Onko palstalla kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia?

Suomessa noiden arvojen (päätetyt) rajat on paljon "tiukemmat" kuin monissa muissa (länsi-)maissa. Esim. Ruotsissa suositeltu TSH-raja on kahden paikeilla. Suomessa lääkärit ovat tunnetusti myös usein vastahakoisia määräämään riittäviä lääkeannoksia.



On epäilty, että monet lievästi masentuneet naiset kärsivät todellisuudessa kilpparin vajaatoiminnasta, joka kuitenkaan ei tule diagnosoiduksi kun arvot ovat periaatteessa normaalit.



Itsellänikin on hyvin luultavasti ollut lievää vajaatoimintaa jo vuosia. Oireina mm. masentuneisuus ja selittämätön painonnousu.

Verikokeet otettiin aikoinaan ja lääkärin johtopäätös oli että vikaa ei ole.



Itse uskon että olen saattanut sairastaa jo tuolloin. En koskaan saanut nähdä labratuloksia, joten en tiedä onko niitä tulkittu liian tiukasti. Arvot ovat myös saattaneet näyttää normaaleilta, sillä koe otettiin keskellä päivää. Oikeasti kilpparitestit pitää ottaa aamulla ns. paastoarvona eli niin että sitä ennen ei syödä eikä juoda.



Jokunen vuosi sitten oireet pahenivat dramaattisesti ja hakeuduin uudelleen lääkäriin. Olin TODELLA huonossa kunnossa. Väsymys oli järkyttävää, nukahtelin kesken tekemisen. Olin myös erittäin masentunut. Minulla oli väsymyksen ja masennuksen lisäksi monia muitakin vajarin oireita, joten diagnoosi oli aika selvä. Tästä huolimatta lääkäri suhtautui tosi nihkeästi ("no voidaanhan me ne verikokeet ottaa jos kerran niin kovasti haluat...").



Kokeissa TSH oli n. 5 eli sama kuin ap:llä nyt.

Sain pienen lääkeannostuksen, joka kuitenkin paransi oloa vain vähän. Lääkäri ehdotti minulle masennuslääkitystä(lääkärin mielestä lääkitys oli riittävä heti, kun TSH oli alle 4,5, vaikka vielä tällöin voin erittäin huonosti ja olin työkyvytön)... Tappelin itselleni kuitenkin korkeamman annostuksen.



Nyt kun lääkeannos on riittävä, ei masennuksesta (tai muistakaan oireista) ole tietoakaan, eli se siitä. Pahoitteluja en lääkäriltä saanut(mielestäni pahoittelu olisi kyllä ollut ihan paikallaan; jouduin kuitenkin itse tekemään diagnoosin ja tappelemaan myös lääkityksen oikealle tasolle).



Elämänlaatuni on parantunut valtavasti. Mietin vain mitä olis käynyt jos en olisi jaksanut pitää puoliani... Olisikohan mulla edes näitä lapsia...? Gyneni tuossa nimittäin juuri totesi, että liian korkea (yli 1) TSH voi vaikeuttaa raskautumista merkittävästi...



Toivottavasti tästä on ap:lle jotain apua. Pointtini on siis se, että kannattaa oikeasti ottaa selvää asioista ja luottaa itseensä. Lääkärit eivät ole aina oikeassa ja kilpparisairauksien kohdalla Suomalaisten lääkärien tietämys on selvästi vähäistä.

Suomessa noiden arvojen (päätetyt) rajat on paljon "tiukemmat" kuin monissa muissa (länsi-)maissa. Esim. Ruotsissa suositeltu TSH-raja on kahden paikeilla. Suomessa lääkärit ovat tunnetusti myös usein vastahakoisia määräämään riittäviä lääkeannoksia.

Itsellänikin on hyvin luultavasti ollut lievää vajaatoimintaa jo vuosia. Oireina mm. masentuneisuus ja selittämätön painonnousu.

Verikokeet otettiin aikoinaan ja lääkärin johtopäätös oli että vikaa ei ole.

