Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut valopäät taivastelevat ääneen toisten lasten pituutta tai lyhyyttä??
10.08.2010 |
On ruvennut kyllästyttämään, kun tokaluokkalainen tyttö saa vähän väliä kuulla aikuisten suusta ällistelyä pituudestaan:
"Ohoh, oletpa sä KAMALAN pitkä!"
"Olet varmasti luokkasi pisin, etkö olekin?"
" Siis TÄH, sähän olet PÄÄTÄ PITEMPI kuin meidän Pekka!"
""Kylläpä muuten teidän Maija onkin TO-SI PIT-KÄ!"
Miksi jokaisen ei voi antaa rauhassa olla sen kokoinen kuin on?? Enkä oikein edes tajua noita kommentteja - ei tyttöni nyt mitenkään poikkeuksellisen pitkä ole (137 cm). Luokalla on muita samanpituisia ja pitempiäkin.
Tällaiset kommentit voivat jäädä ikävästi soimaan lapsen korviin aina aikuisikään saakka. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä ääneen taivastelemaan, että onpa teidän mukula pitkä/lyhyt/lihava/laiha.
Kommentit (35)
Poikani oli murrosikään asti kaksi vuotta ikäisiään lyhyempi (siis 9-vuotiaana ekaluokkalaisten pituinen jne.)Hän tuli kasvussaan vähän värssyä jäljessä.
Opin hyyyyvin varhaisessa vaiheessa seuraavan keskustelun.
- Minkä ikäinen on poikasi?
- Hän on x-vuotta ja kylllä hän on ikäisiään pienikokoisempi.
Näin kuittasin asian, ennen kuin kukaan ehti kommentoimaan mitenkään. Helppoa. Näin ei kukaan pahoittanut mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelee helteitä, pakkasia ja ukkosia?
Miettii maidon hintakehitystä?
Keskustelee Kanervan tekstareista ja Vanhasen uuniperunoista?
Juoruaa naapurin virikehoidosta?
Päivittää kampaajalla Aitolehden perheen viimeisimmät käänteet?
Mutta MISSÄ ON DZEIDZEI?
mikä tuossa nyt on kamalaa? Miten nuo kommentit jää soimaan korviin? Minkäs sille voi että on pitkä? Eihän tuo mitään haukkumista tai moittimista ole.
Kokemuksesta voin sanoa, että se alkaa jossain vaiheessa ottamaan kupoliin, kun ikänsä saa kuunnella toisten ihmettelyä siitä, kun "on NIIIIN pieni!"
Nyt sitten saan kuunnella sitä, kuinka "kamalan" ja "kauhean" pieniä lapsetkin meillä on. Ei ne nyt mielestäni ole niiiin pieniä, että siinä mitään ihmeellistä olisi..
Mutta ilmeisesti sitä on vaan sitten hyväksyttävää kauhistella toisten lyhyyttä ihan vaikka kauppajonossa.
Voin sanoa, että ei kuulosta ekaluokkalaisen pojan mielestä kivalle, kun joku vieras täti kommentoi kassalla, että "ohhoh, oletpas sinä pieni ekalaiseksi", kun ensin itse kysyy ikää lapselta.. :(
Sen sata kertaa olen kyllä kuullut, kun lapset on vähän lyhyitä ikäisekseen..Joo, niin on. Entä sitten? Voinko minäkin arvostella sitten suoraan kauhistelijan takamuksen leveyttä, tai vaikkapa kampausta? Eikö se ole yhtä sallittua?
Kyllähän sen arvostelun jossain vaiheessa oppii suodattamaan, mutta eikö aikuisilla ihmisillä ole mitään häpyä?
mikä tuossa nyt on kamalaa? Miten nuo kommentit jää soimaan korviin? Minkäs sille voi että on pitkä? Eihän tuo mitään haukkumista tai moittimista ole.
"Voi kauheeta, että onkin pieni 1-vuotiaaksi", tai "oletpas sinä kamalan pieni ekaluokkalaiseksi" on ihan ok?
Kyllä se lapsen mielestä on vähän outoa, miksi hänen kokonsa on kauheaa, tai kamalaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pituuden kommentointi on arvostelua? Ja kyllähän niitä hiuksiakin kommentoidaan aika usein, eikä siinäkään ole mitään pahaa. Samoin voi kommentoida vaikka sitä toisen takamusta, jos se on positiivista. Tai jos joku on tullut etelänlomalta hänelle kommentoidaan, että oletpas saanut väriä.
