Lue keskustelun säännöt.
mistähän sitä aloittaisi terveellisemmän olemuksen metsästyksen, kun voimavarat on vähissä/hukassa?
08.08.2010 |
Olen palaamassa töihin reilun vuoden äitiysvapaan jälkeen. Minulla on 6- ja 1-vuotiaat lapset, joista nuorempi on moniallergikko ja atoopikko ja vanhemmalla todettu kesän alussa astma. Meillä on omakotitalon pihatyöt ja viimeistelytyöt vielä kesken ja mies tekee työtä, jossa päivät välillä venyy reissujen ym. vuoksi.
Työ, johon palaan on kivaa ja menen siis mielelläni töihin pitkästä aikaa. Arjen sujuminen kuitenkin ottaa koville noiden edellä mainitsemieni seikkojen vuoksi, on ottanut vaikka olen ollut ihan vain kotona. Imetin allergista kuopusta 1-vuotiaaksi ja noudatin tiukkaa dieettiä allergioiden takia. Synnytyksen jälkeen ei kuitenkaan ole lähtenyt yhtään kiloja, vaikka varaa olisi toista kymmentä. En ole synnytyksen jälkeen pystynyt, ehtinyt, jaksanut eikä ole edes huvittanut harrastaa kunnolla liikuntaa. Peruskuntoni on ihan jees, mutta nyt ollut kovaa vauhtia heikkenemässä. Oikein tunnen sen. Tuntuu, että kun mahdollisuus lenkille lähtöön vihdoin illalla tulisi, olen niiiiiin puhki päivän ponnisteluista, että valitsen mielummin levon.
Keväällä ajattelin, että nyt kesällä on hyviä ilmoja vaikka pyöräillä, mutta pyörä onkin edelleen epäkunnossa...
Miehen loman alkaessa ajattelin, että nyt vihdoin pääsemme vaikka yhdessäkin lenkille, mutta pihahommien venyminen ja nämä helkutin helteet ovat vieneet pienen orastavankin kipinän...
Miten ihmeestä musta tuli näin saamaton, laiska ja haluton. Kuopuksen vauvavuosi on ollut allergioiden, sosiaalisen elämän rajoittuneisuuden ja lisäksi äitini sairastumisen vuoksi ihan hirveän rankka. Koen, että mulla on ollut ihan riittävästi syitä olla väsynyt ja saamaton, samalla ymmärrän, että kaikki on ihan omissa käsissä ja vain itse voin tehdä asialle jotain.
Oletko ollut kenties samanlaisessa tilanteessa, ja siitä päässyt eteenpäin? Miten?
En oikeastaan ihan hirveästi kaipaa suoranaisia (ja aika usein tylyllä yksioikoisella tavalla esitettyjä) ratkaisuja omaan tilanteeseeni, koska aika hyvin tiedän omat ja perheeni realiteetit tässä tilanteessa.
Luulisin, että minua auttaisi enemmän teidän muiden kokemukset ja selviytymistarinat.
Kommentit (10)
.. mutta jonkunsortin lupaus tuli tehtyä työpaikalle, että en kauaa kotona viivy. Ja olen jollain tasolla sitä mieltä, että töissä käynti tekee hyvää mulle itselleni.
Esikoisen astma on lievä ja aika hyvin hallinnassa, siihen ei liity ainakaan pahoja allergioita ja ilmenee lähinnä rasituksessa.
Allergisen kuopuksen suhtee alkuperäinen ajatus oli, että lähellä asuva äitini hoitaisi häntä aluksi, mutta äitini ei jaksa nyt ottaa vastuuta päivähoidosta, kun sairastui vakavasti viime syksynä. Mikäli kuopuksella päivähoidon aloittamisen jälkeen alkaa kova sairastamiskierre, niin äitini pystyy onneksi auttamaan aika paljonkin.
Taloudellisestikin töihin meneminen on tärkeää. Siihen vaikuttaa niin monet asiat.
Saamattomuudesta tämä taitaa enemmäkin olla kiinni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiloja lähti kivasti ja oli energisempi olo. Tuli syötyä terveellistä ruokaa säännöllisesti. Suosittelen. Aloita vaikka sauvakävely ja käy parturissa.
saman saamattomuuden samassa asiassa tunnistan itsessäni :)
Vanha virsi on että liikunnasta saa energiaa ja itse huomasin sen todellakin pitävän paikkaansa kun aloitin lenkkeilyn, jota olen muuten aina inhonnut. Toinen mikä tuo energiaa on sokerin poisjättäminen ruokavaliosta. KOitapas olla viikko ilman ja sitten syöt makeaa niin huomaat mitä se tekee :/
Mua itseä harmittaa kun en jo monta vuotta sitten ottanut itselleni edes sitä tuntia viikosta ja käynyt vaikka jumpassa. Nykyään lenkkeilen/pyöräilen lähes joka päivä, joskus 6 vuotias kuopus pyöräilee mukana kun juoksen, toisinaan sitten otan ihan reilusti aikaa itselle ja juoksen yksin.
