Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa (työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta)?

Työnantajan näkökulmasta: jos olet perfect match uuteen tehtävään, niin todellakin työnantaja suostuu ilman muuta muutaman kuukauden osa-aikaisuuteen. Usein on siis vaikea löytää juuri sitä oikeaa ihmistä ja jos se on löydetty, niin ei hevin luovuta.



Henkilökohtaisesti: tuollaiset luopumiset jää usein kaihertamaan. Jos osa-aikaisuus ei onnistu, niin palkkaisin lastenhoitajan, varsinkaan jos ei mies halua joustaa.

Tosin omalla kohdallani en jotenkin just tällä hetkellä omaa mitään suuria ura-ambitioita, ne saavat joko odottaa tai jäädä pysyvästi taka-alalle, aika näyttää. Työ on tällä hetkellä mullee vaan työ, ja lapset etusijalla. Aikaisemmin oli toisin ja mahdollisesti myös tulevaisuudessa :)



Voin sanoa, että oma päätökseni alkaa tehdä 6 h päivää on ollut yksi perheemme kannalta parhaista ratkaisuista! Päiväkodissa on kiitelty sen vaikutusta kuopukseemme ja kahden pienen koululaisen aamut ovat olleet paljon parempia! Koko elämämme on leppoisampaa nykyisin.



Oma mieheni matkustaa yli 100 päivää vuodessa ja on useimmiten matkalla n. 5 päivää, koska matkat suuntautuvat kauas, Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan. Isompien lasten harrastukset kuormittavat jo arkeamme aivan eri tavalla kuin vuosi pari aikaisemmin, kun jumpattiin kerran viikossa 45 min. Nyt on kilparyhmät sun muut ja harjoituksia sen mukaan!



Nyt meillä on kiireettömät arkiaamut. Koululaiset ehtivät pääsääntöisesti lähteä kouluun ennen kuin lähden töihin ja viemään kuopusta päiväkotiin. Isompien lasten klo 8 alkavina kouluaamuina saamme nukkua seitsemään ja syödä aamupalaa kaikessa rauhassa. Jopa sydäntalvella olen ollut päiväkodilla hakemassa kuopusta ennen kuin on sysipimeää.



Tulevana syksynä kumpikaan koululaisemme ei ole iltapäiväkerhossa, koska täällä ei sellaista mahdollisuutta ole 2. luokkalaisille ilman erityistä tuen tarvetta, joten luulen, että mun klo 15 päättyvä työpäivä on varmasti arvossaan!



Jos olisin tiennyt, miten vähän tämä järjestely vaikuttaa työhöni tai talouteemme ja miten positiivisesti työnantaja asiaan loppuen lopulta suhtautui - vaikka pelkäsin ihan toista - olisin tehnyt tämän ratkaisun jo esikoisen aloittaessa 1. luokan!

Tämähän on minun päätökseni, mutta on ihanaa lukea mielipiteitänne!



Lisäisin tähän vielä sen, että mies toki joustaa myös niin paljon kuin mahdollista, mutta hänen työnsä valitettavasti vaatii myös sitä matkustelua ja pidempää päivää. Myös hän on tehnyt uhrauksia perheen vuoksi, mm. jätti itse juuri käyttämättä uuden työtilaisuuden, mikä lisäisi työmatkojen määrää huimasti.



Ulkopuolisen hoitoavun palkkaaminen tuntuu täysin vieraalta ajatukselta, koska eihän se korvaa lapsille äidin tai isän läsnäoloa. Toisaalta lyhyempi työpäivä antaisi minullekin enemmän, ei tarvitsi nousta aamuisin viideltä ja jäisi enemmän iltapäivästä aikaa. Eli tästä ei hyötyisi pelkästään koululainen, vaan minä ja kuopus myös. Ehkä sisimmissäni kuitenkin haluaisin mieluummin olla enemmän kotona, vaikka toisaalta pieni osa minusta kokee tämän työtilaisuuden myös varsin kutkuttavana.



ap

mihin se aika hurahti, mihin lapsesi lähtevätkään ja mikä ihme siinä työssä niin ihmeellistä oli.

Tosin meillä isä tekisi lyhennettyä tuossa tapauksessa.

valitsisin lapseni, en uutta duunia.

Tuo 80% tuntimäärä kuulostaa hyvältä, mutta toisaalta jos alueellanne toimii ip-kerho, niin ekaluokkalainen voisi varmastikin käydä siellä ettei tarvitsisi olla yksin kotona. Aamulla voisit soittaa lapselle kun on aika lähteä kouluun. Pk-ikäinen lapsi on ilmeisesti tottunut olemaan normipäiviä hoidossa, joten hänen tilanteessaan ei mitään uutta sinänsä olisi. Tässä vain muutama ajatus siitä, jos päädyt ottamaan uuden työtehtävän vastaan.



Toki jos uusi työtehtävä ei ole välttämätön, niin itse varmaankin päätyisin ottamaan löysemmin. :) Tee niin kuin sinusta oikeammalta tuntuu, tsemppiä päätöksen tekemiseen!

kohdalle tuon 80% ajan koska eihän se kestä ikuisuutta eikä ole pysyvä. Jos työantaja ei siihen suostuisi, en sitten ottaisi tehtävää vastaan, vaan sanoisin kohteliaasti, että siinä tapauksessa valitettavasti mun täytyy tästä kieltäytyä, koska minulle perhe on aina tärkeämpi kuin työ.

mutta miten paljon pidempiä päivit olisivat?