Jos sitten taas puhutaan lihavuudesta ja kampausta haukutaan rumaksi, se ei ole suotavaa, mutta lapsen pituus ei ole mitenkään rinnastettavissa näihin.
mikä tuossa nyt on kamalaa? Miten nuo kommentit jää soimaan korviin? Minkäs sille voi että on pitkä? Eihän tuo mitään haukkumista tai moittimista ole.
"Voi kauheeta, että onkin pieni 1-vuotiaaksi", tai "oletpas sinä kamalan pieni ekaluokkalaiseksi" on ihan ok? Kyllä se lapsen mielestä on vähän outoa, miksi hänen kokonsa on kauheaa, tai kamalaa..
En vain jaksanut kuunnella enää sitä taivastelua. Joku - älykkäämpi - sitten sanoikin minulle, että olet tainnut kuulla asiasta paljon ja joku sanoi, että ei hän yhtään sitä ajatellut. Koin itselle helpommaksi sanoa samaan syssyyn, että joo on se pieni, mutta kasvaa kiinni sitten murrosiässä.
Niin kuin kasvoikin. Ja tämä teini tuli juuri kotiin erään mainoksen koekuvauksista : D
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pituuden kommentointi on arvostelua? Ja kyllähän niitä hiuksiakin kommentoidaan aika usein, eikä siinäkään ole mitään pahaa. Samoin voi kommentoida vaikka sitä toisen takamusta, jos se on positiivista. Tai jos joku on tullut etelänlomalta hänelle kommentoidaan, että oletpas saanut väriä. Jos sitten taas puhutaan lihavuudesta ja kampausta haukutaan rumaksi, se ei ole suotavaa, mutta lapsen pituus ei ole mitenkään rinnastettavissa näihin.
Ruskettuneen väriä KEHUT tai takamuksen pienuutta IHAILET. Mutta pätkää tai honkkelia tenavaa TAIVASTELET JA PÄIVITTELET, että mitä ihmettä...??? Rusketukselle ihminen voi jotain, mutta pituudelleen, säärien pituudelle, huulien muodolle (nooh - aikuisena sitten) ei voi mitään. Ja jos ne poikkeavat valtavirrasta, koetaan, kuten sinä ajattelematon, että saat kommentoida asiaa miten lystät.
Tasapäistämiskulttuuri istuu joissain yksilöissä kiinni todella tiukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllähän noita "kamala" ja "kauhea"-sanoja käytetään ihan korvaamaan "tosi", "kovin" tai "todella" -sanat muissakin yhteyksissä. Se on puhekieltä, eikä välttämättä tarkoita että asiassa sinänsä olisi mitään kauheaa. Itse en tuota ilmaisua käytä, mutta en nyt tuollaisia jäisi märehtimäänkään. Ettekö ole koskaan kuullut esim, että puhutaan vaikka kamalan hyvästä todistuksesta, kauhean hyvästä tanssijasta jne. Miten noissa yhteyksissä voisi saada negatiivisen vaikutelman?
Minunkin lapsistani sanotaan usein, että heillä on erikoisen väriset hiukset (punertavat) ja pojalla vielä kiharat. En ole koskaan ajatellut, että sen huomioiminen ja mainitseminen olisi kauhistelua tai arvostelua. Olen vain ajatellut, että he selvästi poikkeavat muista ja asia on siksi mainitsemisen arvoinen.
Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso".
Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelee helteitä, pakkasia ja ukkosia?
Miettii maidon hintakehitystä?
Keskustelee Kanervan tekstareista ja Vanhasen uuniperunoista?
Juoruaa naapurin virikehoidosta?
Päivittää kampaajalla Aitolehden perheen viimeisimmät käänteet?Mutta MISSÄ ON DZEIDZEI?
mutta olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä. Meidän 5½ vuotias tyttö oli saanut päähänsä, että on LIIAN PITKÄ! Tuli kysymyksiä: Miksi minä olen LIIAN PITKÄ viisivuotiaaksi??? Ihan sama mulle, mitä kukakin miettii Vanhasen uuniperunoista, mutta lapselle ei ole kivaa selittää ettet sinä ole liian pitkä. Samalla tyttö keksi, että eskarissa istuu lattialla, kun on niin pitkä! JUST!
