuulu jo alkeellisimpiinkin käytöstapoihin?

Ei se mulle nyt niin kauhean suurta iloa tuota että sitä lasta kuskaan. Velvollisuudesta otan kun en viitsi antaa kaatosateessa mennä jos kerran autoon mahtuu.

En ymmärrä siksi kun itse aina haluan kiittää jos joku auttaa. Ei sitä sataan kertaan tarvi kiittää ja lahjoa mutta kun sanoo nyt edes kerran kiitos niin huomaa että toinen edes arvostaa sitä saamaansa apua.

Mielelläni autan ihmisiä mutta epäkiitollisia moukkia en halua auttaa.

ap

Mutta ei ole minusta liikaa vaadittu, että nähdessä sanotaan, että kiitos kun kyyditset.



Mutta kyllä se 'kiitos' on yllättävän monelle ylivoimaisen vaikea sana.

ap

Voi jeesus näitä hurskastelijoita.

Omille lapsilleni ei ole tuottanut mitään vaikeuksia kulkea itse reilun 1,5 km:n koulumatkaa niin kaatosateessa kuin paukkupakkasessa. En näe, että minulla olisi velvollisuutta ruveta kiittelemään, jos jonkun heidän kaverinsa äiti rupeaisi lapsiani autolla kyyditsemään, koska en näe koko kyyditsemiselle mitään tarvetta. Tietenkin olen lapsille opettanut, että on kohteliasta aina kyydin jälkeen kiittää.



Tilanne on toki eri, jos kysymys on noin 3 km:n koulumatkasta tai pitemmästä.

ja paljon olen kuljettanutkin. Jotkut lapset kiittävät, jotkut eivät. Vanhemmat eivät ole koskaan kiittäneet. En tosin minäkään ole erikseen vanhemmille soitellut ja kiitellyt jos omani ovat joskus kyydissä päässeet. Terottanut olen omilleni, että heidän pitää aina kiittää, jos jonkun kyydissä pääsevät. Vähän hassua minusta vanhempien moisista soitella ja kiitellä erikseen. Jos johonkin uimahalliin tai huvipuistoon tms. on kaverin perhe lapseni hakenut mukaan, olen toki minäkin kiittänyt.

En näe, että minulla olisi velvollisuutta ruveta kiittelemään, jos jonkun heidän kaverinsa äiti rupeaisi lapsiani autolla kyyditsemään, koska en näe koko kyyditsemiselle mitään tarvetta.

Hitto että onkin vaikea sana! Ja rasittavaa, kun pitää huulia liikutella vaivaisen kuuden kirjaimen takia, kun ei ole edes tarvetta kyydille.

Kyllä ihmiset on sitten vaativia!

Aikanaan kun menin asiakaspalveluhommiin, hämmästelin sitä, kuinka paljon on niitä, jotka eivät viitsi sanoa myyjälle kiitos. En vain tullut ajatelleeksi, että se on näin vaivalloista! Mitäpä sitä myyjääkään kiittämään. Työtäänhän se vaan tekee.

etteivät vanhemmat edes tiedä, että lapsi on toisinaan saanut kyydin? Vai oletko ihan varma, että lapsi on luvan kysynyt? Lapset eivät kokemukseni mukaan välttämättä illalla muista kertoa, jos ovat jonkun kyydissä päässeet.

En näe, että minulla olisi velvollisuutta ruveta kiittelemään, jos jonkun heidän kaverinsa äiti rupeaisi lapsiani autolla kyyditsemään, koska en näe koko kyyditsemiselle mitään tarvetta.

Hitto että onkin vaikea sana! Ja rasittavaa, kun pitää huulia liikutella vaivaisen kuuden kirjaimen takia, kun ei ole edes tarvetta kyydille. Kyllä ihmiset on sitten vaativia! Aikanaan kun menin asiakaspalveluhommiin, hämmästelin sitä, kuinka paljon on niitä, jotka eivät viitsi sanoa myyjälle kiitos. En vain tullut ajatelleeksi, että se on näin vaivalloista! Mitäpä sitä myyjääkään kiittämään. Työtäänhän se vaan tekee.

Ja myyjähän saa siitä vielä palkkaakin!! Saisikin itse asiassa se myyjä kiittää, että saa siinä istua ja minun kustannuksellani tienata!

t. asiakaspalvelija, joka on juuri tuollaisen repliikin saanut kuulla =)

Aikanaan kun menin asiakaspalveluhommiin, hämmästelin sitä, kuinka paljon on niitä, jotka eivät viitsi sanoa myyjälle kiitos. En vain tullut ajatelleeksi, että se on näin vaivalloista! Mitäpä sitä myyjääkään kiittämään. Työtäänhän se vaan tekee.

niin minun pitäisi sitten seuraavan kerran myyjän nähdessäni kiitellä häntä siitä, että hän palveli lastani. Se ei siis riittäisi, että lapseni itse kiitti myyjää silloin, kun sai palvelua.