Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teen "huonompaa" työtä jotta lapsen hoitopäivä olisi lyhyempi. Mitä mieltä olet?
04.08.2010 |
Olen korkeakoulun käynyt, vähän alle 30v äiti. Minulla on 2-vuotias lapsi, joka on aloittamassa päivähoidon tänä syksynä.
Mieheni työmatka on edestakaisin laskettuna yhteensä 80km, tekee 8h työpäivää. Miehen palkka ei ole mitenkään hyvä, mutta työ on hänelle mielekästä, ja työtä riittää hyvin todennäköisesti tulevaisuudessakin.
Minä sen sijaan olen aloittamassa työt matalapalkkaisessa työssä (oman alani töissä tienaisin aika paljon paremmin). Tuleva työni liippaa joltain osin hivenen myös omaa alaani, mutta vain hivenen. Uskon kuitenkin työn olevan palkkaa lukuun ottamatta itselleni mieluisaa ja kevyttä. Työpäiväni ovat max 8h, mutta oletettavasti vähintään kerran viikossa jopa 2h lyhyempiä (oman alani töissä lyhyempiin päiviin ei olisi mahdollisuutta, ja työmatka olisi yhteensä noin 30km pitempi). Myös vapaapäiviä minulla on tulevassa työssä useammin kuin oman alani töissä olisi.
Olen kuitenkin miettinyt, teenkö typerästi oman urani tai taloudellisen tilanteemme kannalta, että en pyri hakeutumaan oman alani töihin (syynä pääasiassa tämän nykyisen työni työaaikaedut, eli lyhyempi työpäivä ja useammin vapaata). Toisaalta taas, vaikka taloudellinen tilanne on tällä järjestelyllä aika paljon huonompi, niin koen tärkeämmäksi sen, että lapsemme ei tarvitse olla pitempää päivää hoidossa. Ajattelin myös pitää yllä omaa ammatillista osaamistni avoimen yliopiston opinnoilla (jotka tietysti vie myös jonkin verran aikaani, mutta opiskelun voin aikatauluttaa täysin vapaasti).
Ai niin, se ei ole vaihtoehtona, että mieheni hakisi töitä lähempää ja minä keskityisin uraani. Vaihtoehdot käytännössä ovat joko lapsen pitkät hoitopäivät ja minulle oman alani työ TAI lapselle lyhyemmät hoitopäivät ja minulle ei oman alani töitä. Kun lapsi kasvaa, aion toki hakea oman alani töitä.
Mitä mieltä olet? Voisitko itse kuvitella tekeväsi samalla tavoin, tai oletko ihan päätynytkin samanlaiseen ratkaisuun?
Kommentit (37)
Olen valinnut sen, että en perhetilanteestamme johtuen hae vielä tällä hetkellä oman alani töitä. Niitä ei siis ole minulle tarjottu, mutta vapautumassa olisi tässä lähistöllä eräs paikka (josta siis aiemmin kirjoitan). Eli enhän toki voi olla tietenkään varma, että tuon ko. paikan saisin jos sitä hakisin. Valintani on kuitenkin ollut, että aloitan työt toisaalla, koska näin minulla on enemmän aikaa lapsellemme ja perheellemme.
Lapsi heräsi äsken päikkäreiltä, joten hommat kutsuu! Moikka :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei tulisi mieleenkään luopua haastavasta duunistani josta tykkään ihan älyttömästi. Lapsi nyt 2 v, ollut hoidossa siitä kun oli 13kk, hoitopäivät 9 tuntia alusta asti.
Eikä todellakaan lapsi nyt näytä kovin kärsineeltä. Iloinen, tyytyväinen lapsi on.
Enkä kyllä usko että koituu pidemmällä tähtäimellä lapsenkaan parhaaksi jos äiti uhraa liikaa itselle tärkeistä asioista lapsen parhaan nimissä. Työhönsä v-tunut äiti tuskin on lapselle parhaaksi sekään.