Onhan lapsi pitkä: 128cm ja aloitti tänään eskarissa. Mutta ensimmäinen kommentti liittyy yleensä aina pituuteen. Kun oltiin keväällä tutustumassa eskariin, niin (luultavasti) koulutettu hoitaja ensikommenteikseen lohkaisi: kylläpä sinä olet pitkä tyttö jo! V**tu haloo! Miten olisi ollut: Kivaa saada sinut tänne meidän eskariin?
Pituuteensa kun ei voi vaikuttaa itse mitenkään sitä joko on tai ei ole tai on sopivasti. Painoon ja käytökseensä tietysti voikin vaikuttaa. Meillä lapsi on vielä 21kg, joten hoikkuus edelleen korostaa varmaan sitä pituutta!
Tiedän, että se pituuskommentti lipsahtaa helposti ensimmäisenä suusta, mutta keväällä tapasin tutun, jonka tyttö oli toooosi pitkä ja sanoi olevansa kolmannella. Kommentoimatta tytön pituutta tai kokoa (joka oli ekana mielessä) kysyinkin, että joko se opiskelee jotain vierasta kieltä.
pituuden kommentointi on arvostelua? Ja kyllähän niitä hiuksiakin kommentoidaan aika usein, eikä siinäkään ole mitään pahaa. Samoin voi kommentoida vaikka sitä toisen takamusta, jos se on positiivista. Tai jos joku on tullut etelänlomalta hänelle kommentoidaan, että oletpas saanut väriä. Jos sitten taas puhutaan lihavuudesta ja kampausta haukutaan rumaksi, se ei ole suotavaa, mutta lapsen pituus ei ole mitenkään rinnastettavissa näihin.
Ruskettuneen väriä KEHUT tai takamuksen pienuutta IHAILET. Mutta pätkää tai honkkelia tenavaa TAIVASTELET JA PÄIVITTELET, että mitä ihmettä...??? Rusketukselle ihminen voi jotain, mutta pituudelleen, säärien pituudelle, huulien muodolle (nooh - aikuisena sitten) ei voi mitään. Ja jos ne poikkeavat valtavirrasta, koetaan, kuten sinä ajattelematon, että saat kommentoida asiaa miten lystät.
se pituuden kommentointi siis olisi automaattisesti päivittelyä tai taivastelua? Ja jos olisikin, niin onko se välttämättä negatiivista? Mistä johtuu tämä automaattinen oletus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kommentoi sun kullannuppujen hiuksia "kamalan punaisiksi" tai kauhean kihariksi".
Minunkin lapsistani sanotaan usein, että heillä on erikoisen väriset hiukset (punertavat) ja pojalla vielä kiharat. En ole koskaan ajatellut, että sen huomioiminen ja mainitseminen olisi kauhistelua tai arvostelua. Olen vain ajatellut, että he selvästi poikkeavat muista ja asia on siksi mainitsemisen arvoinen.
Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso". Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(
minun mielestäni on kyllä eri asia, jos joku ohimennen sanoo, että "oletpas pitkä tyttö" kuin jos joku akkalauma hyökkää kimppuun ja pällistelee ja sanoo "hui kun sä oot iso".
Jos joku kommentoi sun kullannuppujen hiuksia "kamalan punaisiksi" tai kauhean kihariksi".
Minunkin lapsistani sanotaan usein, että heillä on erikoisen väriset hiukset (punertavat) ja pojalla vielä kiharat. En ole koskaan ajatellut, että sen huomioiminen ja mainitseminen olisi kauhistelua tai arvostelua. Olen vain ajatellut, että he selvästi poikkeavat muista ja asia on siksi mainitsemisen arvoinen.
se kamala-sanako tässä nyt on pointtina vai? Tuossa jo aikaisemmin sanoin, että puhekielessä ei välttämättä tarkoiteta että asiassa olisi sinänsä kauheaa. Enkä itse asiassa ole edes huomannut, jos joku olisikin niin meidän lapsista sanonut. Ja tässä ketjussa (ainakin aloituksessa)puhuttiin myös ihan tavallisesta "oletpas pitkä tyttö" -kommenteista. Miksi ne kaikki pitää nyt ottaa niin vakavasti?