Meillä ei ole aamupäiväkerho-mahdollisuutta ja poika on iltapäiväkerhossa. Lähinnä nuo aamut minua mietityttää. Lapsella on pitkähkö koulumatka, joten ainakin alkuun mies tai minä kuljemme lapsen kanssa nämä matkat. Pääsääntöisesti mies, koska hänelle on lyhyempi työmatka.



Työmatkani on hankala. Kuljen autolla, koska pääsen siten nopeammin kuin julkisilla (autolla 30 min, julkisilla yli tunti). Jos kuljen ns. ruuhka-aikaan, työmatkani tuplaantuu. Normaaliarjessa tilanne pysyy hallinnassa, koska pystyn joustavan työaikani vuoksi menemään aamuvarhaisella töihin ja lähteä myös hyvissä ajoin. Miehen työmatkapäivinä tilanne on toinen. Jos yrittäisin lähteä aamuvarhaisella töihin, ekaluokkalaisen aamu pitkittyy entisestään. 80 % työaika helpottaisi myös tällaisia aamuja.



Itselläni on tällä hetkellä tunne, että teen kuten vitonen ehdotti. Yritän neuvotella lyhyemmän työajan myös uuteen tehtävään ja jollei se onnistu, jätän tämän työtilaisuuden käyttämättä. Itse olen siis kallistumassa siihen, että valitsen perheen työssä etenemisen sijasta.

ei vuoden päästä harmita päätös... mutta toi koulumatka kuullostaa siltä, että ei voi yksin päästää, vai ylireagoitko? onko siellä ketään tuttua joka voisi vaikka viedä sun lasta samalla kun omaa vie?

että se onnistuu uudessa positiossa. Meillä suuren konsernin controllerit on osittaisella, joten aika iso linjajohtaja täytyisi meillä olla että osittainen evättäisiin...

nykyiselle alueelle eli lapsi ei tunne yhtään koulukaveria entuudestaan. Naapuristakaan ei ole lähdössä yhtään lasta kouluun. Ja koko ympäristö on lapselle vielä vähän outo. Eli tuskin ylireagoin tuon koulumatkan kanssa.



Isossa konsernissa olen töissä, eikä osittaista hoitovapaata ole keneltäkään vielä evätty (sen eväämiseenhän pitäisi lain mukaan olla todella vahvat perusteet). Mutta uuden position vastaanottaminen voi olla vähän vaikeaa. Tai siis tämähän on kahden kauppa. Voi olla, ettei minua tähän positioon halutakaan, jos en pysty panostamaan työhön sataprosenttisesti.



Niin, se onkin vaikea kysymys, että kadutaako myöhemmin. Olen ollut pitkään vaihtoaikeissa nykyisestä työpaikastani, monen syyn vuoksi. Uusi positio voisi olla ratkaisu tähän. Toisaalta nuo lapsetkin on pieniä vain hetken ja tekisi mieli edes hetkeksi downshiftata. Vaikeaahan tämä on.



ap

voi voi ja voi, tiedän miltä tuntuu. Itse olen samansuuntaisessa tilanteessa, mutta menin ottamaan sen uuden ja vaativan työn vastaan. Olen nyt ollut tehtävässä 4 kk ja on tullut selväksi, että 8 h työtunnit ei todellakaan riitä, olen todella kiinni työssäni ja tulen iltaisin rättiväsyneenä kotiin laittaakseni lapseni nukkumaan... ja mitä tästä saan, hienon cv:n? Olen jo oikeasti miettinyt irtisanoutumistakin.



5 vuotiaani sanoi yhtenä iltana minulle, että elämä on tyhmää. Kun kysyin syytä, niin hän sanoi, että kun sä olet aina niin pitkään töissä. Kyllä pisti sydämeen.



Tee niinkuin tunnet, mutta sanon vain, että uraa ehdit tehdä vielä 20 vuotta. Lapset ovat pieniä kerran, osakkeenomistajat voivat odottaa..

Sain mahdollisuuden vastuulliseen esimiestehtävään, mutta lapset ovat pieniä (vanhin aloittaa ekalla). Sovin esimieheni kanssa, että otan tehtävän kokeeksi vastaan 6 h työajalla. Jos minä tai esimies toteamme, että työaika ei riitä, palaan vanhaan tehtävääni.

Toisaalta nuo lapsetkin on pieniä vain hetken ja tekisi mieli edes hetkeksi downshiftata. Vaikeaahan tämä on. ap

En voi kuvitella, että katuisit lapsesi arjen helpottamista jälkeenpäin, vaikka se merkitsisikin etteivät meriittisi kerry niin nopeasti kuin mahdollista.

Eka vuosi koulussa on tärkeä, olen varma että sinun aikasi on lapsellesi tärkeämpää kuin urallesi. Lapsi ei sitä ehkä itse osaa (nyt vielä, ei ehkä koskaan?) arvostaa, mutta kyllä se kannattaa.