Onko järjetöntä tehdä lapset näin nuorena?

Vierailija:

sain esikoiseni 21-vuotiaana ja olen nyt 23 ja toista lasta alkaisi kovasti tehdä mieli yrittää.

Olenko tekemässä mielestänne suuren virheen? ;P

niin sit varmaan kannattaa harkita! Siis mikä sua nyt siinä ihmetyttää?

Minä aloitin vasta kolmenkympin kieppeillä ja kaduttaa, että tulikin lykättyä!! Olet jo melko vapaa alle 40-vuotiaana, kun minä vasta saattelen lapsiani eskariin ja koulutielle.



Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... :-)

tämä olikin hieman leikkimielisesti esitetty kysymys. Sitä vähän suunnittelinkin että jos nyt tekisi toisen lapsen ja sitten pitäisi pidemmän tauon, voisi vielä sitten kolmekymppisenä tehdä iltatähden :P tai vaikka kaksi :D



ap

Lapsia ei tosiaankaan tehdä, vaan saadaan, jos saadaan.



-lapseton-

Vierailija:

Lapsia ei tosiaankaan tehdä, vaan saadaan, jos saadaan.

-lapseton-

Nro 5 tarkoitti varmaankin sitä, että on " vapaa" menemään ja reissaamaan ym. Lapset eivät vaadi 24h/vrk läsnäoloa ja hoitoa, koska ovat silloin jo niin isoja (täysi-ikäisiä, omissa kodeissaan asuvia jne.)

Siis itse myös lapseton.

ei nitä lapsia myöskään saada jos ei niitä ensin tehdä. me emme ole kärsineet lapsettomuudesta, olemme todellakin ne tehneet.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että ihminen ei kehittyisi jokaisena päivänä. Samoin taloudellisia resursseja on ihan erilailla vanhempana, vaikka raha nyt varsinaisesti ratkaisekaan. Toisaalta kiva se on lapsenkin asua hyvässä ympäristössä ja matkustaa turvallisella autolla.



Jos joku hehkuttaa nelikymppisen vapautta, niin sitten taas ne kotiin sidotut ovat yleensä saaneet olla vapaita nuorena. Sekin on makuasia haluaako bilettää kaksikymppisenä vai nelikymppisenä.

Eli olen 22 ja ensimmäinen lapsemme on 3-vuotias.

Hän oli erittäin toivottu ja harkittu nuoresta iästäni huolimatta ja nyt odotan yrittämän jälkeen toista lasta.

Mies on minua himppusen vanhempi eli 27, ja koin silloin ekan kohdalla olevani valmis perheen äidin vastuuseen.

Nuorena jaksaa hyvin ja työuraa voi alkaa luomaan lasten hieman vartuttua, opiskelut olen suorittanut ja työkokemustakin onneksi löytyy.. =)



Mukavaa syksyä ap ja kaikki muut hyvät äidit - olittepa missä iässä tahansa! =)

Huvitti vähän tuollainen vihjaus.



Nimim. omakotitalo ja farmariauto

Ja sit ikävä kyllä kun sen lapsen hankinnan jättää jostain syystä 35-40 vuotiaaks ni sepä ei sit ookkaan enää itsestäänselvyys et niit tulee enää ainakaa helposti.

ja lähes nelikymppisenä pari. Koko elämä olisi pikkulapsiaikaa (joka niin ihanaa kuin se onkin, on välillä niin uuvuttavaa ettei niitä kestäisi kahta). Minä olen tehnyt pari nyt, 22-vuotiaana ja teen vielä pari lähivuosina, mutta sitten se jää siihen. Ja _teen_ lapset. Kummatkin lapset on saaneet alkunsa ensiyrittämällä.

ja tämä tarkoittaa myös sitä että ne jotka ei vauvaa halua, huolehtivat ehkäisystä tai jos vahinko tapahtuu se taphtuu ja päätös on jokaisen oma asia.Eli keskeyttääkö vai antaako vauvan adoptioon vai pitääkö sitten kuitenkin lapsen ja kantaa vastuun(edellyttää tukiverkostoa) Itse olin 19 vuotias kun meille toivottuna suotiin esikoinen, nyt olen 30 ja lapsia on jo useampi ;)

Toki poikkeuksia on ja ei ne kaikki vanhatkaan ole " vakavaraisia" . Sinänsä raha nyt on pikkujuttu.



