Ero avoliitosta, yhteinen lapsi

Eli samaan paikkaan missä isyydentunnustaminen aikoinaan tehtiin. Osaavat varmaankin siellä neuvoa eteenpäin asiassa.

Olisiko kellään omakohtaista kokemusta? Onko aivan hirveä homma? -ap

voitte käydä tekemässä viralliset paperit tapaamisoikeuksista ja laskettaa elatusavun määrän, mikäli, ette itse ole päässeet asiasta sopuun.



Soita teidät sinne jonoon jo.. saatatte joutua odottamaan jonkun aikaa, jos ei ole akuutisti kiireellinen erittäin riitaisa ero. Tässä väliajalla koetatte sitten päästä jonkunlaiseen sopuun tulevista tapaamisista ja muista käytännön asioista.

ei siihen mitään viranomaisia tarvita!



Huoltajuus on sama kuin tähänkin asti eli se, mistä isyydentunnustamisen yhteydessä paperit tehtiin, ellei sitten isä/äiti ole kelvollinen huoltajaksi tässä vaiheessa. Tapaamisista voitte ihan hyvin sopia keskenänne, samoin elatusmaksusta.



Ainoastaan riitatilanteessa on "pakko" mennä viranomaisten luokse samoin kuin silloin, kun halutaan virallisesti paperille sopimukset tapaamisista ja rahoista.



Eihän teillä liiton aikanakaan ollut virallista sopimusta lapsen hoitamisesta, miten sellainen tarvittaisiin nytkään, jos olette 2 täysipäist' vanhempaa.

Senkin voi tehdä nettipankkitunnuksilla Kelan sivuilla. Tuskin muulla edes ollaan kiinnostuneita tilanteestanne.



Ihan itse voitte tosiaan sopia, missä lapsi asuu ja miten kulut jaetaan. Huoltajuus on automaattisesti yhteishuoltajuus, mutta eron tullessa toinen vanhempi on lähivanhempi (eli se, jonka luona lapsi on kirjoilla) ja toinen etävanhempi. Käytännössä lapsi voi asua kummassakin osoitteessa yhtä paljon, mutta tuolle lähivanhemmalle tulee lapsilisä, lapselle osoitetut kirjeet (esim. tietoa koulun aloittamisesta) jne.



Jos sopiminen on vaikeata, niin otatte yhteyttä lastenvalvojaan. Siis samaan puljuun, jossa isyys tunnustettiin. Netistä voi myös googlettaa ERONEUVO -hakusanalla tietoa eroperheille tarjotusta vertaistuesta ja neuvonnasta.

Eli aika "helppoa" tuon osalta. Vaikeinta on tietenkin selittää 3-vuotiaalle tilanne.



Pitää tosiaan ottaa selvää noista asioista kun itselläni ei ole mitään käsitystä elatusmaksujen suuruudesta tai muusta sellaista. -ap

Kyseessä isompi, kouluikään ehtinyt lapsi. Minulla ja miehellä on suht' samanlaiset tulot, joten ei ollut mitään järkeä lähteä miettimään mitään elatusmaksuja. Sovittiin viikko-viikko -asumisesta (ja lapsikin on tyytyväinen tilanteeseen) ja kumpikin ostelee vaatteita ja maksaa menoja sitä mukaa kun tarvetta on. Ei jakseta pennin päälle nyhrätä. Lapsilisät tulevat minulle, mutta sillä kattaa lähinnä tuloeroamme, joten siitäkään ei tarvinnut kinata.



Lastenvalvojalta kannattaa kysyä elatusmaksun maksamisesta tai sopia itse jostain järkevästä summasta, jos pystytte keskustelemaan. Voitte sopia asioista juuri niin kuin teille sopii, eli ei ole mikään pakko mistään elatusmaksustakaan sopia, vaan esim. sopia että mies maksaa lapsen ulkoiluvarusteet, harrastukset ja lelut tms. Mutta jos on mitään ongelmia, niin ehdottomasti lastenvalvojalle ja kirjallinen sopimus asioista.

tuota asioiden laittamista paperille.



Nyt saattaa tuntua, että saatte kaiken sovittua keskenänne, mutta tilanteet muuttuvat, kun alatte elää omia erillisiä elämiänne.



Mitäs sitten, kun kuvaan tulee uusia aikuisia..? Joiltakin saattaa lopahtaa mielenkiinto omaan lapseen uuden suhteen huumassa, ja toisiin iskee kamala katkeruus ja katellisuus, ja lapsesta aletaan tekemään kiistakapulaa, jota ei toiselle vanhemmalle haluttaisikaan antaa. Ja kun mitään ei ole virallisesti paperilla, niin voi kestää ennen kuin asiat saadaan kuntoon.