Toiset työt vaan ovat luonteeltaan sellaisia, että työpäivät väkisinkin venyvät, ja työasioita on hoidettava vapaa-ajallakin.
Toisaalta työ voi parhaimmillaan olla sopivan haastavaa, mutta työasioita ei tarvitse kuitenkaan tuoda kotiin, ja pääset muutenkin ihmisten ajoissa pois töistä.
Tältä väliltä kun on niin paljon erilaisia töitä ja työpaikkoja, että ei voi ulkopuolisena tietää mikä ap:n tilanne on.
Pakko siis pikasesti kommentoida!
En kaipaa kehuja, mutta toki olen iloinen että täällä olen saanut rohkasua. :) En oleta, että tämä ratkasu olisi mitenkään ainoa oikea tai että minä tällä ylpeilisin. Kuten joku mainitsikin, niin keskustelu ja näkökulmat oli sitä mitä toivoin. Ja edelleen, toki olen erittäin iloinen että täällä sain kannustusta, koska itse olen näitä asioita mietiskellyt ja välillä ollut epävarmakin. Kiitos vastauksista kaikille!
Siivekkään kanssa olen samaa mieltä, ei ole "huonompaa" työtä, vaikka tuollaista nimitystä käytinkin. Nimityksellä kuvaan sitä, että joidenkin mielestä on "tyytymistä vähempään" jos ei tavoittele korkeammalle.
t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen lapsen saatuani huomasin, että on mahdotonta tehdä kunnolla sekä vaativaa työtä että lapsia ja samalla josksu itse levätä.
Toisen lapsen myötä minusta tuli feministi. Tajsuin että naiset edelleen uhraavat oman uran.
suomesta puuttuu miesten ja naisten osa-aikatyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokonaan "lasten takia". Ajoittain valinta harmittaa, koska ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä. Toisaalta tiedän syvällä sydämessäni sen olleen ainoa minulle mahdollinen valinta, jonka kanssa voin katsoa aamulla itseäni peiliin.
Meillä on hyvin erityislaatuinen tilanne perheen sisällä, jos se olisi tavallisempi, en olisi tehnyt tätä ratkaisua.
Toisinsanoen - ymmärrän sinua.
ajattelin mennä iltaisin ihan kassatyöhön, siis johonkin markettiin. koulutus ja työkokemus paaaljon korkeampaa mut työajat pitkät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelin mennä iltaisin ihan kassatyöhön, siis johonkin markettiin. koulutus ja työkokemus paaaljon korkeampaa mut työajat pitkät.
joku kotona oleva tuli varmaan aukomaan päätään kun joku yleenkä käy töissä :
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ehdin olla ennen lasten syntymää ikäiselleni (ja vastavalmistuneelle) haastavissa projektitöissä, joissa hypen ollessä kiivaimmillaan, ei paljon kelloa katsottu. Kun esikoisemme syntyi, muutimme samaan aikaan toiselle paikkakunnalle, jossa mulla ei ollut lainkaan verkostoja ja alitajuisesti stressasin toisen lapsemme melkein koko äitiysloman sitä, saanko vielä töitä ja millaisia - olinhan tottunut melko hyvään: Itsenäiseen, haastavaan, vastuulliseen ja ihan kivasti palkattuunkin. No, sain hyvän työpaikan aika nopeasti sen jälkeen kun sitä aloin hakea, olihan mulla hyvä työkokemus.
Aika nopeasti vaan aloin tuntea, ettei tässä ole mitään järkeä. En nauttinut työstä, nautin kodista ja perhe-elämästä, työstäkin ajoittain, mutta joka aamu mietin onko tässä järkeä. Sittemmin meille on syntynyt kolmas lapsi ja olen vaihtanut työpaikkaa hiukan vähemmän vaativaan, mutta edelleen liian kuormittavaan hommaan.