Jokunen vuosi sitten oireet pahenivat dramaattisesti ja hakeuduin uudelleen lääkäriin. Olin TODELLA huonossa kunnossa. Väsymys oli järkyttävää, nukahtelin kesken tekemisen. Olin myös erittäin masentunut. Minulla oli väsymyksen ja masennuksen lisäksi monia muitakin vajarin oireita, joten diagnoosi oli aika selvä. Tästä huolimatta lääkäri suhtautui tosi nihkeästi ("no voidaanhan me ne verikokeet ottaa jos kerran niin kovasti haluat...").

Kokeissa TSH oli n. 5 eli sama kuin ap:llä nyt.

Sain pienen lääkeannostuksen, joka kuitenkin paransi oloa vain vähän. Lääkäri ehdotti minulle masennuslääkitystä(lääkärin mielestä lääkitys oli riittävä heti, kun TSH oli alle 4,5, vaikka vielä tällöin voin erittäin huonosti ja olin työkyvytön)... Tappelin itselleni kuitenkin korkeamman annostuksen.

Nyt kun lääkeannos on riittävä, ei masennuksesta (tai muistakaan oireista) ole tietoakaan, eli se siitä. Pahoitteluja en lääkäriltä saanut(mielestäni pahoittelu olisi kyllä ollut ihan paikallaan; jouduin kuitenkin itse tekemään diagnoosin ja tappelemaan myös lääkityksen oikealle tasolle).

Elämänlaatuni on parantunut valtavasti. Mietin vain mitä olis käynyt jos en olisi jaksanut pitää puoliani... Olisikohan mulla edes näitä lapsia...? Gyneni tuossa nimittäin juuri totesi, että liian korkea (yli 1) TSH voi vaikeuttaa raskautumista merkittävästi...

Toivottavasti tästä on ap:lle jotain apua. Pointtini on siis se, että kannattaa oikeasti ottaa selvää asioista ja luottaa itseensä. Lääkärit eivät ole aina oikeassa ja kilpparisairauksien kohdalla Suomalaisten lääkärien tietämys on selvästi vähäistä.

Lähes kuin omasta elämästäni:

Ravasin tk-lääkärillä muutaman vuoden ajan aivan jatkuvasti valittamassa väsymystä, omituista painonnousua, hiusten lähtöä jne jne. Itse en ollut alkuunkaan tietoinen, että oireet voisi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnasta, mutta niinpä ei tuntunu olevan lääkärikään!!

Kerran sitten jostain googlailemalla löysin tämän sairauden ja aloin laskeskelemaan oireita yhteen, jonka jälkeen vaadin päästä verikokeisiin. Hoitaja onneksi laitto aivan mukisematta lähetteen ja sanoi, että tuommonenhan olis ollu helppo testata jo aikoja sitten.

En muista tarkkoja arvoja, mutta lääkäri halusi seurata tilannetta ilman lääkitystä muutaman kuukauden. Arvot lienee melkein samat uusintamittauksessa, mutta tällä kertaa vaadin lääkityksen. Aloitettiin ihan naurettavalla annoksella ja lääkärin mukaan arvot paranivat. Olo ei vielä helpottanut ja vaadin useamman kerran lääkityksen lisäämistä. Arvot oli koko ajan aivan hitusen viitearvojen paremmalla puolella ja aloin jo ihmettelemäänkin miksi niitä ei voitu korjata aivan oikeesti normaaleiksi.

No talvella sitten koitti raskaus ja kuin salama kirkkaalta taivaalta alkoi tämä sairaus kiinnostaakin lääkäreitä. Lääkitys jouduttiin triplaamaan (normaalin tuplaamisen sijaan)! Itseasiassa tuon lääkityksen pienenkin nostamisen aikana (siis ennen raskautta) alkoi hiusten lähtö vähenemään, paino tippui vajaassa vuodessa n.8kg aivan itsestään, väsymys helpotti ja töissä oleminen sitä myöten parani. Tuntui todella kuin olisin saanut uuden elämän.