Mulla autto säännöllisen liikunnan aloittamiseen ensinnäkin työterveyshoitajan "ehdotus" elämäntaparemontista, itse asetettu tavoite (syksyllä yks liikuntatapahtuma, ei sentään maraton) ja päätös liikkua joka päivä. Tuo viimeinen on tärkeä koska aikataulut on kuitenkin kahden työssäkäyvän aikuisen ja kahden lapsen talossa vaihtelevat: kun joka päivä yrittää lenkille, pääsee n. 4 päivänä viikossa, mikä on ihan hyvä. Tähän asiaan mulla on myös miehen tuki - ei koskaan urputa jos haluan lenkille.
Tsemppiä sulle - oma tapahan se pitää löytää oman arjen muuttamiseen, toivottavasti löytyy!
olen aina silloin tällöin kuluneen vuoden aikana sauvakävellyt ja lenkkeillyt ja joogannut, mutta en missään nimessä säännöllisesti.
Sokerihommankin tiedän käytännössä tepsivän, enkä oikeastaan ihan kauheasti syökään makeaa. Tosin täysjyvätuotteet on jääneet imetysdietin vuoksi vähemmälle ja olen joutunut korvaamaan hyviä viljoja verensokeria nopeasti nostavilla maissilla ja riisillä jne. Saattaa olla paljon mahdollista, että joitakin puutoksiakin minulla on dietin jäljiltä, vaikka yritinkin kovasti monipuolista ravintoa miettiäkin. Nyt pitäisi jaksaa panostaa terveelliseen ruokavalioonkin uudella tavalla, kun rajoitukset imetyksen loputtua ovat poistuneet.
Kampaaja on tosi hyvä vinkki. Tilaan ajan heti huomenna.
Varmaan saamattomuuteen vaikuttaa myös stressi (talon viimeistelytyöt, töiden aloittaminen ja lasten terveydelliset ongelmat). Ärsyttää, kun tavallaan tiedän, että jooga on mitä mainiointa stressiliikuntaa, niin miksi en sitten kykene siihen?
ap
kaikkien niiden tekemättömien töiden keskellä :) Kyllä pitää päästä ohjattuun ryhmään joka kokoontuu tiettyyn aikaan jne...
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaaditko sä nyt itseltäs vähän liikaa? Sun elämässä tapahtuu nyt paljon ja okei, sä tarttisit energiaa mutta jos sulla ei sitä ole niin pitää vaan tulla toimeen sillä mitä on ja VÄHENTÄÄ jostain. Onko se piha nyt just pakko saada valmiiksi? Jos olette rakentaneet talon tyyliin loppuelämäksi niin kai sitä pihaa voi tehdä vielä ensikin kesänä?
Olisiko muuta mitä nyt ei ole pakko suorittaa? Jos sinä olet kovilla niin miehesi tulee jakaa perheen huoltamisesta aiheutuvaa taakkaa vaikka työt välillä vievätkin... itse teen työtä jossa myös päivät venyy ja silti hoidan taloustyöt lähes yksin, joten kyllä miehesikin pystyy jotain tekemään (voihan olla että tekeekin).
edelleen nro 5
vain mieleen noista lasten sairauksista. Kannattais varmaan tsekkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hometta voi olla kyllä uudessakin talossa, mutta meillä vanhemilla on kyllä niin vahvat allergia- ja atopiageenit, ettei mikään ihme, että lapsilla tuollaiset on. Molemmilla lapsilla atopia- ja astmaoireiden puhkeaminen ovat menneet tasan kuin oppikirjoissa. Lapset sekä me vanhemmat olemme muuten olleet tosi terveitä, eli ei mitään flunssia tms. juurikaan.
Mies osallistuu kyllä paljon kodin pyörittämiseen, en oikein keksi, mitä vielä voisin häneltä pyytää ;)
Mies on vaan itsekin vähän samantapaisessa umpikujassa, kun kokee riittämättömyyden tunnetta, kun ei aina jaksa olla tsemppaamassa ym. Me mielellämme tekisimme kaikenlaista yhdessä, mutta nyt on ollut ihan tosi vähän mahdollisuuksia sellaiseen.
Kovin ristariitaisia ovat ajatukseni, sillä olen samaa mieltä siitä, että tässä elämäntilanteessa on turha vaatia itseltään liikoja. Mutta samaan aikaan kuitenkin olo ja jaksamisen taso on niin matala, että jotain on tehtävä, että oikeasti jaksaisi olla iloinen oma itsensä.
ap
pihatöissä ei oikeastaan ole ongelma niiden määrä vaan se, että niiden keskeneräisyyden vuoksi koko piha on kesän ajan ollut käyttökelvoton ja toista kesää keskeneräisyyttä en jaksa.
Ärsyttää oikein perheet, joissa virtaa riittää rakentaa, laittaa pihaa ja harrastaa, käydä töissä ja puuhailla lasten kanssa...
Ajattelen välillä, että vielä minäkin olen kunnossa, mutta miksei mitään ratkaisevaa ryhtiliikettä kuitenkaan tapahdu? ;)
ap
Ja jos on, voitko tehdä osittaista työaikaa?
Itselläni on allergikkoesikoinen ja astmakuopus ja voin kertoa, että se päivähoito ei todellakaan olisi toiminut.
Astmalapsi sairasti jo kerhoaikana pahimmillaan niin, että terveitä päiviä oli noin kaksi kuukaudessa.
Tai yritä palkata kotiin hoitaja niin ei tule sitä sairastelua niin paljon. Meillä oli vuoden verran.