Suomi on mielenterveyshäiriöiden luvattu maa!

omaa kokemusta voisi yleistää, niin omat mt- ongelmat alkoi jo pienenä isän alkoholiongelman takia. Ja alkoholihan on tunnetusti monelle suomalaisille ongelma. Lisäksi mua syrjittiin, koska erotuin hieman joukosta. Ehkä Suomessa ei hyväksytä erilaisuutta. Ja sitten nykyisin ahdistaa se, kun tuntuu, että heti putoaa jonnekin luuserien kirjoihin, jos ei tee koko ajan töitä ja harrasta ja näytä filmitähdeltä. Lisäksi joka paikka on nykyisin täynnä seksiä ja pettämiset sun muut on parisuhteissa ihan normaalia, "kerranhan täällä vaan eletään", "mitä ei tiedä niin se ei satuta" jne. Keski- ikäisetkin käyttäytyvät kuin jossain teinisarjassa, "sainpa 17- vuotiaalta munaa, hih hih". Musta se on sairasta.

Täällä ei välttämättä tunneta edes lähintä naapuria, vaikka oltaisiin asuttu vuosia seinänaapureina kerrostalossa.



Luulen myös, että yksi syy, josta ei paljoa olla puhuttu, on naurunalaiseksi tulemisen pelko. Pelätään tunteiden - etenkin positiivisten - näyttämistä ja kertomista, koska "vaarana" on naurunalaiseksi tuleminen.



Vallalla oleva minä-keskeinen kulttuuri ruokkii myös omalta osaltaan yksinäisyyttä minun mielestäni. Minusta me-henkisyyttä voisi olla enemmän tässä maassa. Suurin osa suomalaisista ja Suomessa asuvista on kuitenkin mainioita ihmisiä, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

En tiedä johtuisiko se tästä tasapäistämisestä että koulussa lähtien kaikkien pitää olla samanlaisia ja käyttäytyä samanlaisesti. Ihmiset hukkaavat itsensä ja toimivat kuin robotit jo lapsesta ja miellyttävät ja hakevat hyväksyntää. Onko suomessa ongelmaa jo liikaa? Johtuuko valon puutteesta vai sitten vaikuttaako sodat vielä huonona itsetuntona? Koska ulkomaillahan meitä arvostetaan ja suomalaisia yleensä. Luulen että ihmisten pitäisi oppia puhumaan myös ongelmistaan eikä sulkeutua mikä tyypillistä meille. Nämä itselle tuli mieleen.

Sosiaaliset verkostot ovat tosi pieniä verrattuna Keski-Eurooppaan ja kyläyhteisötoiminta tms. on tosi harvinaista saati sellaiset kokoontumiset (juhlat) joissa ei ryypättäisi. Se yhteisöllisyys mitä pidetään yllä on usein vain tiukkaa kontrollointia ja kyyläystä sukujen sisällä. Miehillä on voimissaan edelleen macho-identiteetti johon ei kuulu keskustella asioista ja pitää yllä todellisia vuorovaikutteisia tai avoimia ystävyyssuhteita. Näitä perinteitä vanhemmat miehet opettavat nuoremmille sukupolvesta toiseen. Syvällä Sisä-Suomessa asuu sosiaalilta taidoiltaan kömpelöin, matalasti koulutettu porukka, joka on henkisesti Suomen pimeintä sakkia.

voi pelastaa tämän rodun - ottamalla ulkomaalaisen miehen, niinkö?



Fuck you, too.

voi pelastaa tämän rodun - ottamalla ulkomaalaisen miehen, niinkö?

Fuck you, too.

yksi suuri syy on se, että kaikki ajattelevat vain omaa napaa, suorittamista, tehokasta toimintaa jne.



Vähissä ovat ne ihmiset, jotka haluavat pyytettömästi auttaa toisiaan.

Minun lähiystävistäni vain yhdellä on serotiniinilääkitys (ja hän on käynyt sellaisen prässin läpi, että todella terve on niihin kokemuksiin). Kellään muulla ei ole lääkityksiä. Itse en ole koskaan syönyt mitään, eikä mieheni. Eikä vanhempani. En siis tiedä, mistä ap puhuu.