Tämä sairaus lienee loputonta taistelua lääkäreitä vastaan, mutta koska lääkitys (Thyroxin) on aivan samaa hormonia mitä elimistössä normaalistikin pitäis olla, vaadi vaan tosi ronskisti ja vaikka omalla vastuulla lääkitystä ja sen nostamista niin kauan, kun olet mielummin aivan viitearvojen alarajoilla. Niin kauan kun pysyt viitearvoissa, on lääkäreiden turha valittaa liikatoiminnan vaaroista, koska rajat on rajat, myös siis alarajat.

Tsemppiä aivan kamalasti ja sinuna EHDOTTOMASTI vaatisin lääkityksen aloittamisen ja kontrollikokeet todella niin kauan, että arvot laskevat tuntuvasti. Voi viedä vuodenkin, mutta yritä jaksaa. Lopussa kiitos seisoo!

seuraako tyroksiinista jotain haittaa ihmiselle, joka ei sitä "tarvitse"? Viimeisin tsh arvoni oli 3,49 ja t4v 13,6 ja lekurien mielestä ok. Niin jos söisin pientä annosta lääkettä niin mitä se haittaisi kokeilla?

Ap:llä on ollut painon kanssa ongelmia viimeisen vuoden aikana, sitä ennen ei koskaan. Olen ollut raskaanakin kaksi kertaa ja lapsilla ikäeroa 1v ja silti olen saanut painon aina takaisin normaaliin. Nyt paino vaan nousee, vaikka syön tosi tarkasti ja liikun 4-5 kertaa viikossa. Myös olo on täysin vetämätön, kuin kivirekeä vetäisin perässä. t.ap

Esim. myös Saksassa TSH:n raja-arvo on 2, ei 4 kuten Suomessa. Siellä myös ultrataan kilpirauhanen herkemmin ja aloitetaan lääkitys, jos oireita on, eikä tapella potilasta vastaan viimeistä asti.

kunhan ensi tajusin pyytää asiasta testejä. Olin pitkään ollut kuoleman väsynyt (puhkesi ilmeisesti synnytyksen jälkeen). Vain nukuin, jopa 18 h päivässä. Olin hajamielinen myös. Muita oireita ei suuremmin ollut. Nyt viidettä vuotta syön lääkkeitä. Ihan tasapainossa ei vieläkään ole lääkitys. Välillä TSH alle 1, välillä jopa 4. Eli heittelee arvot.

Mun pahin oire on huimaus. Yhtäkkiä iskee tunne, että taju lähtee, tavarat putoilee käsistä yms. Ja menee ihan yhtä äkkiä ohi. Pelottaa hoitaa vauvaa yksin päivät.



Oon tästä joka kerta lääkärissä valittanu, mut aina sama vastaus: kun veriarvot on normaalin haarukassa, niin lääkitystä ei muuteta.

Mulla oli ennen liikatoiminta ja silloin jopa joskus kaatuilin huimauksen takia. Sillon lääkkeet autto. No, sitten se tauti menikin ohi ja pari vuotta oli olo hyvä, mutta kun huimaus alkoi taas, todettiin vajaatoiminta. Raskaana ollessa annosta tietty suurennettiin ja taas oli hyvä olo. Puhuin siitä jo ennen synnytystä, muuta ihan turhaan. Nyt en jaksa enää yrittää, kun lääkärin vaihtokaan ei ole auttanut.

up

Mä en käsitä. Aika yleinen sairaus kuitenkin ja suhtautuminen on helkkarin nuivaa. Muutenkin rankkaa olla sairas niin sitten saa vielä pelätä lääkärien tylyä kohtelua ja sitä, että saako ollenkaan hoitoa ja uskotaanko. Pahimmassa tapauksessa olet leimattu luulosairaaksi mielenterveyspotilaaksi. Ja se leima pysyy.



Mun elämästä on mennyt hukkaan tän sairauden takia 10 vuotta! Kuka vastaa? Kenet haastan oikeuteen? Niinpä, ei Suomessa mitään oikeuksia potilailla ole, aivan turha valittaa. Toivon vaan että olisin syntynyt Jenkeissä tai Keski-Euroopassa.

