Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa niin että kuristun ://
10.08.2010 |
Hain aikoinani, 15v lapsena, alalle joka ei ole enää vuosiin tuntunut omalta eikä työssäni ole minkäänlaista mielekkyyttä.
Nyt ikää jo 34v ja olen ihan ulalla, mihinkään opiskeluunkaan ei olisi intoa ja eipä kyllä varaakaan.
Vakituista työpaikkaakaan ei ole, tuntuu että olen aivan tuuliajolla ja pihalla, ahdistaa aivan helvetin paljon:(((
Kiroan äitini ja kotioloni alimpaan helvettiin, äiti suorastaan pakotti hakemaan "kunhan nyt jnnekin" ja piti kauheaa kiirettä muutenkin itsenäistymiseni kanssa, muutin kotoa 17½v iässä ja 15v-17 iässä maksoin jo vuokraakin äidille.
Kommentit (16)
ja turha marista etenkin jos sua ei mikään koulutus kiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Olen opiskellut alaa, joka silloin tuntui omalta, mutta jolla ei töitä ole - tai jos on, niin ilmaiseksi pitäisi tehdä. Minua ei häätänyt äitini, mutta lastensuojelu kyllä sanoi ollessani 17, että mitä pikemmin hankkiudun omilleni, sen parempi. Lähdin pian täytettyäni 18, opiskelin sitä ja tätä ja tein harvakseltaan hanttihommia.
Pitäisi muka uskaltaa päästää irti nykyisestä ja etsiä sitä omaa. Milläs päästät, kun ulosottomies on oven takana aika äkkiä, jos ei maksa laskujaan. Opintolainaakin on. Sitä on ollut ihan helvetin ihana lyhentää sairaspäivärahoista ja työttömyyskorvauksista ja huonoa vitsiä muistuttavista ansiotuloista. Moiset itsensäetsimiset taitavat olla hyväosaisten romantiikkaa, mahdollista niille joilla on jotakin entuudestaan tai ainakin riittävän hyvätuloinen puoliso.
Itselläni masennus on vienyt keskittymiskyvystä ja oppimiskyvystä aika paljon. Ja kuitenkin jokin kurja kunnianhimo elää minussa. Ei ota mieli uskoakseen, että juuri minun on tyytyminen likaisiin, huonostipalkattuihin ulkotöihin ja pätkätyösuhteisiin.
Voisin varmaan ihan itse vaikuttaa asiaan. Minusta paras vaihtoehto olisi tehdä kunnon rikos (mihin en ketään kehota!), joka kohdistuisi johonkuhun törkeän rikkaaseen, ja hankkia niillä varoilla itselleni ammatti, jolla ansaitsee edes keskinkertaisesti, ja jossa edes joskus saisi kokea olevansa alalla, jossa on lahjakas ja pärjää.
kotitaustat epävakaita, ei ihminen tuosta vaan sössi asioitaan. Mutta työttömät pääsee nyt työttömyystuella opiskelemaan, jos vain kouluun pääsee muuten.
kotitaustat epävakaita, ei ihminen tuosta vaan sössi asioitaan. Mutta työttömät pääsee nyt työttömyystuella opiskelemaan, jos vain kouluun pääsee muuten.
Elämä ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin moni kultalusikka peräreiässä syntynyt kuvittelee sen olevan...
Mulla on koulu- ja työasiat kunnossa, mutta mikään muu ei sitten olekaan. Itsellä krooninen autoimmuunisairaus, joka viemässä dialyysiin. Miehellä diagnosoitiin vuosien oireilun jälkeen nivelpsori, lääkityksestä huolimatta kävely takkuaa ja kivut vievät yöunet. Ja niin, emme saaneet lapsiakaan vaikka niitä kauan toivoimme.
Pikkaisen kannattaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, ja miettiä mistä kannattaa ahdistua. Asioista, joille voi tehdä jotain, ei kannata ahdistua vaan tehdä niille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotitaustat epävakaita, ei ihminen tuosta vaan sössi asioitaan. Mutta työttömät pääsee nyt työttömyystuella opiskelemaan, jos vain kouluun pääsee muuten.
Elämä ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin moni kultalusikka peräreiässä syntynyt kuvittelee sen olevan...
sekö oikeuttaa häiriköinnin tai rikokset? Heh, eipä tipu sympatiaa...
Näen punaista ihmisistä jotka kokevat olevands aoikeutettuja arvottamaan syitä mistä kukin ahdistuu, suree tai mitä tahansa.
AINA on olemassa ihmisiä joilla asiat huonommin kuin itsellä, mutta sellaista se elämä on eikä se että jollakulla on asiat huonommin lohduta tai auta tippaakaan eikä todellakaan poista sitä mitä itse kokee ja tuntee.
sinun tyyliisi vastaten; älä murehdi tuollaisia, minulla on ollut teini-ikäisestä krooninen jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus ja äitini oli vasta 47v kuollessaan vakavaan sairauteen.
Siihen nähden sinun asiasi ovat loistavasti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitäkin maksetaan vain oliko se 2-4kk ajan?!!
