Tapasin edellispäivänä elämäni rakkauden...

7 vuotta sen jälkeen kun suhde loppui tilanteiden pakosta. Jotkut tunteet eivät näköjään pala tulessakaan ja kestävät läpi elämän. Eilinen ja tämä päivä mennyt itkiessä ja hyvmyillessä vuorotellen... Olisko nyt meidän aika vihdoinkin tullut...? En voi kun odottaa. Ihmeellistä miten yks ihminen voi totaalisesti sekoittaa muuten järkevän, tasapainoisen ja fiksun naisen pään ja vielä monen niin monen vuoden jälkeen. Vai pitisikö vihdoin "just let go...?"