Te, joilla on yksinäinen olo vaikka seurustelette/asutte avoliitossa tms..

Nykyään niin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Kyllä tulee yksinäinen olo välillä. Kun näin käy, olen sitten kokonaan yksin, katselen elokuvia, luen ym.



Ystäviä näkee liian harvoin nykyään, kaikilla omat menonsa, ja jouduimme muuttamaan 150 kilometrin päähän parhaista niistä, työpaikan takia :(

Hirvittää joskus, että olen kolmikymppinen nainen ja todella yksinäinen.

Kun noita yksinäisiä hetkiä tulee niin yritän soitella vanhoille tutuille ja vaihdella kuulumisia.



Mutta tunnen kyllä itseni joskus todella yksinäiseksi. Minullakin osa kavereista lähteneet ulkomaille. Toiset asuvat Helsingissä tai muuten vain kaukana. Tuntuu, että näin lasten kanssa on niin vaikee lähtee minnekään vanhoja ystäviään tapaamaan.

Miestä kiinnostaa vain työ.



Minulla on paljon eri projekteja ja haluaisin jakaa harrastuksiani mieheni kanssa mutta hän ei halua/jaksa.



Pidän retkeilystä, telttailusta ja vaeltamisesta. Maastopyöräilystä ym. Mutta miestä en saa koskaan mukaan. Olen kehitellyt kaikkia keinoja millä raahata lapset näihin juttuihin mukaan. Esim. pyörän perässä vedettäviä vaunuja ym. ahkioita. Mutta eihän noiden lasten kanssa yksin viitsi lähteä millekään pitemmille reissuille.

Onko teillä lapsia?

Itselläni ei ja tunnen itseni täysin kaltaiseksesi.

Niin kuin jo otsikossa kysyin, miten pystyt/jaksat jatkaa?

Itse alan olemaan niin loppu tähän yksinäisyyteen ettei mitään järkeä.. Näin sosiaalisena ihmisenä haluaisin uusia tuttavuuksia yms...

Ap