Ja ihan tiedoksi, en ole tietääkseni koskaan itse käyttänyt kauhea-sanaa tai muutenkaan kommentoinut toisten pituutta. Ihmettelen vain, miksi tuollaisesta kommentoinnista pitää ottaa itseensä, kun ei puhuta esim lihavuudesta tms negatiivisesta asiasta.
Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso". Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(
minun mielestäni on kyllä eri asia, jos joku ohimennen sanoo, että "oletpas pitkä tyttö" kuin jos joku akkalauma hyökkää kimppuun ja pällistelee ja sanoo "hui kun sä oot iso".
Joku asia voi olla arka paikka!
Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso". Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(
minun mielestäni on kyllä eri asia, jos joku ohimennen sanoo, että "oletpas pitkä tyttö" kuin jos joku akkalauma hyökkää kimppuun ja pällistelee ja sanoo "hui kun sä oot iso".
Joku asia voi olla arka paikka!
voi tietysti olla, en sitä sanokaan. Mutta en vain ymmärrä miksi tällaisesta asiasta meuhkataan, kun oikeasti välttämättä ei tarkoiteta pahaa. Etkö itse ole koskaan kommentoinut esim toisen hiuksia, rusketusta, pitkiä kynsiä tai vaikka silmien väriä?
Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso". Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(
minun mielestäni on kyllä eri asia, jos joku ohimennen sanoo, että "oletpas pitkä tyttö" kuin jos joku akkalauma hyökkää kimppuun ja pällistelee ja sanoo "hui kun sä oot iso".
Joku asia voi olla arka paikka!
voi tietysti olla, en sitä sanokaan. Mutta en vain ymmärrä miksi tällaisesta asiasta meuhkataan, kun oikeasti välttämättä ei tarkoiteta pahaa. Etkö itse ole koskaan kommentoinut esim toisen hiuksia, rusketusta, pitkiä kynsiä tai vaikka silmien väriä?
Ettekö ole tähän päivään asti oppineet, että sillä on väliä, miten asiat sanotaan. Sävy, eleet yms. vaikuttavat. Jos kauhistellaan jonkun kokoa (pieni tai iso), niin kyllähän se jättää traumat. Ei kai kukaan sano hiuksistaan, että hui kamala, että onpa sun tukka pitkä/lyhyt - ihan erilainen kuin meidän maijoilla, tai oletpa sä tumma/vaalea. Musta tuo pituus ja paino on kanssa sellaisia ulkonäköön liittyviä asioita, jotka kuuluu korrektiuden piiriin. Kokoa voi positiivisesti ihailla vaikka balettitunneilla, että oletpas siro ja tämä laji varmaan sopii sulle, kun kevyenä on niin helppo hyppiä. Tai sitten suunnata isokokoista lasta koripallon pariin tyyliin tämä laji sopii varmaan sinulle. Ei niin, että kuules, ei susta ikinään ole balettitanssijaksi, kun olet niin jättiläisnorsu. Ymmärtänette pointin? Positiivinen vahvistaminen kasvattaa itsetuntoa. Oliskos itsestäsi kiva kuulla joka päivä, että susta ei tule huippukokkia millään tai että kyllä olet urpo sairaanhoitaja.
Toisaalta lapsen pitäisi oppia ymmärtämään sekin, että ei ihan kaikkeen sovi eikä kaikessa ole hyvä, muuten on taas kamalaa määkijää jossain idolsissa itkemässä että äiti sanoi että olen niin hyvä laulussa.
On vaikeaa sanoa ihmisen ulkonäöstä tai ominaisuuksista mitään, jos ei tajua hienovaraisuudesta mitään. Valitettavasti sellaisia urpoja on. Jos ei välttämättä tarkoita mitään pahaa ja silti sanoo hölmöyksiä, tarkoittaa vain sitä, että ihminen on sosiaalisesti lahjaton.
onpas ilmoja pidellyt, mites on lomat, kappas onpa teidän kaisa pitkä, onkos aarokin saanut jo lippiksen, mites niken harrastus, vieläkö käy jalkapallossa, onko se sun miehes jo isyysvapaalla ollut...
Ei sen kummempaa yleensä.
Pienten lasten äidit (esikoisen) taas usein haluavat vertailla ja taustalla oleva kysymys on "onko meidän muru normaali".