Olenkin ihan tosissani miettinyt erilaisia downshifting-mahdolllisuuksia ja mm. uudelleen kouluttautumista jollekin ihmisläheisemmälle alalle.
Äitiys muutti minut totaalisesti, mullisti koko ajatteluni. En ajatellut käyvän näin silloin 24-vuotiaana. En usko enää koskaan hinkuvani uraa, asemaa ja statusta. Vaikka tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta tämä olotila on vallinnut jo 10 vuotta.
on tosi hienoa, että joku vielä ajattelee lapsen parasta! Tosi hieno ratkaisu. Uskon kyllä, että töitä riittää sun omalta alaltasikin sitten ajallaan. Ja lapset on tosiaan ihan pienen aikaa vaan pieniä, ihanaa, että pääset nauttimaan siitä ajasta. Kyllä varmatsi vanhempana katuisi. Jätät vaan muiden mielipiteet omaan arvoonsa ja teet niin kun teidän perheelle on parasta!
Aurinkoisia päiviä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehet harvemmin luopuu työ- ja urahaaveistaan lasten synnyttyä?
Ja senhän voi toteuttaa nimenomaan pienillä valinnoilla, eikä niin että muutetaan kommuuniin syömään ituja.
Meillä elettiin noita ruuhkavuosia ennen lapsia. Molemmat ehti kyllä näkemään että mitä se työelämä on, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt otetaan sitten iisimmin ja huom! nimenomaan molemmat. Ei vaan kiinnosta juosta rahan perässä kun ei se ura jne tee elämästä yhtään sen laadukkaampaa vaikka rahaa olisikin enemmän.
Mä olen kuunnellut ihan tarpeeksi urasuuntautuneiden ihmisten perhe-elämästä ja eihän se herkkua ole kun työmatkoja yritetään järjestellä limittäin, pitää hankkia isompi taloa että mahtuu se au-pairikin asumaan ja koko ajan on kiire. Ja jos ei enää muuta keksitä niin sitten hakeudutaan vaikka järjestötoimintaan tai kunnallispolitiikkaan ja kerrotaan koko ajan miten on kiire.
Löysäily on ihanaa ja se aiheuttaa runsaasti kateutta ympärillä (pärjäisin ilman sitäkin ;)) mutta kai meillä ihmisillä on sitten joku maksimaalisen suorittamisen pakkomielle että kaikki pitäisi hoitaa aina täysillä.
Olen töissä isossa kansainvälisessä firmassa vaativissa asiantuntija tehtävissä, samoissa homissa olin ennen lapsia. Hoitovapailta paluun jälkeen olen tehnyt monta vuotta lyhyempää viikkoa ja tietoisesti välttänyt "uraputkessa" etenemistä. Esimieheni ovat aina tukeneet tässä ja olen saanut tehdä lyhyempää viikkoa ilman nutioita vaikka virallista oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen ei olisikaan ollut (ja työkuorma on ollut pienempi, ei tarvitse tehdä samaa määrää lyhyemmässä ajassa). Minulle on etsitty mielenkiintoisia ja vaihtelevia asiantuntija hommia jotka eivät kuitenkaan vaadi matkustelua tai iltasella pidettäviä telcoja jenkkeihin. Työn saan aikatauluttaa ja organisoida itse, kotitoimistolle voi aina jäädä jos on lasten lääkäreitä yms. hoidettavana eikä viitsi ajella edes takaisin kodin, työpaikan, tarhan ja lääkärin väliä. Olen todella iloinen siitä kuinka työpaikallani joustetaan. Jos työnantaja olisi joustamaton olisin varmaan vaihtanut "helpompiin" hommiin.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pitää heti alkaa irvailemaan, jos joku vaikuttaa oikeasti melko tyytyväiseltä omaan elämäänsä ja valintoihinsa, ja haluaa kuitenkin keskustella niistä nähdäkseen asiat muiltakin kanteilta.