Enemmänkin korostaisin sitä, että elämänkokemus on arvokasta pääomaa siirrettäväksi lapselle. Kyllä minä ainakin olen nyt paljon viisaampi kuin 25-vuotiaana, saati sitten 20-vuotiaana. Toki joku voi olla aina typerä ja toinen varhaisviisas. Mutta se varhaisviisaskin on varmasti aina vaan viisaampi iän myötä. Itselläni on yksi lapsi saatu 22-vuotiaana ja sitten toinen " sarja" 30-35. Kyllä olen parempi äiti kuin nuorempana. En ollut huono silloinkaan, mutta tottakai elämä on minua koulinut ja järkeistänyt. Mielestäni minulla on nyt enemmän annettavaa kuin aikaisemmin.

Toisen/toisten aika on nyt kun olen 31v. Nyt hirvittää kun kattoo 19v serkkuani, vaikea olisi häntä kuvitella äidiksi.. hyvin silti selvittiin, välillä oli kyllä tosi rankkaa. Sossun luukullakin käytiin. Silti esikoisesta on kasvanut ihan mukava pakkaus.

Tulevaan vauva aikaan sitä osaa suhtautua vähän eri tavalla, enää ei ole mikään terve näyttää että pärjään äitinä, se oli niitä nuoruuden ongelmia. Elämä on muutenkin rauhoittunut ja vauvan hyvä tulla tähän elämän vaiheeseen.

Mun kaveri on 18, sai ekan 16 -vuotiaana ja tokan 18 -vuotiaana. Hyvin on pärjännyt, tosin isä on jo 22.



Minä sain esikoisen 20 -vuotiaana ja nyt 21 -vuotiaana on jo toinen tulossa, eikä ensimmäinen ole vielä vuottakaan ;) Ei tää minusta hullua ole, hullumpaa on tehdä lapset päälle kolmikymppisenä...

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että ihminen ei kehittyisi jokaisena päivänä. Samoin taloudellisia resursseja on ihan erilailla vanhempana, vaikka raha nyt varsinaisesti ratkaisekaan. Toisaalta kiva se on lapsenkin asua hyvässä ympäristössä ja matkustaa turvallisella autolla.



Olen samaa mieltä että kehitymme joka päivä. Minä olen 20 ja mieheni 25, meillä on oma asunto pienen maalaiskylän keskustassa, koulu on vieressä. Täällä autot antavat tietä jalankulkijoille ja kaupankassat kyselevät kuulumisia :) Olemme mieheni kanssa onnellisia ja rakastamme toisiamme emmekä todellakaan kaipaa mitään elämää suurempaa, meille riittää tämä arki ja toisemme, haluamme harmaantua yhdessä :) Meillä on kaksi viikkoa " vanha" farmari, ja kyllä, turvaistuimet on takapenkillä selkä menosuuntaan päin ja varmasti oikein asennettu. Minä olen kotona kunnes lapsemme täyttävät kumpikin 3 vuotta. He saavat kuulla joka päivä, kuinka rakastamme heitä ja olemme ylpeitä heistä. Lapsemme ovat meille kaikki kaikessa, emme juokse baareissa, emme tupakoi. Lapsillamme on kahdet nuorehkot isovanhemmat, jotka ovat todella kiinnostuneita heistä ja aina valmiina ottamaan heidät luokseen. Lapsemme tietävät varmasti että ukit ja mummot, kuten muutkin sukulaiset, välittävät heistä. Lapsiltamme ei varmasti puutu mitään, säästämme ennemmin omista esim. vaatteista kuin lasten ruoista ja tarvikkeista.

Kuinka monella nelikymppisellä on näin? Me voimme varmasti tarjota ihan saman, kuin 20 vuotta meistä vanhemmat vanhemmat.

Ei se ole se ikä vaan ne elämän arvot....



Jos joku hehkuttaa nelikymppisen vapautta, niin sitten taas ne kotiin sidotut ovat yleensä saaneet olla vapaita nuorena. Sekin on makuasia haluaako bilettää kaksikymppisenä vai nelikymppisenä.



Emme todellakaan halua nolata lapsiamme juoksemalla baareissa nelikymppisinäkään.... Itse häpeäisin, jos oma 45-vuotias äitini juoksisi ulkona peet olalla :(

nyt aloitamme toisen yrittämisen, olen 22v.

En koe itseäni mitenkään nuoreksi.





toimitusjohtajan vaimo