Minulla oli kai tulehdus jossain välissä ja kilppariarvot vajaatoiminnan puolella. Olo ihan hirveä ja vetämätön.



Lääkäri halusi tarkkailla ja sitähän sitten tarkkailtiin ilman lääkitystä ja paino nousi 30 kg sinä aikana :(



Nyt saan lääkettä viimein, lääkäri antoi ensin murusen, sitten vähän lisää jne jne jne ja koko ajan arvot huonot. Tässäpä jo toinen vuosi menossa eikä arvot vieläkään kohdallaan...



Eli kädenvääntöä ja huonoa hoitoa, tk-lääkäri kyseessä.

lääkitys vuodesta 2006 alkaen. Nyt piti nostaa reilusti annostusta, kun tsh oli 12 :(... Ja kuukauden päästä tästä testistä se oli pudonnut vain 10, vaikka lääkitystä nostettiin reilusti..



Itselläni tosin myös 1tyypin diabetes, joten lekurissa pääsen ravaamaan useimmin ja asiaa tarkkaillaan tosi tiuhaan. Ja hyvä lekurikin vielä on ja vielä parempi diabeteshoitaja, joka kyllä huolehtii molemmista sairauksista ja niiden tarkkailusta :)

Oireina hillitön palelu ja väsymys. Eli nukuin n.14 tuntia vrk. ja silti ihan poikki kokoajan. Lääkitys auttanut, mutta sen kohdalleen saaminen vei vuoden.

ja hirveää oloa, millainen tämä hirveä olo on? Minulla on melko vaativa työ (fyysisesti) ja kesken päivän saattaa tulla todella huono olo, ei oikein jaksais tehdä mitään, menee voimat. Muistan kyllä juoda hyvin päivän mittaan. Hyvin vaikea kuvailla tuota huonoa oloa.



Myös väsymystä on ollut ilmassa, tosin voi johtua myös työstä kun ei ole vielä kesälomaa ollut...

Olo on kuin torakalla viilissä- rämpimistä. Lisäksi tuntee olevansa vanha, tyhmä ja laiska. Väsyttää, palelee, hiukset lähtee. Ajatus ei kulje, mitään ei muista. Äänet ottavat korviin, pinna palaa herkästi. Katseen tarkemtaminen on vaikeaa jne... mulla näin ja TSH oli vain 3,5 ja t4V 11. Nyt olo on 2 vuoden jälkeeen suht. normaali.

ei ole liika- eikä vajaatoimintaa, vaan aivolisäkkeeni ja kilpirauhaseni välinen vuorovaikutus ei toimi ja siksi minulle on kehittynyt struuma (eli kilpirauhanen suurentunut). struuman koko pysyy nyt kurissa tyroksiinilla (pieni annos), mikä lykkää leikkaukseen joutumista luultavasti monilla vuosilla. kun se kasvaa, niin alkaa painaa henkitorvea.



oireet oli lievän vajiksen

En muista paljonko TSH oli silloin, ehkä n. 5 luokkaa. Aloitettiin lääkitys pienellä annostuksella, joka paransikin oloa heti ja painokin lähti tippumaan. Minulla siis oireina ollut painon nousu ja laihduttamisen mahdottomuus (milläs laihdut, kun ei aineenvaihdunta toimi), kuiva iho, tajuton väsymys, masentuneisuus ja yleinen saamattomuuden tunne sekä kuukautishäiriöt ja lapsettomuus. En siis saanut mitään aikaiseksi ja päivät kulkivat vain harmaana eteenpäin.