Aika paha yhdistelmä ;D, koittakaa pärjätä, juntit.

Minun lähiystävistäni vain yhdellä on serotiniinilääkitys (ja hän on käynyt sellaisen prässin läpi, että todella terve on niihin kokemuksiin). Kellään muulla ei ole lääkityksiä. Itse en ole koskaan syönyt mitään, eikä mieheni. Eikä vanhempani. En siis tiedä, mistä ap puhuu.

Sitähn minä juuri haluan sanoakin, että olen tietämätön. Eli ongelmat ovat tietyissä piireissä - sitä en vain tiedä, mitä nämä "tietyt" piirit ovat. Eli siellä se ongelma pitää ratkaista.

Lukekaa psykiatri Martti Paloheimon kirja kotivammaisuudesta.

Voisitko referoida pääsyyt?

kärsii elämänsä aikana jonkin asteisista mielenterveysongelmista.

kärsii elämänsä aikana jonkin asteisista mielenterveysongelmista.

Sitähn minä juuri haluan sanoakin, että olen tietämätön. Eli ongelmat ovat tietyissä piireissä - sitä en vain tiedä, mitä nämä "tietyt" piirit ovat. Eli siellä se ongelma pitää ratkaista.

tuskinpa sulla niin kovin laajat piirit on, että voisit sanoa, että juuri sinun yhteiskuntaluokassasi tms ei mitään ongelmia ole. Jos lähiystäväsi ei ole tunnustanut pillereiden syöntiä tai vastaavaa, niin ei se tarkoita, etteikö etäisemmät tuttusi niitä söisi sulle kertomatta.

Sitähn minä juuri haluan sanoakin, että olen tietämätön. Eli ongelmat ovat tietyissä piireissä - sitä en vain tiedä, mitä nämä "tietyt" piirit ovat. Eli siellä se ongelma pitää ratkaista.

tuskinpa sulla niin kovin laajat piirit on, että voisit sanoa, että juuri sinun yhteiskuntaluokassasi tms ei mitään ongelmia ole. Jos lähiystäväsi ei ole tunnustanut pillereiden syöntiä tai vastaavaa, niin ei se tarkoita, etteikö etäisemmät tuttusi niitä söisi sulle kertomatta.

ne piirit sitten on, joissa ei ainakaan mitään lievääkään mt- ongelmia esiinny?

Siihenhän alttius on perinnollinen, joten me täällä Suomessa ollaa isommassa riskissä kuin muualla.

ihmisillä ei ole lievää masennusta. Totta kai elämä runnoo ja ihmisiä masentaa. Ja niin, yksi tuttu raiskattiin 80-luvula ja hän sai keskivaikean masennuksen diagnoosin. Eli kaipa näitä löytyy lisääkin, vaikka ihan lähiystävissä ei sellaista olekaan.



Yksi selittävä tekijä on varmasti se, että liikun uskovaisissa piireissä. Vapaakirkollsissa täällä Helsingissä. Tämä suojaa kahdesta syystÄ. Ateistitkin myöntävät, että rukouksessa on voimaa, vaikkakin selittävät sen itsesuggestiolla. Toiseksi piirit ovat hyvin keskustelevia. Asioista puhutaan, puhutaa ja puhutaan. Eli keskustelu ja asioiden vatvominen on sitä ajanvietettä. Yksin ei jäädä pohtimaan.

Olen muuten josks kuullut, että katolisissa maissa olisi vähemmän itsemurhia sen takia, että he ripittäytyvät: asioista puhuminen auttaa ihmistä selviämään.



Mutta ennenkuin joku kokee tämän syytöksenä haluan korostaa, että uskovaisuus ei ole tae siitä, etteikö mielenterveysongelmia olisi. Tiedän myös, kuinka uskonnollisuus (huomatkaa sanavalinta) voi aiheuttaa niitä mt-ongelmia, mutta meidän piirit eivät ole niin ahdasmielisiä.