Mihin ammattiin valmistuu 2-4 kuukaudessa?
että aikuiskoulutustuki muuttuu/muuttui juuri suuruudeltaan? Olikos se työmarkkinatuen tms. suuruinen nyt.
Tai aina voi mennä oppisopimuskoulutukseen jolloin saa palkkaa samalla kun opiskelee eikä tarvitse edes paljoa koulun penkillä istua.
Nyt ap kartoitat kaikki mahdollisuudet jolla voit muuttaa nuo asiat elämässäsi jotka ahdistavat ja joille voit itse jotain tehdä. Valitettavasti asiat eivät ahdistumalla parane.
Tsemppiä elämänmuutokseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteessa lapsettomuuteen ja vakaviin sairauksiin perheessä ovat ahdistuksen suhteen suunnilleen samaa tasoa kuin murehtia katkennutta rakennekynttä.
Ei millään pahalla mutta silti. Mene kouluun ja valmistu ammattiin, äläkä täällä valita.
sitäkin maksetaan vain oliko se 2-4kk ajan?!!
Mihin ammattiin valmistuu 2-4 kuukaudessa?
opiskelu eli työkkärin rahalla opiskelu kuluttaa sitä 500 päivää, jos nyt tästä tuesta puhut. Eli, kun 500pv loppuu niin loppuu tuo tukikin opintoihin kokonaan. Ainakin näin minä olen käsittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla olisi koulutodistusten puolesta ollut rahkeita vaikka mihin, mutta tein lukion jälkeen vääriä valintoja. Nyt olen 36-vuotias, väärällä alalla kituuttava, työuupumuksen ja masennuksenkin läpikäynyt pätkätyöläinen.
voitte keskustella niistä muualla, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrä, miten raha voi olla este opiskelulle.
Kenelläkään tutuistani ei opintotuki lisineen riitä kuin ehkä vuokraan. Kaikki muu kustannetaan käymällä töissä lukukausina osa-aikaisesti ja kesällä täysiaikaisesti. Ei ole mitään taivaanarkkua, josta ihmisille putoaisi täysi ylläpito opiskeluajaksi, eikä se kuitenkaan estä ketään opiskelemasta, joillakuilla on lapsiakin.
Kyllä ap:n suurin este opiskelulle on korvien välissä. Opiskeluaika on kituutusta ja that's it. Jos sitä ei halua, niin sitten voi mennä johonkin hanttiduuniin. Palkka on sitten vasta hyvä, kun valmistuu, ja suurin osa ymmärtää tämän.
itsenäistyttyäsi. Nyt lopetat valittamisen ja mietit, että mitä haluat. Haluatko tehdä paskalta tuntuvaa työtä vai jotain muuta? Jos sulla ei 34-vuotiaanakaan ole mitään haluja mihinkään, niin miksi syytät äitiäsi siitä, että pakotti ylipäänsä jonnekin hakemaan? Valtio kyllä tukee opiskelua, joten varaa pitäisi olla.
Mulla taas äiti piti kynsin hampain kiinni musta ja pääsin vasta 19-vuotiaana muuttamaan kotoa. (Olin ollut vanhempieni tahdosta muutaman vuoden kotona tekemättä yhtään mitään.) Menneet pitää vaan unohtaa ja elää tätä päivää. On täysin turha murehtia jotain 30 vuoden takaisia asioita, kun niihin ei voi enää vaikuttaa.
Sama juttu. Olen opiskellut alaa, joka silloin tuntui omalta, mutta jolla ei töitä ole - tai jos on, niin ilmaiseksi pitäisi tehdä. Minua ei häätänyt äitini, mutta lastensuojelu kyllä sanoi ollessani 17, että mitä pikemmin hankkiudun omilleni, sen parempi. Lähdin pian täytettyäni 18, opiskelin sitä ja tätä ja tein harvakseltaan hanttihommia.
Pitäisi muka uskaltaa päästää irti nykyisestä ja etsiä sitä omaa. Milläs päästät, kun ulosottomies on oven takana aika äkkiä, jos ei maksa laskujaan. Opintolainaakin on. Sitä on ollut ihan helvetin ihana lyhentää sairaspäivärahoista ja työttömyyskorvauksista ja huonoa vitsiä muistuttavista ansiotuloista. Moiset itsensäetsimiset taitavat olla hyväosaisten romantiikkaa, mahdollista niille joilla on jotakin entuudestaan tai ainakin riittävän hyvätuloinen puoliso.
Itselläni masennus on vienyt keskittymiskyvystä ja oppimiskyvystä aika paljon. Ja kuitenkin jokin kurja kunnianhimo elää minussa. Ei ota mieli uskoakseen, että juuri minun on tyytyminen likaisiin, huonostipalkattuihin ulkotöihin ja pätkätyösuhteisiin.
Voisin varmaan ihan itse vaikuttaa asiaan. Minusta paras vaihtoehto olisi tehdä kunnon rikos (mihin en ketään kehota!), joka kohdistuisi johonkuhun törkeän rikkaaseen, ja hankkia niillä varoilla itselleni ammatti, jolla ansaitsee edes keskinkertaisesti, ja jossa edes joskus saisi kokea olevansa alalla, jossa on lahjakas ja pärjää.