Olen joutunut käymään usealla lääkärillä, kun omalääkäri on vaihtunut. Välillä olen saanut asiallista kohtelua ja lääkäri on tiennyt, että TSH:n tulisi olla alle 2 ja nostanut annostusta (useimmiten nämä ovat olleet melko nuoria lääkäreitä, lieko tähän asiaan kiinnitetty enemmän huomiota heidän opiskeluaikanaankin). Sitten on taas tullut joku sairaudesta tietämätön lääkäri vastaan, kuten esimerkiksi nyt raskauden aikana (kiitos yhden lääkärin, joka nosti annostusta, minä vihdoin seitsemän vuoden jälkeen sain säännölliset kuukautiset sekä ovulaation takaisin japlussasin) ja olen saanut tapella annostusta kohdalleen. Sain ylipäänsä kinuta, että arvot tarkastettaisiin, kun väsytti vielä keskiraskaudessa ja sen jälkeenkin niin paljon.

No TSH keikkuikin melkein viidessä, joka on minulle todella paljon. Tässä kohtaa neuvolalääkäri ehdotti hyvin marginaalista annostuksen nostoa ja kysyi minulta mitä mieltä olen, riittääkö se.

Tokihan olen kritisoinut sitä, ettei yleislääkärit kuuntele potilasta ja oireita tarpeeksi, mutta on se nyt kumma jos annostusta kysytään potilaalta. Onneksi pääsin toisen vaivan vuoksi sijaiselle, joka nosti taas annostusta enemmän ja suhtautui asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Saatesanoiksi vielä sanoi, että nyt vain seurailen tarkkaan TSH:ta ja muokkaan itse annostusta niin, että TSH on yhden ja kahden välillä.



Yllättäen omalääkärini on taas vaihtunut - mielenkiinnolla odotan millainen suhtautuminen asiaan on tällä kertaa.



Varmasti tk-lääkärit tekevät parhaansa, en epäile sitä lainkaan. Ja koska heidän tulee tietää niin monesta sairaudesta, pelaavat he vain viitearvojen varassa. Suomessa viitearvot ovat kuitenkin melkoisen löyhät verrattuna moniin muihin Euroopan maihin, jossa todellakin TSH:n ylärajana on 2. Turhauttaa vain, kun itse tietää sairautensa ja tunnistaa oireet, mutta jos arvot ovat "kunnossa", ei lääkitystä aloiteta tai annostusta nosteta.

Tuo harmittaa erityisesti siksi, kun kilpirauhasen vajaatoiminta on kuitenkin hyvin helposti hoidettavissa oleva sairaus, mutta hoitamattomana aiheuttaa lapsettomuutta, lisää keskenmenoriskiä ja voi aiheuttaa sikiöaikana kretinismiä, eli kehityshäiriön, jossa ihminen jää lyhytkasvuiseksi ja vajaaälyiseksi.

Ja kaikki tämä olisi korjattavissa lääkkeellä, joka on samaa hormoonia, jota terveen ihmisen kilpirauhanen tuottaa.

älkää tehkö säätöä isolla kädellä, koska hormoni vaikuttaa erittäin pienenä määränä jo. Vaikka sitä ei huomaakaan heti.



Hankkikaa 25 mikrogramman tabletteja isojen rinnalle ja niitä puolittamalla saa tarkkaan säädeltyä.



Moni lääkäri ei tätä tajua että jos lisää tai vähentää annosta puolikkalla isolla tabletilla se on hemmetin suuri korjausliike ja aiheuttaa liikis tai vajaaoireita.

Mun koiralla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja vetää samaa lääkettä vaivaansa kuin ihmisetkin. Päivässä menee kuusi tablettia, joten aika urakalla saa niitä lääkepurkkeja kotiin kantaa..

ja olin tosi väsynyt, sain lääkkeet ihan pyytämättäkin

Yksi kysymys minullakin. Olen raskaana ja synnytys lähellä. Thyroxin-annostustani on nostettu kaksi kertaa raskauden aikana ja on nyt 0,05mg suurempi kuin ennen raskautta. Neuvolalääkäri sanoi muutama viikko sitten, että vasta jälkitarkastuksessa palattaisiin ennen raskautta olleeseen annostukseen, mutta jostain olen lukenut, että tämä pitäisi tehdä jo heti synnytyksen jälkeen. Onko kokemuksia miten tulisi toimia?