Suomi on mielenterveyshäiriöiden luvattu maa!

Miesten vika.

Entäs sinkut?

Harmittaako heillä kun ei ole miestä?

eivät valehtele. On totta että miehillä on enemmän alkoholiongelmia sun muita ja miehet syrjäytyvät naisia useammin, usein alkoholin takia. Tätä ei kuitenkaan ole katsottu suureksi ongelmaksi koska nämä ovat miehiä.



Työelämässä miehet kuitenkin pärjäävät naisia paremmin.



Täällä on enemmänkin syytetty miehiä ja kotioloja kuin naisia miesten toimesta. Mamuja tällä palstalla kyllä haukutaan ja oletan että pääosin naisten toimesta.



Vaietaanko naisten väkivallasta. Tähän tilastoon vaikuttaa se että naiset käyttävät tai joutuvat käyttämään jotain asetta jolloin pahoinpitelystä tulee törkeä. Myönnetään että väkivalta on enemmänkin perinteisesti miehinen lähestymistapa kuin naisen tapa toimia. Toisaalta kyseessä saattaa olla itsesuojelu koska mies yleensä on vahvempi ja fyysistä yhteenottoa halutaan naisen toimesta välttää.



http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml

eivät valehtele. On totta että miehillä on enemmän alkoholiongelmia sun muita ja miehet syrjäytyvät naisia useammin, usein alkoholin takia. Tätä ei kuitenkaan ole katsottu suureksi ongelmaksi koska nämä ovat miehiä.

Työelämässä miehet kuitenkin pärjäävät naisia paremmin.

Täällä on enemmänkin syytetty miehiä ja kotioloja kuin naisia miesten toimesta. Mamuja tällä palstalla kyllä haukutaan ja oletan että pääosin naisten toimesta.

Vaietaanko naisten väkivallasta. Tähän tilastoon vaikuttaa se että naiset käyttävät tai joutuvat käyttämään jotain asetta jolloin pahoinpitelystä tulee törkeä. Myönnetään että väkivalta on enemmänkin perinteisesti miehinen lähestymistapa kuin naisen tapa toimia. Toisaalta kyseessä saattaa olla itsesuojelu koska mies yleensä on vahvempi ja fyysistä yhteenottoa halutaan naisen toimesta välttää.

<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml">http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010011110906334_uu.shtml</a&gt;

Huoh ittelles. Tuuleta vähän mahalaskoksiasi.

kasva aikuiseksi ja opettele purkamaan aggressioitasi rakentavasti :). Vaimosi saa todella kiittää onneaan kun pääsi sinusta eroon. Täältä saat apua:

Lyömätön Linja

Annankatu 16 B 28

00120 Helsinki

09 6126 6212

044 751 1334

:)!

[quote author="Vierailija" time="08.08.2010 klo 00:16"]

Eikös meillä ainakin skitsofreniaa ole suhteessa aika tavalla? Siihenhän alttius on perinnollinen, joten me täällä Suomessa ollaa isommassa riskissä kuin muualla.

[/quote]

Ei ole. Suomalaisilla ei ole skitsofreniaa sen enempää kuin muillakaan.

Suomalaiset ovat aika armottomia. Johan sen tästä huomasi, että jos on karuja lapsuuskokemuksia, niihin "ei kannata jäädä löllimään" :) No ymmärrän, ettei sellainen turhanaikainen katkeruus ja vanhojen kaiveleminen kannata, mutta jos kiintymyssuhde on ollut turvaton, on ollut pitkään koulukiusattu tai muuta kovaa, niin se muokkaa ihmisen koko persoonallisuuden. Jos on vaikka just vauvana tullut kaltoinkohdelluksi (ja tällä en tarkoita, että kerran joutui itkemään minuutin ennen kuin joku tuli), niin ei se vamma katoa tahdonvoimalla. Täydellistä ei ole eikä tule, joten juuri siksi pitäisi olla armollisempi - niin itselleen kuin toisilleen. Lisäksi jotkut ovat luonnostaan herkempiä kuin toiset, siinä piirteessä on hyvät ja huonot puolensa. Olin itse koko kouluajan kiusattu, en kovin rankasti, mutta olin ajautunut ajatusmalliin, että koin itseni kertakaikkisen huonoksi. Ja oikeastaan lapsuuteni ja nuoruuteni oli ihan tavallinen, ei isompia kotiongelmia tai muuta. Ja se minusta kamalaa onkin: se kaikkinainen vähättely, että aikuisetkin pitivät ihan luontevana, että joitain vaan kiusataan, että "tällaista se vaan on". Vasta aikuisena ja nuoruusympäristöistä irtaantuneena ja aika toisenlaisen historian omaavan miehen löytäneenä olen alkanut nähdä jotain outoa tuossa lapsuuteni maailmassa. Oikeasti elämässä voikin käydä hyvin ja voikin olla hauskaa. Toki muissakin maissa ja kulttuureissa on varmasti omat ongelmansa, mutta suomalaisten kylmyys ja taipumus kääntää selkänsä hädässä oleville on oikeasti aika puistattavaa. Vaikea on kasvaa tuollaisesta pois.

Isän alkoholiongelma, kykenemättömyys isyyteen(kun itse oli menettänyt isänsä jo pienenä), koulukiusaaminen. Noista on tehty perusta mun paniikkihäiriölleni. En ole jäänyt noihin tunteisiin mitenkään "löllimään", mutta kyllähän sillä perustalla on merkitystä.

Paniikkihäiriö puhkesi kunnolla siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi ja yritin olla "täydellinen äiti" koliikkikivuissa huutavan vauvan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2013 klo 20:54"]

Isän alkoholiongelma, kykenemättömyys isyyteen(kun itse oli menettänyt isänsä jo pienenä), koulukiusaaminen. Noista on tehty perusta mun paniikkihäiriölleni. En ole jäänyt noihin tunteisiin mitenkään "löllimään", mutta kyllähän sillä perustalla on merkitystä.

Paniikkihäiriö puhkesi kunnolla siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi ja yritin olla "täydellinen äiti" koliikkikivuissa huutavan vauvan kanssa.

[/quote]

Tuo on ihan totta. Itsellä koulukiusaamistausta joka jatkui osittain vielä amk:n puolellekin ja töhin joten kokemusta on. Hyljeksitty varmaan koko elämäni. Olen eristäytyvä persoonallisuus ja sairastan masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelko myös. Puhkesi vasta kaikki lasten syntymisen jälkeen samasta syystä kuin sinullekin. Yritin olla täydellinen ja olin kaikkien paineissa. Koko elämäni saan varmaan paikkaani tässä elämässä hakea ja hyväksyntää ja lisäksi pelko että päässä joskus naksahtaa. Näillä mennään että kiitti vaan kaikille mukana olleille!