Mikä olisi pieni, mukava ja idyllinen paikka asua?

vaikka vuokrat on siellä karanneet aika ylös.

Hyvät julkiset yhteydet eikä vuokrat ole kalliita (jos ei nimenomaan halua keskustaan asumaan) jos haluaa asumaan vaikka meren ääreen =)

Ulvila on toinen. Vähän pienempi ja rauhaisampi, mutta julkinen liikenne pelaa Poriin ihan passelisti.

Oikein kivoja pikku kaupunkeja. Ikaalisista voi saada juuri sen perisuomalaisen idyllinkin kohtuu hintaan; omakotitalon keskeltä kaupunkia, järvenrannalta.

ei edullisia vuokra-asuntoja.

http://www.kristiinankaupunki.fi/fi/document.aspx?docID=6747

Helsinkiin pääsee bussilla töihin

Kaunis, pieni, idyllinen ja kultturelli!

Siilinjärvi, Sastamala tai Nilsiä

pieni, mukava ja idyllinen = yleensä sama kuin maalaispitäjä, vähän työpaikkoja ja julkinen liikenne vain sana.

Muutamassa pienessä ja idyllisessä olen asunut, ja kaksi autoa on käytännössä pakko olla, työmatkat on kohtuulliset, mutta ei kävely/ pyöräilymatkan päässä. Ja julkista liikennettä on ehkä 2 vuoroa/ päivä- kouluaikoina.

Valintakysymys tämäkin :)

pieniä kaupunkeja ja kyliä

eli keskity ap paikkoihin joissa alhainen vuokra ja julkinen liikenne. Itse sanoisin varmaan Vantaa, ja jostain junaradan tai bussilinja läheltä.

tosin työpaikat nyt varmasti ovat kiven alla joka paikassa. Hyville töitä tietysti löytyy varmaan mistä tahansa.

Minkä alan työpaikkoja?



Kouvola on iso kaupunki, jossa on kiva pikkukaupunkifiilis. Täällä on mukavaa ja läheltä keskustaakin eli kävelymatkan päästä löytyy erittäin idyllisiä paikkoja (esim. Kaunisnurmi, Kellomäki, Urheilupuisto). Bussilla pääsee sitten jo useammasta paikasta, mutta vain kerran kai kaksi tunnissa.



Akateemisen on täältä valitettavan vaikea löytää töitä, kun on vähän busines-meininkiä, mutta kunnan työpaikkoja ja alempaa koulutusta vaativia hommia löytynee kyllä!



Bonuksena hyvät palvelut, tarpeeksi aktiviteetteja, loistava sijainti ja sopivasti itäsuomimeininkiä.



Et tää olis sit vissiin tällä päätetty! :)

jossa pikku-herrat tietävät että suomessa ei ole ollenkaan suuria herroja - koska se nyt ei ole edes mahdollista

ja paikka jossa olisi muutakin kuin piiri-pieni-pyorii leikkejä, siis missä verkostoituminen ei ole niin rajoitettua.

Minulle kävi nuorena huonosti kun koulussa yhden poliitikon poika kiusasi minua.

Sitten pelästyin kun huomasin että ammatissani jokainen on niin verkostoitunut että oli mahdotonta olla kaukana siitä joka tuntee tuon jooka tuntee tuon jne jne



joten muutin pois. Mutta ehkä se olisi ollut ihan viihtyisä piakka, sitä en tiedä enkä aio sitä nyt aikuisena enään rupea miettimään